Lue keskustelun säännöt.
Poikaseni pitää pärjätä yksin. Jakaako kukaan kanssani
16.07.2011 |
tätä tunnetta, kun lapsi lähtee ensimmäistä kertaa leirille ja äidillä on sydämessa huoli, kuinka hän siellä pärjää. Lapseni on erityislapsi mutta käy tavallista luokkaa avustajan tukemana. Leiri on tarkoitettu tavis-lapsille, joten tiedän, että hän joutuu siellä kovasti tsemppaamaan. Äidin sydän vain on sellainen, kova huolehtimaan ja haluaisi pitää poikasensa siipien alla. Tiedän, että pojalle (12v) tämä on hyväksi. Voin vain toivoa, että hänen kanssaan olevat ihmiset ovat hyviä ihmisiä.
Kiitos, kun sain kertoa huoleni ja jaksoit lukea.
Kommentit (4)
Hyvä, että annoit hänen halutessaan mennä! Olisit rajoittanut häntä paljon, jos et olisi päästänyt mukaan. Hän on jo niin iso, että olisi ymmärtänyt syyn, miksei oilisi saanut mennä. Mieti, miltä se olisi tuntunut hänestä!
Kysyin hänen omaa halukkuuttaan, koska pakottaminen sinne olisi myös ollut minusta väärin häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsin ja toivoinkin. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin vastauksianne. Kyllähän sen ymmärrän, että tein oikein kun pojan päästin mutta haikealta tuntuu...
Yritin puhua asiasta miehelleni mutta hän vain vastasi, että tällaistahan poika just tarttee. Tosi miesmäinen suhtautuminen.
Kiitos, kun sain purkaa sydänteäni teille ja te ymmärsitte!
Jos poikasi on samalla harrastusleirillä jonne tyttöni tänään lähti, niin on hyvissä käsissä:)
Hali sinulle, ap!
t. Kolmen pojan äiti