ihana mies, ihana suhde - tai sitte ei

minusta lapsi elää vääristyneessä tunneilmapiirissä jos hän kuulee jatkuvasti isänsä syyttävän sinua kaikesta.



Ja eikö sinun ole hirveätä elää, jos joudut pelkäämään, että katsot väärin tai suunnittelemaan erittäin tarkasti sanasi miehen raivostumisen pelossa?



Suosittelen eroamaan, miehellä on niin paljon ongelmia, joita hän ei koe ongelmiksi eikä todennäköisesti ole niitä valmis käsittelemään. Itsesi ja lapsen takia.



Miten mies on lapsen kanssa? Uskallatko jättää lapsen hänen luokseen, vai pelkäätkö lapselle sattuvan jotain?

eikä tuo ominaisuus parane iän myötä, jos on taipumusta nähdä kaikki viat ja ongelmat itsensä ulkopuolella.



Lapsenkin kannalta kannattaa harkita miten tuollainen isä vaikuttaa lapsen kehitykseen, jos joutuu olemaan varuillaan ja varomaan omaa olemistaan...

Näin tekisin itse. Lapikasta jos ei suostu perheterapiaan. Raivokohtaukset viestii selkeästi sisäisistä ongelmista käsitellä asioita. Rajoittuuko nuo kohtaukset rakkaiden kanssa käsiteltäviin hänen mielestä ongelmallisiin asioihin vai saako hän kohtauksia myös töissä? Entä oman perheen kanssa?



Suppea kaveripiiri voi kieliä että kohtauksia tullut myös kaverien kanssa jolloin ovat ottaneet etäisyyttä.



Huolen aihe on myös toisen syyttely eli kaadetaan tapahtuneen syy toisen niskaan vaikka selvästi ei osata keskustella ainakaan vaikeista asioista.



Siis terapian paikka ja kun saat ammattilaisen mukaan niin näet saako hän ollenkaan kohtauksia vai muuttuuko käytös vieras koreeksi joka kertookin jo paljon. Perheterapian lisäksi hänen olisi hyvä käydä yksinkin että oppisi käsittelemään noita tunteita kun nousevat pintaan, hieman maltillisemmin.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että tuollainen mies syö omanarvontunnen ja identiteetin. Minulle tuli kylmät väreet, kun luin tekstisi. Pidä ap itsestäsi huolta. Älä myy itseäsi. Sinulla ei ole muuta kuin omat tunteesi ja omat tarpeesi ja sinulla taatusti on oikeus tuntea ja tahtoa, mitä itse haluat.

Jos mies ei vaikuta väsyneeltä/stressaantuneelta.

Tosin, mies osaa kyllä onneksi itsekin tunnistaa tunteitaan sen verran, että tietää milloin ei ole kykenevä olemaan lapsen kanssa. Ja sanookin sen yleensä. Muhun purkaa sitten senkin edestä ja varmasti myös lapsen kun lapsi kasvaa, jos lapsi siellä on 'väärinä' päivinä. Siltä ainakin näyttää kun miehen edellisen liiton lapset (teinejä) käyvät isänsä luona.



Eroa olen nyt harkinnut, pitää vain saada voimaa ja rohkeutta tempaista itsensä irti. Kai.

ja pidä yhteyttä vain kolmannen osapuolen (lastenvalvojan) kautta. En oikein ees mielelläni päästäisi lasta moiselle arvaamattomalle ihmiselle.

Ei mielestään tarvi sellaista. Mulle kyllä suositteli lääkitystä viimeksi eilen.



En ole koskaan kuullut möykkäävän esim. vanhemmilleen, teini-ikäisille lapsilleen joitain kertoja kyllä. Ja näiden äidille.



Ja tosiaan nyt on vuoden ajan menny selkeesti huonompaan suuntaan, sitä ennen oli jopa jonkinlaista parannusta ilmassa. Tai vain hyvä kausi?



Itse olen todella väsynyt varomaan ja tasottelemaan, arvailemaan miehen tunnetiloja.



Ap

jos suhde toimii jotenkin eri osoitteissa niin hyvä, mutta voithan selvästi alkaa osoittamaan miehelle kun käytös menee yli, ettei hän luule, että voi käyttäytyä miten tahansa.

vaikka av:lla ei saakaan ketään kutsua narsistiksi, niin suosittelen silti lukemaan narsismista. Kirjastossa on myös hyviä kirjoja, kuten Sata tapaa tappaa sielu.



Jos tunnistat niistä miehesi, niin sitten narsistin kanssa elämiseen on vain yksi ohje: juokse ja kovaa.

Narsistihan on hurmaava, täydellinen, hän innostaa ympäristöään. Nyt elämä muuttuu, vihdoinkin. Tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Aluksi kaikki on ihanaa. Mutta melko pian hurmaaja muuttuu varjokseen. Mikääne ei enää ole tarpeeksi hyvää hänelle, mikään ei riitä. Valoittajasta on tullut röyhkeä, hyväksikäyttäjä, arvosteleva, tyytymätön. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii sanotaan avioliittolupauksessa. Ikuiseksi luvattu liitto sitoo, voi sitoa silloinkin, vaikka se tuhoaa koko perheen. Riippuvuus estää totuuden näkemisen ja lapset---lapsethan tarvitsevat eheän kodin.



Uhrautuja tottuu huonoon kohteluun ja alkaa pitää sitä oikeutettuna. Yksin jääminen pelottaa



Narsisti on itsekeskeinen, huomionhaluinen ja kateellinen ihminen. Hänellä on taipumus käyttää muita hyväkseen. Hän uskoo harhaisesti omaan paremmuuteensa ja kuittaa itseensä kohdistuvan kritiikin ilkeytenä ja kateutena. Syy on aina muissa. Narsisti ei myöskään osaa ottaa huomioon muiden tunteita, oikeuksia tai tarpeita.

Narsismi on vakava luonnehäiriö, joka on saanut alkunsa jo varhaislapsuudessa. Jotkut lapset ovat jo syntyessään haavoittuvampia tai erilaisiella temperamentilla varustettuja. Vanhemmilta on omien traumojen takia puuttunut kyky ymmärtää ja suojella ja rauhoittaa lasta tai sitten lapsi on toistuvasti joutunut kokemaan tai näkemään kohtuutonta väkivaltaa. Kun tällaisissa perheissä vielä ihannoidaan omahyväisyyttä, lapsesta voi kehittyä narsisti.



Narsisti ajattelee vain itseään. Hän ei kykene neuvottelemaan, vaan määrää ja vaatii. Hän vaatii kumppaniaan sopeutumaan omiin tarpeisiinsa, käskyttää ja alistaa, jolloin kumppani alkaa uhrautua jatkuvien riitojen pelossa.



Narsisti on omasta mielestään niin hyvä, että hänelle kuuluu erilaisia erivapauksia. Hänen ei esim. tarvitse tehdä omaa osuttaan kotitöistä. Hän ei myöskään pidä huolta kumpaninsa hyvinvoinnista. Sen sijaan hänellä on tapana syyttää omasta huonosta olostaan kumppaniaan.

Hän on myöskin korostetusti omissa oloissaan eikä piittaa lastensakaan tarpeista. Lapsensa narsisti näkee etupäässä itsensä jatkeena, ei erillisinä yksilöinä. Hän vähättelee ja mitätöi heitä ja kohtelee heitä yhtä välinpitämättömästi kuin kumppaniaankin. Tärkeintä on että narsisti voi ylpeillä lapsillaan maailmala.

Narsisti voi pitää kumppaniaan rumana, tyhmänä, lihavana tai ties minä, sillä hän näkee jatkuvasti vikoja toisessa. Hän ei siedä, että joku muu olisi etevä, eikä hän siedä etevyyttä kumppanissakaan, paitsi jos hän voi ylpeillä sillä ympäristölle. Sisimmässään hän kadehtii kumppaniaan ja kilpailee myös hänen kanssaan.

Narsisti ei kykene luopumaan omista suunnitelmistaan eikä mukaudu toisen näkemyksiin, sillä vain hänen näkemyksensä ovat oikeita.



Narsisti ei osaa nauttia tavallisesta elämästä. Kun hän saa jotain hyvää aikaan, hänen tyytyväisyytensä kestää vain hetken. Mikään ei riitä, sillä hän ei osaa olla onnellinen.Pikkuhiljaa kumppani alkaa masentua loputtomassa sopeutumis- ja miellyttämistehtävässään ja yksipuolisessa yrityksessä hoitaa parisuhdetta.

Loppujen lopuksi molemmat ovat onnettomia. Jatkuvat vaatimukset, syytökset, loukkaukset riistävät itsetunnon. Kumppani muuttuu vähitellen epätoivoiseksi ja masentuu.



Ihminen on sokea omalle narsismilleen ja kieltää ongelman. Jos tilanne ei ole uhkaava, narsisti voi joskus tiedostaa joitakin ongelmaosia itsessään, joissain tilanteissa. Toisessa tilanteessa hän taas torjuu ongelmansa.



Jos parisuhteessa ilmenee ylipääsemättömiä ongelmia, yleensä terveempi osapuoli lähtee hakemaan apua. Kun hän sitten apua saadessaan alkaa muuttua, toinen osapuoli kokee muutoksen uhkana.



Narsisti on yleensä itsenäinen, hyvin itsensä varassa elävä ja hyvin itsekäs. Nämähän ovat hyviä asioita silloin, jos ihminen kykenee ottamaan huomioon myös muita. Mutta narsistisella ihmisellä on epärealistinen, ylikorostuneen hyvä kuva itsestään. Hän joutuu usein konflikteihin muiden kanssa, sillä omahyväiset ja itsekeskeiset mielipiteet ovat

ristiriidassa muiden ihmisten halujen ja tarpeiden kanssa.

Yleensä narsistiset henkilöt ovat herkkiä loukkantumaan, eivätkä kestä edes rakentavaa ja empaattista kritiikkiä. He kokevat arvostelun hyökkäyksenä ja tulitsee kritiikin usein johtuvan kateudesta tai pahansuopaisuudesta.



Kaikkivoipaisuuskuvitelmiensa takia narsistin on vaikea oppia. Ihminen joka on avoin kuuntelemaan ja oppimaan, kasvaa ja kehittyy. Narsisti--sen sijaan että hän oppisi--pitää muita tyhminä ja estää tällä ylimielisyydellään itseltään saatavilla olevat opit. Hän joutuu painimaan oman itsekkyytensä kanssa koko elämän.



Pariskunta voi ripustautua onnettomaan suhteeseen ja jatkaa loputonta taistelua koko perheen kustannuksella. Lapset tarvitsevat vain yhden hyvän vanhemman ja lasten kannalta ero onkin parempi vaihtoehto kuin repivä narsistinen liitto.



Jo pieni lapsi voi lohduttaa toista ihmistä esim. ja useimmiten äitiä, jos hän itse on saanut äidiltään lohdutusta. Narsistilla ei ole tällaistä empatiakykyä edes aikuisena.



Mitä varhaisemmin narsistiset suojautumiskeinot ovat kehittyneet sitä kiinteämmin ne ovat iskostuneet luonteeseen ja sen hallitsevampia potilaan oireet ovat. Parantuakseen narsistin täytyy oppia NÖYRTYMÄÄN, jotta hän huomaisi vääristyneet kuvitelmansa suuruudestaan. Häpeän ja syyllisyyden tunnistaminen on erityisen tuskallista ihmiselle, joka on kaikin voimin torjunut elämästään jokaisen omaa minuutta uhkaavan ja murskaavan tuntuiset tuntemuksen ja nähnyt kaikki heikkoudet ja puutteet ainoastaan muissa.



Lisätietoa

Gustav Schulman, Marketta Joutsiniemi, Pia Kaulio, Raimo Mäkelä, Jyrki Peltola

"Naimisissa narsistin kanssa". Minerva 2007

Mies on valtaosin mukava, hellä, huomioonottava jne. Ja sitte yhtäkkiä ihan raivopää. Olen mä sanonu, että mun mielestä tapa katsoa ei ole mikään syy saada raivokohtausta, sen enempää kuin hiekanjyvä eteisessä. Ja nämä keskustelut yleensä päättyy miehen marttyyrimäiseen 'niin, kaikkihan tässä suhteessa on minun syytäni'. Tuntuu, että sellaista avointa keskusteluyhteyttä ei enää ole kun se vielä reilu vuosi sitten oli olemassa.

Se on juuri sitä narsismia, että hän koukuttaa niillä hyvillä päivillään. Ihminen, joka on kusipää päivästä toiseen, on puhdas kusipää, ei narsisti.

Mies on valtaosin mukava, hellä, huomioonottava jne. Ja sitte yhtäkkiä ihan raivopää. Olen mä sanonu, että mun mielestä tapa katsoa ei ole mikään syy saada raivokohtausta, sen enempää kuin hiekanjyvä eteisessä. Ja nämä keskustelut yleensä päättyy miehen marttyyrimäiseen 'niin, kaikkihan tässä suhteessa on minun syytäni'. Tuntuu, että sellaista avointa keskusteluyhteyttä ei enää ole kun se vielä reilu vuosi sitten oli olemassa.

Arvaamattomuus on narsistin ominaisuus.



Minulla itselläni on ollut narsistinen puoliso. Ei mikään tosinarsisti, mutta paljon samoja piirteitä. Erityisen paljon minuun kolahti kirjallisuudesta se, että narisisti käyttä kaksoisviestintää: se teki minut hulluksi. Teki niin tai näin, oli aina se väärin päin.



Esim. laitoimme taulua seinälle. Jos minä seisoin vain vieressä valmiina auttamaan, niin mies ärähti, mitä sinäkin siinä seisot vain tumput suorina etkä auta.

Seuraavan kerran pidin taulusta kiinni, jotta hän ei pääse ärähtämään. No, hän ärähti, että mitä sinä siinä sähellät.



Tämä kaksoisviestintä on se juttu, joka laittaa toisen ihmisen epäilemään itseään, eikä asianomaista.

Tosin tässä suhteessa se ärähtely liittyy ihan vain siihen, miten olen, katson, liikub. Ei niinkään siihen mitä teen. Tosin, mulla on huono musiikkimaku ja katson surkeita ohjelmia tv:stä. Niin huonoja, ettei niitä voi katsella/kuunnella mun kanssa, mutta mun täytyy katsoa miehen valitsemia ohjelmia/elokuvia seurana vaikka ei yhtään kiinnostaisi.



Tosin, niistä ei ärähdä vaan vain hymyssä suin piikittelee/vittuilee. Mutta jos teen takaisin samaa, siitä tulee riita. Ja jos huomautan miehen käytöksestä niin en vain ymmärrä leikkiä.



Nyt kun ajattelee niin paljon olen oppinut sietämään kun miehen ex oli vaikea ja miehellä on stressaava työ. Hyvin on oppi uponnut muhun :(



Ap

Se mies on jo onnistunut musertamaan sinut, kun jo itsekin uskot tuon kaiken...



Millä mittarilla hänen makunsa on parempi kuin sinun? Millä mittarilla hänellä on oikeus huomauttaa, mutta sinulla ei?



Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin alussa siitä, että narsisti syö identiteetin ja itsetunnon. Hän tuhoaa toisen ihmisen sisältä päin. Saa toisen uskomaan, että minussa on jotain vikaa, olen ruma, minulla on huono maku...



15

Sinä olet vastuussa omista tekemisistä ja sanomisista ja mies omistaan.

Niin kauan kuin suostut ottamaan kaikki syyt niskoillesi sama homma jatkuu.



Ero on hyvä vaihtoehto, mutta voit myös yrittää tehdä miehellesi selväksi sen että tuollainen ei ole ok.

Helppoa se ei tule olemaan ja vie oman aikansa, jos siitä on edes apua.

Meillä se auttoi....

Minä en ole enää mieheni sylkykuppi...



Siinä vaiheessa jos nyrkki alkaa heilumaan yms. niin sinun on jätettävä mies itsesi ja lapsenne vuoksi.

jonkinlaisen toimintasuunnitelman.



Hankin sen elatuksen sellaiseksi kuin se pitäisi olla. Siis tässä kaikessa rauhassa. En ala riidan päälle katkomaan välejä koska luulen että se vain pahentaa tilannetta lopulta. Kirjottelen tapahtumat ja tuntemukset ylös etten unohda niitä kun mies työntää omaa totuuttaan muhun.



Kun elatusasiat on kunnossa, alan liukumaan kauemmaksi miehestä. Olen sen ennenkin tehnyt, mutta en kyennyt viemään silloin hommaa loppuun asti ja mies sai 'hilattua' mut takasin.



Kun kaikki järkipuhe taitaa olla turhaa tässä vaiheessa. Eilen kävi selväksi ettei mies ymmärrä/halua uskoa loukkaavansa sanoillaan vaan vähättelee raivonsa merkitystä millekään. Ja mun pelosta miehen vihaa kohtaan on puhuttu ennenkin, ei se ole mikään uusi asia.



Jospa se lähtisi tästä sujumaan.



Ap

sun täytyy olla varovainen? Noi elatusasiat voi tosiaan hoitaa kolmanne osapuolen kautta, jos haluat, sun ei tartte enää ikinä nähdä miestä!! Et ehkä vain halua päästää irti??

Ja meillä kuitenkin on yhteinen lapsi, jonka asioita on yhdessä hoidettava. En halua erota rumasti.



Ap

lempeää keakustelua. Mies ottaa syyttelynä kun kerron että sanat tuntuivat pahalta enkä halua moista kohtelua. Mies totesi että hän on tällainen eikä parempaan pysty. Ja asia tääs kääntyi siihen että kun hyökkään sillä tavoin (kysyin että voitaisiko keskustella elatuksesta) niin silloin saa täyslaidallisen.



Kuitenkin heti perään muistuttaa kaikesta hyvästä ja koettaa kääntää mun ajatukset muualle tapshtuneesta. En tiedä. Väsyttää koko asia.



Ap