ihana mies, ihana suhde - tai sitte ei

Tämäkin, että hän oli alkuun sinua "ylempänä", koska oli terve ja sinä et. Kun sinä olet toipunut, niin sinusta on tullut vahvempi. Narsisti ei sitä kestä, ja siksi hän yrittää työntää sinut takaisin sinne, mihin kuulut hänen mielestään.

Sinä tiedät vastauksen itse, kun kuuntelet omia tunteitasi. Tarvitset vain rohkeutta katsoa niitä tunteita silmästä silmään. Ja toipumisesi alkaa siitä päivästä, kun teet päätöksen, josta et horju. Niin kauan kuin vatvot ja muutat mieltäsi, niin kauan kärsit.

Enkeleitä sinulle, ap!

tässä vaiheessa musta on alkanut myös tuntumaan, että empatia ja lempeys on epäaitoa. En vain ole absoluuttisen varma ja olen 'koukussa' mieheen. Olin todella pohjalla kun tapasimme ja söin psyykelääkkeitä pari ekaa yhdessäolovuotta. Mies ikäänkuin hoivasi kuntoon, tarjosi paikan auringossa luonaan. Olin alkuun saikulla ja mies elätti, minä hoidin kodin. Näin jälkeenpoäin katsoen meidän ongelmat alkoivat niihin aikoihin kun mun toipuminen oli niin pitkällä etten enää tarvinnu lääkkeitä. Ja usein riidan aikana mies vetää tuon lääkekortin esiin ja on kovasti sityä mieltä että olen niin sekaisin että tarvisin lääkitystä. Ja tekee sen tekeytyen huolestuneeksi. Ap

ja lujaa.

että päädyttiin eroon. Ensimmäinen keskustelu oli aivan kammottava, mies ikäänkuin testasi kaikki suhtautumistavat läpi, ikäänkuin testaten että mikä tehoaa. Tuli syyttämistä ja itsesyytöksiä, kylmyyttä ja ivaa.



Sittemmin ollaan muutama kerta puhuttu puhelimessa ja nähty sen verran että mies on hakenut ja palauttanut lapsen. Mies vannoo katumusta, parannusta ja ikuista rakkautta saaden mut tuntemaan itseni roistoksi. Toisaalta, samat litaniat olen kuullut niin monta kertaa ennenkin. Eikä mikään ole kuitenkaan koskaan muuttunut.



Ap

Ap, voimia sinulle! Sinä pärjäät kyllä:) Ja elämästäsi tulee 1000 kertaa parempaa. Onnea matkaan ja onnea oikeasta ratkaisusta! Tämä on parasta sinulle ja lapsellesi, vaikka nyt onkin vaikeaa. Pysy lujana!

Sinuna pitäisin mieheen niin vähän yhteyttä kuin mahdollista enkä kuuntelisi sen löpinöitä - en hyviä enkä pahoja.

uskon, että teitte oikean ratkaisun. Mies kuulostaa todellakin persoonallisuushäiriöiseltä. Yritä olla syyllistymättä hänen puheistaan.

hänen olevan persoonallisuushäiriöinen vaikka jopa terapeuttini mielestä hän on. Hänen mielipiteensä perustuu pitkän ajan kertomuksiini asioista, tilanteista joita on ollut.



Mutta erossa haluan olla, en enää jatkaa samaa vuoristorata-hullunmyllyä.

lähteny kävelemään. Ensimmäisellä kerralla mies heitti ulos, ei tosin fyysisesti. Mutta silloin katkaisin asuntoni vuokralaisen vuokrasuhteen ja muutin asuntooni takaisin. Toisella kertaa olin yhteisen lapsemme kanssa asunut miehen luona kesän kun asunnossani tehtiin pintaremonttia. Syksyn tullen remppa valmistui, aloin valmistella muuttoa takaisin ja mies hermostui jostain syystä joten lähdimme lapsen (sillon vielä vauva) kanssa vauhdikkaammin omaan asuntoon.



Molemmilla kerroilla mies on ollut valtavan pahoillaan, pyytänyt anteeksi ja selitellyt käytöstään mm. stressillä, kotikasvatuksella ja luonteellaan. Sanoo kuulemma pahemmin kuin tarkoittaakaan.



Ja mä olen kilttinä ymmärtänyt ja antanut anteeksi ja molemmilla kerroilla sitten ajan kanssa mies on kuin vaivihkaa muuttanut näkemystään, vastuu raivareista onkin siirtynyt mulle, exälleen, millon minnekin.



Mun suhde-epäröinnit hän pyrkii hälventämään kertomalla kuinka ihana olen, kuinka hänellä on hyväå mun kanssa, kuinka meillä on hyvä suhde. Kuinka 'parempaa ei voisi ollakaan', kuinka vähän tappelemme (kyllä kai kun koetan väistää konflikteja koska pelkään niitä). Ja jos epäilyksistäni puhunu niin 'sulla nyt on vaan tunteet sekasin kun sulla on rankkaa' tai 'pitäiskö sun miettiä sen terapeutin kanssa sun lääkitystä kun sä et nyt kuulosta ihan itseltäsi'.



Mun suku tykkää miehestä kovasti, hän on kunnollinen, mukava, raitis, ahkera. Siis heidän silmiinsä. Ja aina kun olemme jossain 'julkisesti', mies on 110% mun tukena, ei koskaan iske julkisesti vyön alle.



Ap

Tämäkin, että hän oli alkuun sinua "ylempänä", koska oli terve ja sinä et. Kun sinä olet toipunut, niin sinusta on tullut vahvempi. Narsisti ei sitä kestä, ja siksi hän yrittää työntää sinut takaisin sinne, mihin kuulut hänen mielestään.

Sinä tiedät vastauksen itse, kun kuuntelet omia tunteitasi. Tarvitset vain rohkeutta katsoa niitä tunteita silmästä silmään. Ja toipumisesi alkaa siitä päivästä, kun teet päätöksen, josta et horju. Niin kauan kuin vatvot ja muutat mieltäsi, niin kauan kärsit.

Enkeleitä sinulle, ap!

tässä vaiheessa musta on alkanut myös tuntumaan, että empatia ja lempeys on epäaitoa. En vain ole absoluuttisen varma ja olen 'koukussa' mieheen. Olin todella pohjalla kun tapasimme ja söin psyykelääkkeitä pari ekaa yhdessäolovuotta. Mies ikäänkuin hoivasi kuntoon, tarjosi paikan auringossa luonaan. Olin alkuun saikulla ja mies elätti, minä hoidin kodin. Näin jälkeenpoäin katsoen meidän ongelmat alkoivat niihin aikoihin kun mun toipuminen oli niin pitkällä etten enää tarvinnu lääkkeitä. Ja usein riidan aikana mies vetää tuon lääkekortin esiin ja on kovasti sityä mieltä että olen niin sekaisin että tarvisin lääkitystä. Ja tekee sen tekeytyen huolestuneeksi. Ap