Millaista elämää elit ja kenen kanssa kävit katsomassa Titanik elokuvan?

jota ei enää ole. Kävin yksin, mies oli jossain matkoilla, äitini oli hoitamassa 2-vuotiasta ja vauvaa. Olin vähän alle kolmekymppinen. Nyt lapsukaiset ovat teinejä ja ovat nähneet leffan kavereidensa kanssa ja olivat siitä aika tohkeissaan. Äitini muuten pääsi kanssa katsomaan leffan seuraavana iltana. Minä olin kyynelehtinyt, hän ei myöntänyt ;)

ja hänen isänsä kanssa. Poikaystävä kuollut jo 10 v sitten ja nykyään mulla avomies ja 2 lasta. Elettiin silloin aika huoletonta ja sekoilevaa elämää.

13v koululainen, sinkku. ekan kerran kävin leffassa kattoon äitin ja kaverin kanssa, tokan kerran isän ja siskon kans. ostin vhs:n heti kun tuli myyntiin(sai tilata ennakkoon jostain ärrältä) ja katoin jatkuvalla syötöllä muun perheen kiusaksi. lisäks nauha oli lainassa tutuilla ja kavereilla, eli katsottu leffa.

rakastin leoo, en sitä muuten olis niin montaa kertaa varmaan kattonukaan. osaan vieläkin kohtauksia ja vuorosanoja ulkoa vaikken sitä oo sitten teinivuosien katsonutkaan. olin sillon vaan niin hurahtanut, että soundtrackiakin piti kuunnella jatkuvasti.

miten sitä tuntee itsensä niin typeräksi näin jälkikäteen... vois ton leffan ehkä katsoa taas joku päivä...

ja käytiin katsomassa se isolla porukalla leffassa, mikä oli harvinaista. Yleensä kuljin aina vaan yhden tai kahden kaverin kanssa. Oltiin eturivissä, kun oli niin iso porukka ja leffa ihan täynnä. Oli vaikea saada selvää siitä eturivistä ja muutenkin se ison porukan läsnäolo häiritsi niin etten pystynyt oikein eläytymään tai ainakaan liikuttumaan.

Ikääni en muista, mutta katsoin leffan kotona äitini kanssa.

25v ja vietin yhden lapsen kanssa seesteistä ja rauhaisaa elämää. Matkustelimme paljon ja nautimme vain.

En yhtään muista minkä ikäinen olin, kai yläasteella? Äiti kuoli kymmenen vuotta sitten.

kävin katsomassa silloisen poikaystävän kanssa. Luulin että en voisi koskaan itse kokea niin järisyttävää rakkaustarinaa kuin elokuvassa oli.

Siitä muutama vuosi eteenpäin ja tapasin aviomieheni.

Eli pidimme kovasti.

Katoin varmaan kotona vuokrakasetilta.

että missä leffateatterissa kävin (sitä ei ole moneen vuoteen ollut enää olemassa) ja että olin yhden tai kahden kaverin kanssa. Ja että muita itketti enemmän kun mua. Luulen että olin yläasteella.

Usassa norjalaisen kaverini kanssa. Olin siellä au pairina v. 1998. Myöhemmin kävin katsomassa sen uudestaan kun halusin päästä samaan fiilikseen kiinni. Kävin englannin keskustelutunneilla yliopistolla ja muistan että opettaja (vanha nainen) sanoi ettei näe mitään mieltä elokuvassa jossa kuolee tuhansittain ihmisiä, siinähän tulee vain huonolle tuulelle.

joku koulun kuvaamataidon ryhmä jonka kanssa kävimme katsomassa. Sen jälkeen piti piirtää jotain elokuvasta.

jo kuitenkin sen ikäinen että osasin lukea ja ymmärsin suurimmaksi osaksi mitä elokuvassa tapahtui, ehkä 3 lk. katsottiin silloisen parhaan ystävän kanssa VHS:ltä. Sen muistan, että elokuvassa jossain kohdassa päähenkilöt menivät laivan alakerroksessa olevaan "kapakkaan" ja pyörivät pöydällä, matkimme tuota pyörimistä :D

tai lukiossa. Kävin katsomassa parhaan kaverin kanssa.

Vuosien päästä katsoin sen uudelleen ja sehän oli hyvä. Harmitti!

kolmen lapsen äiti. Aika on tehnyt tehtävänsä, mies petti, lapset kasvoivat ja muuttivat pois (ovat myös kiittämäätömiä). Ikäni oli noin 30??? ehkä. Tykkäsin leffasta.