Olenko huono äiti?

Totta helvetissä äiti voi elää PUOLI VUOTTA ihan lapsen parasta ajatellen ja ylittää sen oman "mää en nyt tykkää tästä" jutun siksi aikaa. Ja millä ihmeen tavalla tuollainen ap:n kaltainen muka hyväksyy sen lapsensa, kun ei ole sinut edes itsensä kanssa??!

Vauhkoamalla ja tuomitsemalla... Joku imetys ei silloin plajon vaakakupissa paina.

ja oikean ja väärän erottaminen ole "vauhkoutta"...

Totta helvetissä äiti voi elää PUOLI VUOTTA ihan lapsen parasta ajatellen ja ylittää sen oman "mää en nyt tykkää tästä" jutun siksi aikaa.

Ja millä ihmeen tavalla tuollainen ap:n kaltainen muka hyväksyy sen lapsensa, kun ei ole sinut edes itsensä kanssa??!

Minä olisin tullut siinä puolessa vuodessa hulluksi, olisiko se sitten ollut hyvä vauvalle? Minulle imettäminen on kuvottavaa, inhoan sitä, siitä tulee ihan karmea tunne, joten siinä tilassako minun olisi pitänyt IHANIA lapsiani tuijotella 6kk?? Ei kiitos, valitsin mielummin meille kaikille helpomman tavan eikä sitä kukaan ole arvostellut, eikä olisi väliäkään vaikka arvostelisi. Nauraisin vain päin naama tuollaisille! ;)

Olisi otettu huostaan ja päässyt kunnon kotiin.



Hullut muuten usein nauraa aiheetta.

huostaanotto on siis parempi ratkasu ku se ettei imetä? voi anna mun kaikki kestää. en siis ole tuo yllä oleva

Eiköhän se terapia nimenomaan auttaisi ap:ta hoitamaan sen imetyksen sitten tasapainoisesti?

Vai onko ap sinusta niin toivottoman hullu, että hänen imetyksensä olisi tuollaista??

Ja kyllä sellainen äiti, joka ei viitsi välittää lapsestaan on huono äiti.

Yritätkö väittää, että korvikkeen antoa pullosta voi verrata lapsen pahoinpitelyyn tai hoitamatta jättämiseen? Että on yhtä paha jättää lapsen vaipat vaihtamatta päiväksi kuin antaa pullollinen korviketta? Että korviketta antava äiti on itsekeskeinen ja siis huono äiti?

Okei. Mites äiti, joka lykkii lastaan lastenvaunuissa? Onko hänkin valinnut huonosti, kun maailma on täynnä kantoliinoja ja lapsen on hyvä olla lähellä äitiään?

Entäs kestovaipan käyttäjät? Onhan nyt selvää, että kertakäyttövaipat ovat monelle herkkäihoiselle miellyttävämpiä kuin kestovaipat, jotka siis kastuvat niin totaalisesti. Onko tällainen äiti huono ja itsekäs, kun ei ajattele kokonaisvaltaisesti vauvansa parasta? Entä vaipattomuus kokonaan? Onhan totta, että vaippojen pitäminen on ihmisarvoa alentavaa touhua. Ei siinä ajatella vauvan parasta vaan ihan vaan vanhempien mukavuutta. Vaipattomuus on se ainoa oikea tie, joka takaa terveen vauvan (ei vaippaihottumia) ja vauvan inhimillisen kohtelun.

Vauvan hoitamisessa on paljon valintoja. Äkkiseltään jotkut valinnat tuntuvat paremmilta kuin toiset. Ei kukaan lähde kiistämään sitä, etteikö äidinmaidon saanti olisi vauvalle parasta mahdollista ruokaa. Mutta onko se sen arvoista, jos äiti ahdistunut ja masentunut ja kokee sen epämiellyttäväksi? Onko parempi, että vauva saa sitä oikeaa ruokaa mutta äiti on sen ajan jännittynyt ja kireä vai että vauva saa korviketta (jolla myös on kasvanut ihan terveitä ja täysipäisiä lapsia)ja äitikin on rennompi ja hyväntuulisempi ja jaksavampi?

Minä imetin esikoistani yhteensä 8 kk, joista 6 kk täysimetystä. Imetys loppui esikoiseni omaan tahtoon (kieltäytyi rinnasta). Kuopustani en täysimettänyt hetkeäkään, ja ongelmia oli koko haparoivan imetyksen ajan, jota siis kesti yhteensä 6 vkoa ja sen jälkeen pumppaamalla maitoa tuttipulloon 2 kk. En usko, että kuopukseni on tyhmempi, sairaampi, heikommin kasvava ja heikommin menestyvä, koska tähän päädyttiin. En ylipäätään usko korvikevauvojen huonommuuteen. Itse asiassa tuollaiset puheet ovat ilkeitä ja pahantahtoisia, luokittelevia ja epäreiluja. On paljon erilaisia syitä, miksi jotkut vauvat ovat saaneet korviketta. On törkeää ja ilkeää väittää, että tällaiset vauvat olisivat tyhmempiä kuin toiset.

Huonon äidin leiman voi saada monella tapaa. Jonkun mielestä äiti on huono, jos hän jättää alle 1-vuotiaansa hoitoon päiväksi. Toisen mielestä äiti on huono, jos hän laittaa lapsensa hoitoon alle 3-vuotiaana. Tuntuu siltä, että äitien on kaiken aikaa arvosteltava ja vertailtava toisten tapoja omiinsa ja löydettävä niitä asioita, millä nostaa ja pönkittää omaa asemaansa.

Tämä imetyskeskustelu on vain yksi osa tätä jatkuvaa äitien nokitusta. Minäkin olen oman osani saanut. En kuulemma yrittänyt tarpeeksi, totesi eräskin tuntematon äiti, jolla ei ollut mitään tietoa siitä, miksi en imettänyt tai mitä taustoja meillä oli. Niin, siitähän se varmaan on aina kiinni. Ketään muuta ihmistä ei saa niin törkeällä tavalla arvostella valinnoistaan kuin äitiä.

Toivoisin monien keskittyvän vain siihen omaan äitiyteen ja kasvattelevan hiljalleen empatiakykyä. Hiukan pahantahtoisesti toivon teille kovimmille arvostelijoille ongelmia imetykseen tai ainakin lastenlastenne imetykseen. Voisi se näkökulma vähän avartua!

anna pullosta omaa maitoasi jos sulla kerran tulee maitoa, niin lypsä se pulloon ja juota siitä.

Ihan vaan sormin lypsät, niin ei tartte mitään kalliita laitteitakaan hankkia.

Jopas on kummia kommentteja...



Se, imettääkö vaiko eikö, on pidemmän päälle aika pieni juttu. Kyllä sitä vielä monta kertaa joutuu huomaamaan, ettei olekaan ihan niin täydellinen äiti kuin haluaisi olla, mutta on silti ihan hyvä äiti. Tasapainoilu lapsen usein ristiriitaisten tarpeiden ja vielä omien ja muun perheen tarpeiden välillä vaatii välillä tekemään ei-niin-täydellisiä ratkaisuja.



Imetys muuttuu yleensä miellyttävämmäksi lapsen kasvaessa. Sen sijaan, että mietit pitääkö jaksaa vielä neljä kuukautta tai ylikin, voisit antaa itsellesi vielä pari päivää tai viikon ja miettiä sen jälkeen taas tilannetta uusiksi. Imetyksenjatkamispäätöksen voit uusia vaikka päivän välein, mutta kun olet kerran päättänyt lopettaa, se on sitten siinä. Sen jälkeen ei voi enää muuttaa mieltäsi.



Mutta siis, ei imetys ole mikään äitiyden mitta: muistahan nauttia vauvastasi! Kaikkea hyvää teille!

Luuletko että kaikki muut tykkäävät seisoskella räntäkelillä leikkipuistossa, tykkäävät Titinalle-konserteista, tykkäävät valvoa, tykkäävät koulujen vanhempainilloista, tykkäävät siitä että talossa mellestää jatkuvasti kasa kavereita...

Minusta ruokintatapa ei tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa äitiä. Kyllä ne muut teot painavat enemmän vaakakupissa. Jos koet imetyksen kovin vastenmieliseksi, en ymmärrä kuinka voisit siinä tilanteessa, siis imettäessä, nauttia vauvastasikaan.

Mut nyt mä puhuin imettämisestä. Kyllä mä valvon yöt ja kävelen kaatosateessa vaunujen kanssa (lenkitän koiraa) ym. Sehän on ns pakollista, mutta kun imetys ei sinänsä ole. Kiitos mielipiteestä anyway. Ymmärrän silti kantasi.

raskaudesta taisteluarpia, voit lopettaa imetyksen. Ne kompensoivat sitten huonon ravinnon, nih!

onhan sun vauva saanut jo 8 viikkoa rintamaitoa = vasta-aineita. Ihan hyvin olet jo imettänyt!

ja kai lapsen isä voi valvoa.

Mut nyt mä puhuin imettämisestä. Kyllä mä valvon yöt ja kävelen kaatosateessa vaunujen kanssa (lenkitän koiraa) ym. Sehän on ns pakollista, mutta kun imetys ei sinänsä ole. Kiitos mielipiteestä anyway. Ymmärrän silti kantasi.

roikkotissisten ämmien lässytyksestä,ne vaan haluu et sullakin ois kohta lapaset tissien tilalla.

Tee niinkuin parhaaksi katsot,äidinmaito on muutenkin niin yliarvostettua.

Mulla siinä mielessä erilainen tarina, että vauva ei suostunut imemään rintaa ja pumppasin maidon tuttipulloon. Omaa maitoa tuli vain niin vähän, että lopulta se alkoi olla naurettavaa. Lastenlääkärin mielestä 20 ml/vrk alkoi olla niin vähäinen määrä, että kannattaa lopettaa, neuvolantäti kyllä yritti kannustaa jatkamaan. Tuntui vain naurettavalta kuluttaa vuorokaudessa 2-3 tuntia pumppaamiseen 20 ml tähden. Isompi lapsi kärsi, kun äiti vain kaiveli sitä pumppua esiin tai syötti vauvaa tuttipullosta. Tuntui, että elämässä olisi oikeastikin jotain muutakin tekemistä kuin vain pumpata, syöttää tai desinfioida pumppua ja tuttipulloja.



Kyllä se imetys on nyt oma päätöksesi eikä kannata välittää muiden mielipiteistä. Tärkeintä on oma jaksamisesi. Vauvalla ei ole mitään iloa äidistä, joka saattaa pahimmillaan masentua sellaisen asian takia, jonka kokee vastenmieliseksi. Mieluummin siis iloinen ja tasapainoinen äiti kuin itkeskelevä ja turhautunut.

Vaikkei nyt niin aiheeseen liitykään, niin isää ei kiinnosta vauva, valvominen, koira eikä minäkään. Auttaa vain rahallisesti. Joten yksin tässä ollaan. Lapsella on lisäksi koliikki, joten musta tuntuu, että on niin poikki koko ajan ettei huvittais yhtään imettää.

Imetys liittyy naisen kroppaan ja jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Ihan yhtä lailla nainen saa päättää, ottaako synnytyksessä puudutteita vai synnyttääkö sektiolla, jos synnytyspelot ovat kovat.



Vauva tarvitsee hoivaa, lämpöä, läheisyyttä ja vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa. Ja ruokaa ja vaippojen vaihtoa.



Minä olen aina tykännyt paijata, suukotella ja halia lapsiani ja pidän heitä paljon sylissä. Sen sijaan imetys ei ole koskaan ollut minun juttuni. Esikoista en halunnut imettää ollenkaan, mutta aloitin imetyksen kuitenkin vauvan ollessa pariviikkoinen.



Itselläni on ollut aiemmin imetystavoitteena 6 kk (ei siis täysimetystä), mutta nyt seuraavan lapsen kanssa aion katsoa, miten kokonaisuus sujuu. Missään nimessä en rupea öisin tissittelemään tunnin välein, siinä menee vaan oma terveys, kun ei saa nukuttua.



Mieti kunnolla, miksi se imetys tuntuu sinusta vastenmieliseltä. Minulla se liittyi omaan äitisuhteeseeni ja naiseuteeni. Sinä teet ratkaisun. Ja nelikuisena vauva aloittaa joka tapauksessa soseiden maistelun, eikä elä enää pelkällä maidolla.



Kokeile antaa maitoa välillä pullosta. Tuntuuko se sinusta paremmalta? Voithan imettää muutaman kerran päivässä ja jättää koko homman vähitellen, jos koet sen todella vastenmieliseksi. Hyvä äitiys on jotain ihan muuta kuin tissinä olemista. Mutta joillekin se imetys on taas juuri se juttu vauvanhoidossa, joten kannattaa yrittää ymmärtää heitäkin.

kyllä se ap:n vauvasta nauttiminen on juuri nimenomaan se pointti, koska mielestäni jokainen vauva ansaitsee olla rakastettu ja "ihailtu". Vauvalle syli, ruoka ja hoiva on kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät asiat ja jos imettäminen on äidistä todella vastenmielistä niin kuinka se ei voisi olla heijastumatta imetyshetkeen ylipäätään? Parhaimmillaan imettäminen on niin paljon muutakin kuin "vain" ruokkimista ja jos se aiheuttaa ahdistusta ja vastenmielisyyttä äidille niin onko se kovin miellyttävää vauvallekkaan?



Tarv. vastaaja nro 3.

..saattaa olla jopa lapsellekin parempi, että et tee mitään niin intiimiä toimenpidettä vastentahtoisesti. On teorioita, joiden mukaan pienet lapset aistivat vanhemmissaan tunnetiloja ja energioita, joten jos lapsesi tuntee, että koet läheisen olemisen ja ruokkimisen vastenmieliseksi, se saattaa jättää tämän alitajuntaan arpia. Eikä se ole itsellesikään hyväksi, samoin se voi traumatisoida sinuakin.