Mä en voi erota kun en kestä muuttaa taloyhtiöön, hitto mitä tehdä

Taloyhtiöissä asuminen on ihan yhtä helvettiä, naapurit on aina jollain tapaa vinksahtaneita tai hankalia. Joko kauheita nipoja valittajia tai sitten häirikköjä tai deekuja tai jotain ihme pikkujengejä jotka haukkuu toisia ym. ym. Erilaisista on kokemusta.

aina on tuommoisia kokemuksia, pistää se miettimään ..että onko vika oikeasti niissä naapureissa.

Tunnen yhden naisen, jolla on aina omituisia, kummallisia ja hirveitä naapureita. Kyseinen nainen on melko vaikea persoona.

En väitä, että ap olisi samanlainen, tulipahan vaan mieleen.

jos

aina on tuommoisia kokemuksia, pistää se miettimään ..että onko vika oikeasti niissä naapureissa.

Tunnen yhden naisen, jolla on aina omituisia, kummallisia ja hirveitä naapureita. Kyseinen nainen on melko vaikea persoona.

En väitä, että ap olisi samanlainen, tulipahan vaan mieleen.

Ihan samaa mietin viestiä lukiessani! Olen asunut kymmenissä taloyhtiöissä eri puolella Suomea, pääkaupunkiseutua, ja ulkomaillakin, eikä minulla ole koskaan ollut ns. hankalia naapureita. On jotenkin vaikea uskoa, että yhdelle ihmiselle niitä sitten sattuisi "jatkuvasti".

että onko MINUSSA joku vika.



Mutta yleensä olen ihan pidetty ihminen muissa yhteyksissä (ja ei nämäkään taloyhtiöiden naapurit mua varmaan ensisijaisesti muista mitenkään erityisen hankalana; itse olen vaan kärsinyt kaikki hiljaa).



Mutta tosiaan ne on olleet hyvin erityyppisiä.



Ja kun muiden tuttujen ja puolituttujen kanssa juttelee, niin kyllä kuulee yhtä sun toista tarinaa taloyhtiöelämästä, eli kyllä niitä on taloyhtiöissä niitä hankaluuksia keskimääräistä enemmän. Muistan lukeneeni aiheesta ihan tutkimuksenkin, että just rivi/paritaloyh´tiöt on pahimipia.



Ja täälläkin palstalla harva se viikko valitellaan jotain taloyhtiöongelmaa.



Pahimipia on pienet taloyhtiöt.

Mutta kyllä keskisuurissakin on hankalaa.



Kerrostalot ois ihan jees sikäli, jos ei satu metelöivää naapuria (sellaisikain ollut mutta silloin oltiin vuokralla).

Mutta en oikein haluaisi kerrostaloonkaan, lasten kanssa olisi niin kiva että on se pieni piha.

on susta noin vastenmielistä niin ilmeisesti ei teillä niin huonosti sitten menekään. Jos oikeasti mies juo ja on kusipää-ääliöhakkaaja niin siinä tilanteessa on valmis asumaan vaikka katuojassa ennemmin.



Kokemuksesta sanon että on väärin ajatella lapsille olevan parempi vaihtoehto asua omakotitalossa huonon isän kanssa kuin pelkästään hyvän äidin kanssa vaikka kerrostalossa. Tietenkin vain itse tiedät kuinka paljon paskaa on sulle liikaa. Sinuna pakkaisin lapset ja häipyisin lujaa...

Jos isän käytös on tuollaista, lapsille voi olla ero jopa helpotus. Näin oli esimerkiksi minun ja kolmen sisarukseni kohdalla. Voihan isää myöhemminkin sitten tavata, ei hänen tarvitse kokonaan hävitä lasten elämästä.

ja kyselevät sen perään kun on töissä jne.



Eli ei se niin hirveästi juo... osin kyse ehkä myös mun pienestä kontrollifriikkiydestäni.



Mutta toisaalta tiedän miten inhottavaksi se muuttuu, jos se juo liikaa; joskus monia monia vuosia sitten se todella löikin mua.



Eli jotenkin vieläkin kalvaa muistona se, miten hankala se ihminen voi olla jos se juominen alkaa riistäytymään.



Tällä hetkellä ei siis varmaan edes suurkulutuksen rajat ylity pidemmällä jaksolla, mutta esim.vk-loppuna vetäisi yhtäkkiä ison litran viinipullon ja pari vahvaa siideriä yhtenä iltana. Sitten seuraavana päivänä vielä siidereitä.

Ottaa melkein joka vk-loppu jotain, ei tosin ihan noin paljoa yleensä.

Viikollakin saattaa ottaa jotain 1-2 iltana, ei aina.



ap

tuo ei tod ole paljon.



käy itse lääkärissä ottamassa jotain vahvempaa tai mene yläkertaan relaamaan viikonlopuiksi.

Muusta en osaa sanoa.

miehen katteluun vai taloyhtiöelämään.



Taloyhtiöistä meillä sellaisia kokemuksia, että oltiin siis AIVAN hajalla molemmat kun muutettiin pois. Naapurina oli joku narsisti joka halusi määrätä kaikesta, en jaksa tarkemmin kuvailla mutta ne oli äärimmäisen raskaita vuosia, etenkin kun samassa pikkuyhthiöissä sattui asumaan pari muuten vaan hankalaa henkilöä, jotka yritti sitten vielä liittoutua milloin kenenkin kanssa. Välillä kimpassa tän narsistin kanssa välillä ei. Jos yritit olla neutraali, sitä vaihtoehtoa ei oikein käytännössä ollut noin pienessä porukassa, jos sulla oli mitään mielipidettä esim. siihen mitä vastikkeillamme tehdään ja miten niitä kerätään jne. niin olit heti jonkun puolella jotain vastaan.

Ihan pikku-pikkuasioistakin oli aina kauhea vääntö.



Yhdessä yhtiössä oli taas ihme ryyppyporukoita, ne mun miehenkin "pilasi" kun se niin herkästi lähtee tuollaisiin jengeihin, eli meille tuli ero melkein jo siellä kun silloin just mies alkoi käyttää ihan liikaa alkoa, kun piti sitä "normaalina" kun muutkin juo. (En tiedä miten tähän yhtiöön oli kertynyt näitä ryyppääjiä, ei nekään toki aina juoneet, vk-loppuisin vain, mutta kyllä mua ärsyttää kun kaikki vk-loppuillat meni naapureiden kanssa istuessa kaljottelemassa ja aamupäivät nukkuessa; painajaista lapsiperheessä. Tähän lisäksi kun vielä mies tissutteli sitten viikollakin silloin...)



Yhdessä yhtiössä taas jostain syystä oli joku mammamafia jotka istui aina hiekkiksellä röökillä päivät pitkät ja haukkui muita. Mua ne katsoi aina nenävartta pitkin kuin yläasteen pissikset, kun pitivät mua tyhmänä kun opiskelin vähän silloin (siis itse eivät olleet mitenkään koulutettuja).

Samassa yhtiössä oli pari pettämistapausta taloyhtiön sisällä. Myös yksi naapurin akka yritti mun miestä vikitellä, mutta onneksi siitä ei tullut mitään.



Sitten ollut jotain missä muuten vaan joku soittaa yöllä musiikkia täysillä, ja jotain missä oli jotain hämäräperäistä porukkaa mutta se mua ei itse asiassa häirinnyt.



Lisäksi olen kuullut aika horror-juttuja muilta, esim. kauheita ristiinnaimis-pettämisjuttuja jostain yhtiöistä, tai että on just jotain nipoja jne. joiden mielestä mitään ei saa tehdä eikä laittaa (about pihakukatkin pitäisi olla ehdottomasti samanlaiset kaikilla; onhan se kivan näköistä, mutta ei siihen saisi ketään pakottaa..), palloa ei saa lapset pelata... netistäkin löytyy näitä tarinoita miten isännöitsijä ja hallitus on esim. jotain yh-äitiä vainonneet...





Että mietin jaksanko ottaa uuden riskin ja lähteä taas taloyhtiöön (ja vielä yksin lasten kanssa mikä jo sinänsä tosi rankkaa), kun sellaisista lopulta päässyt eroon.

Vai jaksanko tätä tahmaa miehen kanssa vielä hyvine ja huonoinen hetkineen.



ap

jos lapset tykkäävät isästään ja ei tuon enempää kuitenkaan juo, yrittäisin itse kontrolloida omaa kontrollifriikkiyttäni. Jos teillä oikeasti on kaikkien kannalta asua näin niin älä luovuta sitten liian helpolla vaan tee töitä parisuhteen eteen.



t.6

on ollut tosi huonoa tuuria taloyhtiöiden suhteen. Itse olen asunut todella monessa yhtiössä ennen omakotitaloon muuttoa, siis todella monessa sanotaan pyöreästi 15:ssa (on muutettu usein) ja pääasiassa on hyviä muistoja naapureista. Ehkä yhdessä tai kahdessa on ollut pientä eripuraa mutta muuten ihania naapureita ollut.

on ollut tosi huonoa tuuria taloyhtiöiden suhteen. Itse olen asunut todella monessa yhtiössä ennen omakotitaloon muuttoa, siis todella monessa sanotaan pyöreästi 15:ssa (on muutettu usein) ja pääasiassa on hyviä muistoja naapureista. Ehkä yhdessä tai kahdessa on ollut pientä eripuraa mutta muuten ihania naapureita ollut.

Mä oen asunut likimain 26 vuotta kerrostalossa ja ikinä ei ole ollut mitään valittamista. Ollaan tultu naapureiden kanssa toimeen, ei ole tullut mitään mökää jne.

Siksipä en kerrostalosta minnekään muutakaan =)

toisaalta mua ärsyttää, kun mies esim. perustelee juomista ettei saa muka tarpeeksi seksiä ... tai siis jos siitä ei heti innostu..



itse nukkuu usein sohvalla (muuten vaan tai sitten sammuu sinne kännissä) ja jos tuleekin joskus viereen kiehnäämään, niin en mä nyt oo sitten heti välttämättä "valmis"...



sitten hällä muka oikeus juoda kun ei saa seksiä. Mutta kyllä meillä on seksiä n. kerran viikossa eli ei nyt ihan olematonta kuitenkaan. Voisi olla useamminkin jos hän ottaisi vastuuta lasten iltatoimista ja nukkuisi normaalistikin meidän sängyssä.



ap