Unikoulusta ei tule mitään, kuolen kohta väsymykseen :(((

Yritä vain nukkua mahdollisuuksien mukaan. Nauti, jos joka toinenkin yö on välillä esdes kohtuullinen. Nuku päivällä toisten aikuisten avustuksella, jos ei vauvan kanssa onnistu. Kyllä lapsesi oppii aikanaan nukkumaan toivomallasi tavalla.

että nukuta niin, kuin parhaiten toimii. Olen itse vasta unikouluttanut/lopettanut imetyksen yli 1v, jolloin ollut helppoa. Tuon ikäisen kanssa olen mennyt siitä, missä aita on matalin, eli nukuttanut viereen jne. Ja kyllä liikkuminen voi vaikuttaa silti uniin, voihan olla, että lapsi opettelee jo kävelemistä;) Kannattaa myös tarkistaa, ettei lapsella ole korvatulehdus tai muuta vastaavaa syytä, jos unet ovat ihan yhtäkkiä huonontuneet.

Pitäisikö minun todella siis nousta vauvan kanssa ylös leikkimaan klo 1 yöllä? Hän siis itkee hystteerisesti, jos en pidä häntä sylissäni koko ajan. Vai annanko vaan nukkua sylissäni vaikkapa 3 tuntia putkeen yöllä (jos lasken hänet alas, alkaa järkyttävä huuto). Vauva varmaan tottuu tähän jo parin yön jälkeen ja sitten onkin vaikeaa totuttaa nukkumaan öpois sylistä.



Vauva on jo sen verran iso (9kk) ei mikään vastasyntynyt enää, jolla rytmit sekaisin. Minusta 9 kk vauva tarvitsee kunnon yöunet kehittyäkseen ja kasvaakseen. Onko muita vinkkejä?



Ap

Meillä kuopuksella pidettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat unikoulut 1v iässä. Aina vähän parani, mutta jatkoi heräilyä. Käytiin lääkärilläkin jo monta kertaa ja unikoululääkärillä myös. Mitään fyysistä syytä ei löytynyt heräilylle, eikä myöskään järisyttävää uutta unikoulun järjestämikseksi. Vähitellen yöt alkoivat helpottaa ja lapsi alkoi nukkua oikeasti yöt läpi 3v synttäreiden tienoilla.



Jälkiviisautena, ei ehkä olisi pitänyt stressata niin unikouluiluista ja rytmiin saattamisista. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisi jatkanut nukkumista meidän vanhempien huoneessa myös 1v jälkeen. TSEMPPIÄ sulle, kyllä se vielä siitä!

eli ei välttämättä paras aika unikouluun. Itse en kannatan muutenkin unikoulussa hyvin lapsen tahtista menoa...tuntuu että moni pitää unikoulua todella pienelle lapselle/vauvalle vielä. En itse usko siihen että lapsi oppii "huonoille tavoille" jos vanhempi paljon/kokoajan läsnä. Uskon että kos lapsi saa alkuun mahdollisimman paljon läheisyyttä, hoivaa yms alkuaikoinaan niin kasvaessa hän rohkenee itse irtautua turvallisesti. Mä menisin siis lapsen tahtisesti! Mut niin kuin vanhemmat on erilaisia niin myös lapset. Voimia!

joko niin että otat kokonaan viereen yöllä että saat nukuttua tai sitten niin että pidät normaalin unikoulun. En tiedä onko ikä siihen ihan paras kuten joku mainitsi aiemmin. Meillä mentiin esikoisen kanssa niin että nukkui vieressä pitkään, mutta kun kaksi nuorinta syntyivät puolentoista vuoden välein tein tietoisen ratkaisun unikoulusta, koska en olisi muuten kahta nuorinta jaksanut hoitaa pienellä ikäerolla. Silloin pidin unikoulun keskimmäiselle 6kk iässä ja nuorimmalle imetyksen loputtua 7,5kk iässä. Se oli ihan perinteisenä unikouluna, jossa vauvaa käydään katsomassa ja silittämässä ensin minuutin, sitten kahden, viiden ja kymmenen minuutin välein. Kolmessa yössä rupesivat nukkumaan ja ennen kaikkea nukahtamaan itsekseen. Kyllä se helpotti valtavasti meidän arkea, johon kuului 5v, 2v ja 7kk lapset ja väsynyt äiti. Ihminen on aika erilainen kun saa nukkua, pinna pidempi ja ilokin alkaa löytyä uudestaan elämään.



Tsemppiä ap, kuinka vain päätät tehdäkin!

esim. syliin nukahtamisesta. Tietenkin lempeä unikouluttaminen voi olle ihan hyvä sekin, mutta sinähän kerroit jo, ettei se toimi. Joko teet sen väärin, tai sitten se ei toimi. Ja koska lapsesi on vasta 9kk, niin veikkaan, että on vielä liian aikaista. Ja aloituksessa sanot, että olet niin väsynyt, että kohta kuolet väsymykseen. Joko liioittelet väsymystä, tai sitten olet oikeasti niin väsynyt, että kannatan ehdottomasti vaikka sylissä nukuttamista. Eikö oikeasti ole vaarattomampaa totuttaa lasta syliin, kuin se että äiti kuolee/sekoaa väsymyksestä? Itse olen "hemmotellut" eli pitänyt lähellä molemmat lapseni alta 1v ja silti oppivat myöhemmin todella hyvin ja helposti nukahtamaan itse ja nukkumaan yönsä. Miksi olisi pitänyt taistella turhaan useita kuukausia? Ja jos itku on ollut jollain lailla epätavallista ja olen epäillyt kipua (korva/hampaat), niin olen antanut annoksen panadolia. Jos se on auttanut, olen vienyt lapsen lääkäriin tarkistuttamaan korvat. Älä stressaa nyt lapsen nukuttamisasioita, vaan toimi juuri niin, että saatte kaikki mahdollisimman paljon unta.

Kuulostaa kyllä rankalta. Tuo 8-10 kk on sellainen kehitysvaihe, että silloin yöt ovat levottomia. Meilläkin oli silloin ihan mahdottomia öitä, mutta ajan kanssa tasoittuivat. Meilläkin ryömiminen ja konttaaminen opittiin jo puolivuotiaana, mutta silti levottomat yöt alkoivat 8 kk iässä... Lopetin 9 kk iässä yöimetyksen, mies tassutteli muutaman yön (tehtiin se miehen lomalla) niin yöt rauhoittuivat. Nukkuisiko vauva paremmin vieressäsi? Voisiko olla hampaatkin tai allergia/mahakivut mikä vauvaa vaivaa?

Voithan kysyä neuvolasta neuvoja, jos osaisivat auttaa. Jaksamista! Varmasti pian helpottaa.

olet tehnyt tassuttelu-unikoulua. epäilit itsekin, että oletko tehnyt sitä "oikein". en ole mikään asiantuntija, mutta luulen että hysteerisen syliin ottaminen vain vahvisti vauvan epäilyä, että on jokin hätä. eli johdonmukaisuus olisi EHKÄ voinut tuottaa tässä tuloksen. pääasiahan on, että vauvalle kerrotaan rauhoittavan kosketuksen avulla, että nyt on yö ja nyt nukutaan, eikähätää ole. voi olla, että vauva täytyy tällöin laittaa "sata" kertaa omaan sänkyyn nukkumaan.



nyt olet kuitenkin niin väsynyt, että taitaa olla oman jaksamisesi kannalta parasta siirtää joko unikoulua tuonnemmaksi tai vaihdat "menetelmää"!



meidän vauva nukkui parhaiten tuossa iässä minun vieressäni jolloin saimme koko perhe nukuttua paremmin. se vaati hieman totuttelua itseltä, mutta ainakaan ei tarvinnut nousta yöllä sängystä! myöhemmin, eli nyt kun lapsi on 2v, hän nukkuu oikein hyvin omassa sängyssään.

huonosti nukkuvan kuopuksen kanssa niin, että laitoin lattialle 2 patjaa vieretysten.

Vauva sai siinä turvallisesti mönkiä, ja minä nukuttua väsymystä vähemmäksi.

Muutama kuukausi nukuttiin lattiapatjoilla. Takaisin sänkyyn siirryttiin öiden rauhoituttua.

Ei se vauvakaan kovin kauaa viitsinyt yöllä yksikseen mönkiä.



Tämä ei varmasti ole mikään oppikirjojen mukainen tapa toimia, ja joku älähtää varmasti. Meillä kuitenkin toimi :)

Yhdeksän kuukauden ikäisellä lapsella on eroahdistus pahimmillaan. Siksi varmasti unikoulu on aika rankka polku teki sen sitten miten vain.



Toki ennen sen aloittamista kannattaa sulkea sairaudet pois, varsinkin jos uniongelmat ovat alkaneet yhtäkkiä.



Mä kyllä nukuttaisin viereen, sillä pääsee kaikista helpoimmalla. Isoja muutoksia ei kannata ikinä tehdä väsyneenä.



Jos tuntuu, että ette mahdu kaikki sänkyyn, niin toinen vanhemmista patjalle tai sohvalle.

Päätettiin juuri miehen kanssa, että kokeillaan nostaa pinnasängyn pohja takaisin ylös, pissin kiinni seinään ja meidän sänky pinnikseen kiinni. Päätyyn pari korkeaa tuolia, ettei vaan kiipeä ja tipu laidan yli. Näin vauva nukkuu minun kanssa samalla korkeudella ilman mitään väliseinämää ja voin vaikka pitää kättäni hänen päällään koko yön. Näinhän vauva nukkuikin 5-6 kk iässä, kun vielä imetin. Oli helppoa siirtää imetyksen jälkeen omaan sänkyyn. Nyt on tärkeintä, että saan nukuttua. Kokeillaan nyt onnistuisiko tämä järjestely. Neuvola on taatusti eri mieltä kanssamme, täti oli jo alkuaikoina sitä mieltä, että max 2 kk ikään asti voi vauva nukkua meidän vieressä?!? 5 kk asti nukkui meidän sängyssä ja sitten alkoi olemaan niin liikkuvaa sorttia viuhtomisineen ja pyörimisineen, että tehtiin tuo sivuvaunuratkaisu. Palataan nyt sitten takaisin tuohon.



Tauuttelun ohjeissa kerotaan, että itkevä (kovaa itkua) lapsi pitää ottaa syliin rauhoittumaan. Yritin ensin silitellä ja taputella, mutta itku vaan yltyi. Nostin siis syliin kymmeniä kertoja, koska yritin olla johdonmukainen. En vaan enää 2 tunnin jälkeen jaksanut ja alkoi jo säälittää vauvan itku.



No tämä vaan on jotenkin vaikeaa ymmärtää, kun ennen sama vauva nukkui mainiosti kaikki yönsä 8 kk ikään asti. Toivottavasti tämä nyt tästä paranee, vien kyllä nyt lääkäriin tarkistuttamaan korvat jne. Masuvaivoja ei mielestäni ole, ei paukuttele ja kakkaa normaalisti. Ruokavaliossa ei ole tapahtunut mitään muutoksia hetkeen. Päivisin on iloinen vauveli, nukkuu myös hyvin päiväunet.



Kiitos vielä tsemppaamisesta. Nyt vahvan aamukahvin jälkeen olo on taas parempi, menen kohta vauvan kanssa päiväunille.



Ap

Muinoin nämä neuvolat olivat niiiiiiiiiiiin varmoja 4-tunnin syöttöväleistä että hirvitti. Monet epävarmat äidit eivät uskaltaneet poiketa näistä opeista ja huuuuuudattivat ja kiusasivat nälkäisiä lapsiaan näillä faktoilla! Muistan kuinka neuvolassa oikein painotettiin miten lapset eivät opi ruoka-aikoja jos ei ole 4-tunnin välejä! Mitä hirvittävää valetta!



Ymmärrätkö idean? Nyt on nämä nukutukset-voi itku! Eikö lapsi ole sinun? Muista, että syli on luxusta lapsellesi ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä niin yöllä kuin päivälläkin! Nyt jo anoppina sanoisin, et älä ikinä evää sitä vauvaltasi! Mieluummin oikein helli ja lelli vauvaasi sylissä niin, et ite joskus haluaa pois siitä.

Minä siis anoppi ja äiti:)

itse on tässä vanhemmaksi kasvaessa tajunnut että monesti meillä vanhemmilla on välillä liikaa odotuksia tai toiveita...on tosi rankkaa siirtyä itsenäisestä elämästä huoltajaksi. Kun on saanut nukkua miten tykkää tai jos on valvonut tms on voinut seuraavan päivän vaan selvitä itsekseen. Lapsen tulo muuttaa kaiken! Ja vaikka kuinka lapsi on mieleinen ei aikuinen sopeudu kaikkeen niin kivuttomasti.



Ap:n kaltaisesti kun oma esikoinen alkoi vihdoin nukkumaan yönsä kohtuu hyvin alun täysin rytmittömän elämän jälkeen tuntui todella rankalta kun yöt yhtäkkiä muuttuivatkin levottomiksi. Jälkikäteen levottomuus kesti noin pari viikkoa ja monesti syykin löytyi (mm hampaat, uusien taitojen oppiminen) mutta äitinä oli aivan hajalla jo muutaman levottoman yön jälkeen. Kakkosen kanssa on ollut jo helpompaa kun on hiljalleen tajunnut että ne on kuitenkin yleensä vaan joitain hetkiä (siis normaalit perusterveet lapset omissa kehittymissään - sairaudet erikseen).



Eli ajan takaa sitä että elämä olisi helpompaa jos pystyis edes vähän luopuun siitä ajatuksesta et lapsen on nukuttava hyvin kokoajan...nukutaanhan me aikuisetkin välillä huonosti ja levottomasti. Pikkulasten elämään kuuluu valvominen yms.



Mun 1,5v nukkuu yöt aikalailla hyvin mut päiväunet on jotain 30min ja 3h väliltä..eikä mitään logiikkaa et miten millonkin nukkuu..tuore vauva nukkuu päivisi harvoin samaan aikaan ja yötkin viel ihan repaleisia eli kyllä väsyttää!!



Tsemppiä vaan kaikille!! Lasketaan vähän rimaa ja annetaan lasten olla lapsia...se kestää vain hetken! :)



P.s. Terkoilta voi kysyä neuvoa tai ideoita mut jokainen toimii niin kuin omassa perheessä paras, ei kannata liikaa välittää terkan sanomisista - terkka olen itsekin :)

Oletko kuullut nämä neuvot?



"anna vauvan itkeä itkunsa"

"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"

"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"

"mitä, imetätkö yhä?"



Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.



Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?



Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.



Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.



Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.



Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.



Toimiiko vauvakoulutus todella?



"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.



Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.



Sulkeutumisoireyhtymä



Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.



Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.



Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.



Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.





***************

Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.



Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.



*******************



Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)



William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.



Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä.



Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.



KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.



Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.



Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.



MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.



Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.



Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.



Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.



Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.



Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.



Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.



Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.



Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.





YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?



Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.



Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.



Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.



Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä



Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.



Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.



Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.



Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.



Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.



Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.



"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."



Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.



"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"



"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.



Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

Sanoisin, että jos pyydät neuvolasta lähetteen sairaalan unokouluun, tulet olemaan kiitollinen. Been there done that.

panadolia. Ehkä tekee hampaita. Ja ulkoilkaa paljon, antaa lapsen liikkua mahd paljon itse.

tapaamiselle. Meille saatin unikouluttaja kotiin juttelemaan ja sopimaan unikoulusta, jonka minä sitten toteutin (lapsi oli 1v). Rajansa se on silläkin, mitä äidin täytyy kestää ja kahden tunnin yöunilla ei kovin montaa kuukautta kestetä (2 muutakin lasta hoidettavana). Ja kyllä muuten toimi. Ei mennyt kuin kaksi iltaa, joista ekana itki 40min (kävin 5 min välein) ja tokana itki 5min. Että se siitä, tosi vaikeeta :D



Kyllä se on lapsenkin etu saada kunnon yöunet. Vai onko jonkun mielestä oikeasti parempi, että vauva itkee vaikka vuoden putkeen joka yö neljä tuntia (kaikki mahdolliset vaivat kartoitettu ja ei ollut), kun äiti tekee kaikkensa tyynnyttääkseen. VAI, lapsi itkee KAHTENA iltana pienen hetken ilman äitiä ja nukkuu sen jälkeen hyvin. Esikoisenkin unikoulutin, kesti 3 yötä.