Unikoulusta ei tule mitään, kuolen kohta väsymykseen :(((

Teette juuri niin kuin nyt on helpointa, kyllä se siitä! Ja aikansa kutakin, nyt tuntuu raskaalta, mutta kuukauden päästä tilanne voi olla ihan eri. Sinä tunnet vauvasi parhaiten ja tiedät mikä teillä toimii, tehkää niin. Neuvolasta voi kysyä, mut sieltä annetaan joskus niin vanhanaikaisia neuvoja, että mieluummin ajattelee omalla sydämellään ja kuuntelee vauvaa. Oma äiti on lapsen paras asiantuntija. Minä olen nukuttanut tissille yli 1-vuotiaaksi poikani ja syliin ja perhepedissä nukuttiin kunnes poika oli 6 kk ja tehnyt ties mitä "väärin" ja ihan hyvin mennyt. Mutta on meillä valvottukin. Itse kärsin nukahtamisvaikeuksista ja unettomuudesta, että valvon vaikka lapsi nukkuisikin, että tiedän mitä väsymys on. Jaksamista! :)

Teette juuri niin kuin nyt on helpointa, kyllä se siitä! Ja aikansa kutakin, nyt tuntuu raskaalta, mutta kuukauden päästä tilanne voi olla ihan eri. Sinä tunnet vauvasi parhaiten ja tiedät mikä teillä toimii, tehkää niin. Neuvolasta voi kysyä, mut sieltä annetaan joskus niin vanhanaikaisia neuvoja, että mieluummin ajattelee omalla sydämellään ja kuuntelee vauvaa. Oma äiti on lapsen paras asiantuntija. Minä olen nukuttanut tissille yli 1-vuotiaaksi poikani ja syliin ja perhepedissä nukuttiin kunnes poika oli 6 kk ja tehnyt ties mitä "väärin" ja ihan hyvin mennyt. Mutta on meillä valvottukin. Itse kärsin nukahtamisvaikeuksista ja unettomuudesta, että valvon vaikka lapsi nukkuisikin, että tiedän mitä väsymys on. Jaksamista! :)

alkaa lukemaan toisten kommentteja.



Kerron vain miten itse olen toiminut tuon ikäisten kanssa jos ovat yöllä heränneet huutamaan. Yleensä meillä tuon ikäinen on saanut joka yö nukkua vieressä. 2v nukkuu edelleen ja 4v tulee melkein joka yö viereen. Kokee olonsa turvalliseksi. Imetin vielä tuon ikäistä ja työnsin tissin suuhun jos ei muuten rauhoittunut. Kun jätin imetyksen pois kokonaan niin yötkin pikku hiljaa rauhoittui, ja varmasti siihen vaikutti myös ikä.

En ole kyllä unikoulutuksen kannattaja muutenkaan.

Kokeile laittaa tuntia aikaisemmin nukkumaan. Saattaa olla yliväsynyt. Toinen vaihtoehto on alkaa nukuttamaan tuntia myöhemmin. Tämäkin voi auttaa. Voi olla muuttanut päivärytmiään. Nukkuuko kuinka myöhään/pitkään päiväunet? Mietipä näitäkin... Meillä alkoi nukkua vasta pari vuotiaana kunnolla. Jossain vaiheessa otettiin meidän sänkyyn kun nukkui siinä paremmin ja saatiin kaikki nukuttua. Kolmevuotiaana halusi omaan sänkyyn ja tulee meidän vieereen nukkumaan vaan jos ei ole saanut tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota äidiltä sinä päivänä(ts. jos on ollut kiireinen päivä).

Näin juuri minäkin ajattelen ja kauan sitten toiminkin välittämättä näistä koulutetuista ohjeista!

Katsokaa mamuja miten hellivät pikkuvauvojaan ja pikkulapsiaan! Etenkin nämä afrikkallaiset! Imettävät sata kertaa tissiä päivässä ja lapset rentoja ja luottavaisia!

Niitten lapset nukkuukin monet tirsat päivässä. Ihan tosi, tutustukaa heihin ja kertokaa miten meillä toimitaan ja kertokaa myös miten häiriintyneitä meitin kersat on. Ehkä ne voi auttaa!!

Siis sairaalassa käytävä unikoulu.

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"

"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"

"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"

"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************

Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

tapaamiselle. Meille saatin unikouluttaja kotiin juttelemaan ja sopimaan unikoulusta, jonka minä sitten toteutin (lapsi oli 1v). Rajansa se on silläkin, mitä äidin täytyy kestää ja kahden tunnin yöunilla ei kovin montaa kuukautta kestetä (2 muutakin lasta hoidettavana). Ja kyllä muuten toimi. Ei mennyt kuin kaksi iltaa, joista ekana itki 40min (kävin 5 min välein) ja tokana itki 5min. Että se siitä, tosi vaikeeta :D

Kyllä se on lapsenkin etu saada kunnon yöunet. Vai onko jonkun mielestä oikeasti parempi, että vauva itkee vaikka vuoden putkeen joka yö neljä tuntia (kaikki mahdolliset vaivat kartoitettu ja ei ollut), kun äiti tekee kaikkensa tyynnyttääkseen. VAI, lapsi itkee KAHTENA iltana pienen hetken ilman äitiä ja nukkuu sen jälkeen hyvin. Esikoisenkin unikoulutin, kesti 3 yötä.

Toimii. Kaksi - kolme yötä hankalaa ja sitten alkoi autuus.

ja emme keksineet mitään, mikä olisi toiminut. Mies veti kerran läpi Anna Wahlgrenin unikoulun, ei mainittavaa hyötyä (mutta emme jaksaneet jatkaa sitä parin viikon jälkeen). Sitten heräilyt vain vähenivät radikaalisti 1v iässä, mutta ovat jossain määrin jatkuneet tähän päivään (3v) saakka. En olisi ikinä selvinnyt ellei mies olisi hoitanut joka toisen yön kaikki heräilyt siitä saakka kun yöimetys loppui.



Ehdotan samaa kuin monet, eli unohda unikoulut ja nuku aina kun voit. Yöllä älä leiki, mutta pidäs ylissä ja hyssytä. Mies hoitakoon vkl-yöt tai ainakin ottaa vauvan aikaisin aamulla -> nuku niin pitkään kuin voit.

sylissä? Jos näin on, niin anna nukkua sylissä/vieressä.Saatte nukkua molemmat.Vai onko kyse syömisestä? haluaako syödä? Ehkä en enää tämän ikäiselle antaisi yöruokaa, mutta sylissä tai vieressä nukuttaisin kyllä.Parin kuukauden kuluttua tai jo aikaisemminkin omassa sängyssä nukkuminen voi sujua leikiten.Siis vauva viereen ja unta palloon! Olen ollut samassa jamassa ja tiedän sen helvetillisen väsymyksen.

Lapsellakin on oikeus hyviin yöuniin.Me toteutimme unikoulun asteittain 1 v ikäisestä alkaen.



Ensin otettiin yösyömiset pois, niistä tuli vain tapa nukahtaa takaisin.



Sitten opetin hänet nukahtamaan itse pinnikseen. Tassuttelu ei meillä toiminut eikä lapsi nukahtanut koskaan meidän väliin parisänkyyn. Se selkeästi kaipasi omaa rauhaa.Eli siirto omaan huoneeseen voi auttaa myös.



Ja sen jälkeen opetimme hänet nukahtamaan itse takaisin jos yöllä havahtui hereille. Siihen asti olin taputellut pinnnojen välissä puolikuolleena (=puoliunessa). Koska tassuttelu ei tepsinyt, minä kävin noin 1-5 minuutin välein lapsen huoneessa kun hän itki, annoin tutin, laitoin hänet makuulle, silitin ja sanoin että hyvää yötä, nyt on yö, nyt nukutaan.



Pahin oli aina takana kahdessa yössä ja siitä tilanne alkoi koko ajan parantua. Nyt lapsella on tunnintarkka päivärytmi ja hän nukkuu myös hyvät päiväunet. Ja meillä on vihdoin energiaa ja jaksamista olla ja touhuta hänen kanssaan.

meillä unikoulu ei onnistunut, ei sitten millään, vaikka kokeiltiin monta kertaa. Vaikka sain lapsen hirveällä huudatuksella nukkumaan muutaman yön ilman maitoa, tilanne alkoi pian palautua tavalliseksi, eli lapsi alkoi heräillä yhä useammin, ja lopulta olin niin kuolemanväsynyt, että minun oli pakko antaa hänelle maitoa, jotta saisin nukkua edes vähän.



En jaksa puida aihetta enempää täällä, koska minut on jo kertaalleen haukuttu täällä huonoksi äidiksi. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että tein kaiken voitavani. Tsemppiä teille!

Täällä 9kk vauvan äiti ja sairaalaunikoulu takana. Pelkäsin, että traumoja tulee, mutta oli todella hyvä kokemus. Ei varmasti jäänyt traumoja vauvalle. Silti, saman voit tehdä kotona.



Siellä sanottiin etteivät oikein vanno tassuttelun nimeen, jokainen vauva toki rauhoitetaan tavallaan mutta tärkeintä kuitenkin että _ei nosteta pois sängystä_. Me olimme tassutelleet vauvaa ja sitä tassuttelua saaneet tehdä kaksi viikkoa tuloksetta. Välillä kyllä nostettu syliinkin rauhoittumaan.



Sairaalassa käytäntö oli selvä. Vauvan annettiin herätä ja odotettiin 5min rauhoittuuko itsekseen, sitten hänen luokseen (EI SYLIIN!) ja sanottiin jotain että nyt on yö nyt nukutaan, tai painettiin kädellä tms. Oltiin luona vähän aikaa. Jos itku vaan jatkui niin pois ja taas 5min päästä uudestaan. Aina tuo 5min, yöstä riippumatta. Vauva oppi todella nopeasti nukahtamaan itsekseen, huomasi ettei palvelua saa mutta turva on aina lopulta lähellä.



Suosittelen!

isommat on kouluikäsiä, kuopus reilun vuoden. Meillä oli levottomia nukkumiskausia tuossa 6-12kk iän välissä, viimeisin ihan 1v syntymäpäivän paikkeilla. Itse olen todennut, että on helpointa järjestää nukkuminen sillä tavoin, että kaikki nukkuu. Jos se tarkoittaa lapsi kainalossa nukkumista niin sitten niin.



Meillä kuopus nukkuu pinnasängyssä mun sängyn vieressä. Levottomimpina öinä saatan nostaa kainaloon nukkumaan, jotta saan itse nukuttua. Yleensä kuitenkin nukkuu omassa sängyssä ja rauhottamiseen riittää kun lasken käteni pinnojen välistä lapsen lähelle.



Kaikki unikoulut ja pakkonukuttamiset on turhia. Lapsi oppii kyllä nukkumaan, kunhan ympäristö on rauhallinen ja stressitön. Itse uskon että unikoulut ei toimi jos vanhempi ärtyy yhtään. Vauva kyllä aistii sen.

viereesi nukkumaan! Ihan älyttömiä tommoset neuvolan ohjeet että muka pieni vauva pitäisi opettaa omaan sänkyyn!? Anna mun kaikki kestää. Parhaiten vauvasi nukkuu sinun vieressäsi, usko pois.

että nukuta niin, kuin parhaiten toimii. Olen itse vasta unikouluttanut/lopettanut imetyksen yli 1v, jolloin ollut helppoa. Tuon ikäisen kanssa olen mennyt siitä, missä aita on matalin, eli nukuttanut viereen jne. Ja kyllä liikkuminen voi vaikuttaa silti uniin, voihan olla, että lapsi opettelee jo kävelemistä;) Kannattaa myös tarkistaa, ettei lapsella ole korvatulehdus tai muuta vastaavaa syytä, jos unet ovat ihan yhtäkkiä huonontuneet.

Vauva on vauva vaan pienen hetken. Kyllä se ehtii oppimaan sen yksin nukkumisen. 9kk iässä on melkoinen vauhti oppia uusia juttuja ja niitä nämä pikkuiset sitten mielessään kertailevat. Äidin/isän lämpö on ainoa asia, joka itkukohtauksessa auttaa. Lapset on myös erilaisia. Meillä esikoinen sai kauheita huutokohtauksia 5kk - 2 v välillä. Sitten ne loppui kuin seinään. Kuopus ei ole itkeskellyt öisin ollenkaan. Herää kyllä usein kerran yössä (on nyt 1vee), ja silloin otamme viereen. Jatkaa siinä sitten uniaan. No problem. Syliin nukutan iltaisin, jos ei ekan 5 min sisällä rauhoitu omaan sänkyyn. Ei sitä lasta kuitenkaan tarvitse sitten enää yli 1,5 veenä syliin nukuttaa.

Ota siis heti yöllä vaan viereen ja anna maitoa jos ei ihan 10 min sisään rauhotu. Anna vaavin pitää sormesta/kädestä kiinni. Se auttaa usein. Voit kokeilla myös antaa lämpöstä vettä tuttipullosta, mutta veikkaan ettei kyllä auta mitään. Ota vaiks termariin aina illalla se maito, niin ei tarvii heräillä yöllä lämmittelemään. Eikä sen nyt niin väliä, jos se tarvii viemäriin kaataa aamulla. Pääasia on, että sulla ja vauvalla on hyvän yöunet takana!

Tsemppiä!

Ota rennosti ja nauti pikkuisesta. Älä liikaa lueskele täältä "täydellisten äitien täydellisiä neuvoja".

Nm. kahden ihan erilaisen lapsen äiti

Meillä meni noihin aikoihin unet piparix kun hampaita teki. Nyt 1,5v nukkuu aluksi omassa sängyssä ja kun herää n.2x yössä annetaan maitoa pullosta ja saa nukkua vieressä loppuyön. Paremmin jaksaa ite ja lapskin nukkuu näin paremmin eikä huuda muuta öisin.yksilöitä ovat ja itse tiedät kokeilemalla mikä toimii.

Neuvolas kiellettiin antamasta maitoa 1v:lle öisin, mut toki annoin ja annan vieläkin koska lapsi sitä tuntuuu tarviivan.

toi unikoulu onnistunee sit myöhemmin kun vauva on siihen valmis. Näin meillä kävi, onnistui vasta 1,5-vuotiaana la lapsi osoitti tsekin olevansa valmis ja TARVITSEVANSA sitä et oppii nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn.



Tätä ennen unikoulu meni ihan pieleen, en jääny vakisin yrittämään.



Anna lapsellesi sitä mitä hän näyttää tällä hetekllä tarvitsevan, eli läheisyyttä ilmeisesti? Taitaa olla tosiaan se eroahdistuskin.

mutta toivotan tsemppiä ja jaksamista ap:lle.



Meillä on vähän samanlainen tilanne. Vauva nukkui 8kk ikään asti todella hyvin yöt mutta sitten alkoi hereillä noin kahden tunnin välein.



Vauva nukahtaa kyllä hyvin tissille taikka syliin mutta itsekseen ei enää osaa nukahtaa. Niinpä minä heräilen enemmän (vauva omassa sängyssä) tai vähemmän (vauva vieressä) kahden tunnin välein. Tätä on nyt kestänyt 3 kuukautta ja alan olla loppu. Päiväunet auttavat hetkeksi mutta eivät vie pysyvää väsymystä pois.



Varsinaista unikoulua ei ole vielä yritetty. Miehen loman aikana pitäisi yrittää sillä en jaksa nykyisillä unilla enää sitten kun palaan töihin syksyllä. Jos unikoulu ei nyt kesällä onnistu niin pitää puhua neuvolassa 1v tarkastuksessa ja pyytää apua.



Vauvan itkettäminen pitkään tuntuu pahalta (meillä huutaa ihan paniikissa välillä) ja kaikki vaistot käskevät ainakin minua ottamaan lapsen syliin ja viereen.



t. toinen neuvoja kaipaava