Vittuileva vieras.
Hän tulee kotiimme kerran tai kaksi vuodessa. Minulle hän ei juurikaan puhu mitään. Itse aloitan keskusteluja erilaisista aiheista. Hämmästyttävän nopeasti keskustelu on muuntunut siten, että vieras antaa minulle neuvoja: "no siinä olisi pitänyt tehdä niin, kannattaisi varmaan, etkö tiennyt että..." Silloinkin, kun keskustelun aihe ei ole ollut millään lailla henkilökohtainen, vaan aivan yleismaailmallinen.
Sitten hän naureskelee avoimesti kaikelle huvittavalle mitä löytää kodistamme. Vaikkapa lintulaudalle, joka on niin hassussa paikassa että aivan ääneen naurattaa. Tai sohvatyynyjen värille. Mieheni parralle. Lastemme piirustuksille.
Lisäksi hän kertoo mikä kaikki kodissamme on rikki, tai muuten vääränlaista.
Puhuu lapsillemme lievästi alentavaan sävyyn. "voisiko tässä nyt rauhallisesti, ootko huomannut mitä sulla on kynsien alla, yms"
sitten kiittelee vuolaasti tarjoiluista ja että sai tulla käymään. Lapsille tuo aina mukanaan lahjat. Mies märehtii monta päivää vieraan sanomisia ja korjaa jotain kylppärin listoja, jotka ei ollut millilleen jiirissä.
Onko muilla kokemusta tällaisista vieraista?
Kommentit (41)
kaikkitietävä nirppanokka, jolle ei kelvannut mikään. Me laitoimme käde tkyynärpäitä myöten ristiin, että poika tajuaisi, mihin on itsensä sotkenut. No, 6 kk sitä riemua kesti ja nyt on ihan toisenlainen tyttö matkassa, maalla kasvanut eikä mikään lähiöruusu.
tommoset arvostelijat on ärsyttäviä, mutta se on se tyyli miten ne asian esittää, eivätkä varmaankan itse huomaa vikaa käytöksessään. tuntevat jostain syystä ylemmyydentunnetta, tai toisaalta alemmuutta, jota se arvostelu kompensoi. antaa mennä toisesta korvasta ulos. ja kun noin harvoin käy niin sietää kai sen.
vittuillakseen, eikä ole vain sosiaalisesti heikkolahjainen?
ihmiset on erilaisia, jotkut sanoo suoraan mitä ajattelevat, toiset osaa mielistellä ;)))
ei tuo kovin pahalta kuulosta, hyvääkin varmaan tarkoittaa
onko siis sukulainen kyseessä???
Enemmänkin harmittaa se, että muu perhe ei osaa olla reagoimatta, kuten minä osaan (ainakin melko hyvin) olla välittämättä.
mies pahoittaa selkeästi mielensä, ei voi sille mitään.
Nyt ensimmäistä kertaa huomasin meidän vanhemman, nyt eskariaan aloittavan lapsen olevan helpottunut kun tämän vieras omine lapsineen lähti pois. Sanoi, ettei osaa leikkiä vieraan pojan kanssa (ovat saman ikäisiä) ja että on hyvä että heidän koti on kaukana ettei me vanhemmat viedä häntä koskaan sinne hoitoon (eipä kyllä vietäisi vaikka olisivat naapureita)
Nyt kyseisen vieraan käynnistä on kolme päivää, ja tuntuu että hänen jäljiltään jäämää mielipahaa on vieläin meidän perheessä ja kodissa.
ap
Jos on kyse anopista, niin kyllä..
Jos esim. vinoilee listojen vinoudesta, niin sanoo "ei kun tää talo on vinossa ja listat suorassa".
ja lintulauta nauruista että "joo eipä naurettavampaa paikkaa keksitty".
Eli huumorilla mukaan ja suurentelemaan vielä noita juttuja.
anoppi.
Silti kiinnostaisi, että miten te muut hoidatte tällaiset kyläilyt, oli vieras sitten sukua tai ei. (ehkä käytännössä näin vaikeat vieraat ovat sukulaisia, tuttavista olisi helppo vain hankiutua eroon)
Tässä on hankalaa se, että mitään niin törkeitä ylilyöntejä vieras ei tee, että voisi pyytää lopettamaan töykeän käytöksen tai poistua kodista. Vittuilu on siihen liian hienovaraista (tai ei ehkä sitäkään..) ja käytös kuitenkin pääpiirteissään normaalia.
Silti ollaan selkeästi koko perhe ahdistuneita ennen vierailuja ja helpottuneita, väsyneitä ja hieman loukkaantuneita vierailun jälkeen. Mies selkeästi eniten.
ap
ap
Ei se muuttanut tilannetta mitenkään. eikä oikein edes luontevasti onnistunut.
Mies on myös yrittänyt samaa naljailevaa ja vittulevaa tyyliä kun olemme joutuneet käymään tämän kys ihmisen kodissa. Ilmapiiri kävi todella synkäksi ja tämä henkilö aggressiivisen oloiseksi.
Osin saattaa olla myös jonkinlaista sosiaalista kömpelyyttä. Esim kun olimme remontoineen koko kotimme huonejärjestystä myöten, hän tuli kotiimme kommentoimatta mitenkään muutosta. Lähes kulki väärään huoneeseen, kun keittiö ei ollutkaan entisellä paikallaan. Mainitsematta yhtään mitään. Itse en voisi kuvitella itseäni samaan tilanteeseen, ilman että edes mainitsisin "olette tehneet remonttia, näyttääpä hyvältä, tms"
Noh, onneksi seuraava vierailu ei ole kuin korkeintaan jouluna :)
ap
Olen 18 vuoden aikana opetellut jollain tasolla hyväksymään tuota juttua. Ajattelen että ihminen on sairas ja sen takia käyttäytyy ja puhuu noin.
Meidän lapsille on annettu tytärtä lukuunottamatta ihan huonot nimet. Vanhemman pojan ristiäisissä, hän ilmoitti että aikoo kutsua poikaa Juhaniksi. Nuoremman pojan kohdalla samaa ihmettelyä, että miten on annettu pojille aivan eri arvoiset nimet, kun olisi pitänyt Verneriksi ristiä, eikä mitään tylsää Mattia.
Joskus kauan sitten kun meillä ei ollut omaa autoa ja mieheni lähti anopilta kysymään autoa lainaan, että olisin päässyt tekemään keikkayövuoron sairaalalle. Anopilla oli 2 toimivaa autoa pihassa. Eikä voinut niitä lainata. Hän soitti minulle ja naureskeli, että kun Mikko tuli pyytämään autoa lainaan, enkä minä sitä antanut, kun ei suostunut kertomaan että mihin tarvitsee ja heh, heheh. Siis oikeasti, tämä ihminen soitti minulle ja halusi jakaa tämän hassun, naurettavan jutun minun kanssani... Minun on vaikea ymmärtää, että miksi hän aliarvioi ja alentaa poikaansa? Mies haki erästä työpaikkaa ja siihenkin anopin piti kommentoida, että eihän ne "mikkoa" sinne ota. Sotkee koko laitoksen ja aiheuttaa räjähdyksen.... Nyt on 10 vuotta tässä laitoksessa ollut töissä ;-)
Itse hän saattoi soittaa meille, että tahtoo saunomaan meille. Laittakaa sauna päälle silloin ja silloin. En minäkään kysynyt näissä tilanteissa, että oletko varma että olet tarpeeksi paskainen että on välttämätöntä peseytyä...
Anopilla on tapana kulkea ja ihmetellä, että ai te olette laittaneet tuon taulun tuohon. Minusta se sopisi tuohon eteiseen paremmin jne. Keittökaappien järjestyksen hän oli vaihtanut meillä kun eräältä matkalta palasimme. Hän kommentoi touhujaan sillä, että järjesttys oli epäsopiva. Kahvi+ jauho +maustekaappini sisältö oli vaihdettu pöytäliinakaappiin keittiön peränurkkaan. Vastaavasti jauhokaapin paikalle oli laitettu tyhjät muovirasit yms.
Minulle ei tulisi mieleenkään mennä kenenkään toisen kotiin vaihtelemaan järjestystä tai ihmettelemään kenenkään verhoja tai tauluja.
Tämä rakas anoppini on oman kertomukseni mukaan soittanut meidän pankkiinkin ja yrittänyt kysellä meidän rahoista ja talolainoista. Oli ihmeissään, kun eivät kertoneet. Olivat vain sanoneet että "hyvin se Mikko ja Satu" ovat asiansa hoitaneet.
Mä olen niin kypsä tähän naiseen. Mies on yli 40v. ja häntä harmittaa äitinsä puheet ja touhut. Yrittää olla mieliksi ja selittelee jälkeenpäin. Huomaan että häntä harmittaa äitinsä käytös.
Äskettäin anoppi soitti miehelle, että tulisitko hänen kanssaan autokaupoille, kun ei yksin kehtaa mennä koeajamaan. Välimatkaa on 260 km. Mies meni, niin anoppipa ilmoitti, että ei minua nyt autokaupoille huvitakaan lähteä.
muuttaa omaa asennettaan ja antaa puheiden mennä korvasta sisään ja samantien ulos. Teilä on huono itsetunto, jos yhden henkilön sanomiset vaivaavat teitä monta viikkoa ja seuraavaa vierailua odotetaan kauhulla.
Positiivain sanoin "Asenne ratkaisee aina".
että omaa asennetta tarvitsee muuttaa, koska ainakaan tämä vieras ei tule muuttumaan.
Kuinka käytännössä voisi tilannetta ja vieraan sanomisia selittää 6v lapselle? JOs vaikkapa lapsi kysyy, "miksi xxx nauroi sun vaatteille?". Mitä oikein sanoisitte.
ap
ja poistun paikalta lasteni kanssa "retkelle"
vierasta pakko vastaanottaa? Meinaan että aina epämieluisille vieraille joku tekosyy keksitään, ainakin meidän perheessä.
Yksi ystäväni on tuollainen. Huomaa aivan pienet asiat, arvioi koko ajan lapsiamme. Hänellä ei ole lapsia (34 v) esim. lapseni käveli hassusti tullessaan huoneestaan, hän jo kysyi "Onko tuolla aina tuollainen erikoinen tyyli?" SIIS miten raskas tuollainen ihminen voikaan olla.
meille on monet kiistat tullut vuosien saatossa. Nykyään kun uskallan jos sanoa takaisin ihan yhtä suoraan. Hän sanoo siis juuri sitä mitä haluaa.
Itse lopetin hänen kanssa yhteydenpidon, ei vain kerta kaikkiaan jaksa. Hän on lisäksi sellainen että jos en ehdi vastata hänen viestiin, niin hän voi sitten puolen vuoden päästä vielä muistaa asian ja sanoa että "Kun sua ei kiinnostanut tavata.." Hän jatkaa keskusteluja aina edelliskerroista vaikka olisi vuosi aikaa et on nähty. Ja jostain syystä hänellä riittää ystäviä. En vain käsitä miten ne jaksaa sen arviointia ja ylirehellistä suunsoittoa.
Kotoaan on tosin oppinut tuollaisen käytöksen.
onnistuttu välttämään vierailu. Tilanne ei kuitenkaan ole mielestäni niin paha, että jaksaisi ryhtyä välejä katkomaan. Sukulainen on kuitenkin.
Miehen reagointi on vanha, joskin itseäni tympäännyttävä asia. Vanhemman lapsen reagointi on mulle uutta ja vähän hankalampi juttu. Tietysti hän kyselee asiasta. 6v:n elämässä ei ole muita, ainakaan aikuisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät ja puhuvat noin erikoisesti. Tietysti lapsi kiinnittää huomiota myös siihen, miksi aikuinen käyttäytyy sellaisilla tavoilla, joita ei hänellekään sallita.
ap
ap
että omaa asennetta tarvitsee muuttaa, koska ainakaan tämä vieras ei tule muuttumaan.
Kuinka käytännössä voisi tilannetta ja vieraan sanomisia selittää 6v lapselle? JOs vaikkapa lapsi kysyy, "miksi xxx nauroi sun vaatteille?". Mitä oikein sanoisitte.
ap
että omaa asennetta tarvitsee muuttaa, koska ainakaan tämä vieras ei tule muuttumaan.
Kuinka käytännössä voisi tilannetta ja vieraan sanomisia selittää 6v lapselle? JOs vaikkapa lapsi kysyy, "miksi xxx nauroi sun vaatteille?". Mitä oikein sanoisitte.
ap
suvun riidoista, että jos vieraan kommentit alkaa mennä liian pitkälle, niin ota asia suoraan puheeksi, vaikka sillä uhalla että loukkaantuisi. Älä anna hyppiä nenille. Eipähän tule sitten vähään aikaan kylään!
vittuillakseen, eikä ole vain sosiaalisesti heikkolahjainen?