Vittuileva vieras.
Hän tulee kotiimme kerran tai kaksi vuodessa. Minulle hän ei juurikaan puhu mitään. Itse aloitan keskusteluja erilaisista aiheista. Hämmästyttävän nopeasti keskustelu on muuntunut siten, että vieras antaa minulle neuvoja: "no siinä olisi pitänyt tehdä niin, kannattaisi varmaan, etkö tiennyt että..." Silloinkin, kun keskustelun aihe ei ole ollut millään lailla henkilökohtainen, vaan aivan yleismaailmallinen.
Sitten hän naureskelee avoimesti kaikelle huvittavalle mitä löytää kodistamme. Vaikkapa lintulaudalle, joka on niin hassussa paikassa että aivan ääneen naurattaa. Tai sohvatyynyjen värille. Mieheni parralle. Lastemme piirustuksille.
Lisäksi hän kertoo mikä kaikki kodissamme on rikki, tai muuten vääränlaista.
Puhuu lapsillemme lievästi alentavaan sävyyn. "voisiko tässä nyt rauhallisesti, ootko huomannut mitä sulla on kynsien alla, yms"
sitten kiittelee vuolaasti tarjoiluista ja että sai tulla käymään. Lapsille tuo aina mukanaan lahjat. Mies märehtii monta päivää vieraan sanomisia ja korjaa jotain kylppärin listoja, jotka ei ollut millilleen jiirissä.
Onko muilla kokemusta tällaisista vieraista?
Joutunut siis jo lapsena paimentamaan ja ohjaamaan nuorempia sisaruksia ja tehnyt samaa työkseen 40 vuotta. On nyt suvun vanhin ja sen myötä viisain. Tietää mikä on parasta muille. Sisarusten luona käydessä vaihtuu huonekalujen paikat. Osaa pyörittää aikuista kuin pikkulasta ja kohta sitä kantaa omassa kodissaan tavaroita paikasta toiseen ihan huomaamattaan. Ja kun ovi kolahtaa kiinni, niin vasta havahtuu ja tavarat on kohta taas vanhoilla paikoillaan. Hirmu avulias on ja hyvä sydäminen. Ei vaan ymmärrä, että kaikilla ei ole sama maku ja muidenkin tavat voivat olla oikeia.