Vittuileva vieras.

ystävä kahdeksanvuotiaansa kanssa ja odotamme heitä kylmä hiki otsalla. Kyse vanhasta ystävästä joka käy kylässä kerran vuodessa. Parivaljakko on suorastaan sietämätön; pikkuterroristi lakeijansa kera.



Jos tutustuisin ystävääni nyt ei meistä missään tapauksessa tulisi ystäviä. Olemme kuitenkin tunteneet kolmattakymmenettä vuotta ja vanhan ystävyyden vuoksi siedän pari päivää karseata käytöstä. Omat lapsukaiset tuntuvat herranenkeleiltä aina tuon vierailun jälkeen, vaikka ihan tavallisia villiäisiä ovatkin.

näissä vierailuissa onkin tosiaan se, että niiden jälkeen muistaa olla onnellinen omista lapsistaan :)

Tosin meidän tapauksessamme vieraan lapset eivät ole mitenkään erityisen villejä tai huonokäytöksisiä. Ainoastaan vähän erikoisia. Pienempi ei puhu mitään (2,5v) ja pitää jatkuvasti kiinni vanhempansa vaatteista. Isompi saattaa jankata jotain hokemaa itsekseen, eikä ymmärrä leikkien sääntöjä (5,5v)



Mutta lapset ovat silti tavallaan oikein suloisia ja minusta on mukava tavata heitä, toisin kuin vanhempaansa.



ap

Mutta ei miestäni tai lastani kohtaan. Minä saan kokoajan neuvoja, haukkumisia, arvostelua ym. häneltä. Lisäksi hän suuttuu kaikesta, jonka teen tai, jossa olen eri mieltä kuin hän. Tuntuu, että aina teen hänen mielestään kaiken väärin. Muutaman kerran olen häneltä neuvoa kysynyt tietyissä asioissa ja, kun olen esittänyt oman näkemykseni, hän on haukkunut minut tyhmäksi. Enää en neuvoa kysy. Olen aina "varppeillaan", kun hän on läsnä tai, kun puhun hänen kanssaan puhelimessa. Hän on sellainen ihminen, etten olisi hänen kanssaan tekemisissä, jos hän ei olisi minun isä ja lapseni pappa.

vittuillakseen, eikä ole vain sosiaalisesti heikkolahjainen?

tuo hänen käyttäytyminen muuttui vielä vuosi vuodelta häiritsevämmäksi. Ihan kuin häneltä olisi puuttunut tilannetaju tai joku ruuvi päästä joka kertoo miten ihmisten kanssa ollaan. Minä olin hänelle läheinen, joten hän jotenkin ajatteli että minulle voi sanoa mitä tahansa. Puolituttujen kanssa pystyi vielä jotenkin olemaan.

Minä en todellakaan kaivannut häntä enää kotiimme kertomaan mikä on pielessä tai onko se muki nyt väärän sävyinen tai "ihanko oot itse laittanut kun on tälleen". Annan hänen vittuilla jatkossa muille, minä olen osani saanut jo.

Ajatella noita vierailuja kasvatuksellisesti, lapsesi näkevät että on myös hankalia ja suorastaa kieroonkasvaneita ihmisiä, ja näkevät miten niiden kanssa toimitaan.

En kylläkään ihan allekirjoita sitä että vieras ihminen saa haukkua ja arvostella toisten kotia, eli olis varmaan parempi kysyä vieraalta vaikka ihan suoraan että miksi hän haluaa tulla kylään, jos haluaa vain aiheuttaa pahaa mieltä haukkumalla? Tai kysy häneltä että onko pakko koko ajan arvostella, koska se loukkaa teitä?

Toisten kotona pitäisi aina osata kunnioittaa heidän tapojaan, vaikka oliskin erilaista kuin itsellä.

Ottaa suoriteluontoisena ja toisesta sisään ja toisesta ulos ja koettaa saada muutkin oman perheen jäsenet niin tekemään.



Pysyisikö vieraan huomio omissa asioissaan jos niistä kovasti utsit vaikkeivät kiinnostaisikaan sinua. Onko sulla uus paita? Eikös sulal ennen ollu enemmän sen ja sen värisiä? Ootko käyny värianalyysissä? Kivan näköisesti sopii ja sopii kyllä muutkin värit. Kävitkö alemyynneissä, kattomassa sen ja sen uuden leffan, oletko lukenut sen ja sen kirjan jne.) Että olis sitä keskustelua hänestä itsestään niin ettei ehdi teihin ja sisustuksiinne ja lapsiinne kiinnittää huomiota.



Toinen strategia voisi olla että sanoo takaisian. Jos nauraa vaatteille, niin sanot että ei ole häävit omansakaan jne.

mutta heillä tuo on potenssiin sata.



Anoppi tuo myös lehtileikkeitä avoimista työpaikoista minulle... Omat tyttärensä ovat molemmat työttöminä, en minä. Minulla on koulutusta vastaava hyvä työ.



Sitten se keskustelu menee aina siihen, että anoppi laittaa maailman parasta ruokaa (not, liian suolaista sössöä, ja AINA tarjolla sama ateria samalla tavoin). Sitten pitää kaikkien kuorossa ylistää anopin kokkauksia, halleluja.

Ihan kuin eräs sukulaiseni. Viimeksi kun kävi meillä, olivat hänen huomionsa kohteena kattovalot. Eteisessä halogeenit joista yksi oli palanut. Tuskin pääsi ovesta sisään, kun samantien huomautti asiasta...



Jos keskustellaan jostakin ongelmasta, hänellä varmasti on vastaus siihen. Jos tekee hänen neuvonsa mukaan, eikä kikka tepsinykään, on tehnyt jotenkin väärin. Esim. siskoni nuorin lapsi ei millään näyttänyt oppivan pottailun jaloa taitoa. Jos oli vaippa, pissasi siihen. Jos ei ollut vaippaa, pissasi alushousuihin. Vaikka käyttivät lyhyin väliajoin potalla, poika pikkuisen tiristi pissaa pottaan ja jonkun ajan päästä suhautti alushousuihin. Oli sukulaiselleni selvä merkki siitä liian pitkät välit. No lopputulos oli se lasta käytettiin potalla 15 minuutin välein, siitä huolimatta sama housuunpissaaminen jatkui. Sukulaisen mielestä selvä merkki että lapsi on omituinen ja jotain vikaa täytyy olla. Just.



Olen muuten huomannut että hän ei koskaan, kertaakaan kehu mitään toisen aikaansaamaa. Moitteita sen sijaan viljelee. Esim. lapset söi just välipalan ja tarjosin heti perään vieraalle kahvit, kahvipöydässä totesi että Onpa tuolla pöydän alla paljon leivänmuruja. No kummako tuo jos pöydässä oli 5 lasta yhtäaikaa syömässä leipää, 2 pientä joiden syöminen on vähän sitä sun tätä eikä todellakaan mitään siistiä puuhaa.



Tuo sisustuksen moittimien on myös hänen lempipuuhaa. Ei koskaan sano mitään rumaksi tai huonoksi, mutta kiertää sen tyyliin: Miksi teillä on tuollainen tv-taso? eikö olisi kannattanut hankkia....



Ennen oltiin aika hyviä kavereita, ollaan samanikäisiä ja samanikäisiä lapsia. Olen kuitenkin radikaalisti vähentänyt tapaamisia, ennen oltiin yhteydessä vähintään kerran viikossa, nyt tavataan parin kuukauden välein...

ole kuullut tämän kys henkilön suusta mitään positiivista, saatika kehuja. Me ei tosiaan kehuja kaivatakaan, mutta jos hän vaikka kehuisi joskus omia lapsiaan, niin sekin olisi kiva.



ap

mutta käyttäytyy usein alentuvasti ja pilkallisesti, väheksy lasten saavutuksia Interr-Rail -reissuista alkaen, pilkkaa epätoivoisia yrityksiäni urheilla laihtuakseni... Se kaikki tulee hiuksen hienosti tai päin naamaa, mutta leikin tyhmää kuin en tajuaisi. Annan loukkausten karista olkapäältäni kuin roskan.



En oikein tiedä miksi sitä siedän, ehkä siksi että osaa olla myös tarpeen tullen ystävä hädässä ihan todella ja siksi, että tiedän hänen olevan psyykkisesti tasapainoton. Voin ihan hyvin tarjota hänelle "sietämistä" huonoina aikoina, kunnes pääsee taas jaloilleen. Kai tämä on omalaatuista ystävyyttä tai riippuvuutta toisesta.

Haukkui pihasuunnitelmani - haluamani puut kuulemma tuovat mieleen mielisairaalan -, työnsi minut tieltä, kun olin istuttamassa luumupuuta ja istutti sen toiseen paikkaan - jossa se on suoraan katolta tippuvan lumen alla ja oksat katkeaa joka kevät...



Toinen lempiaihe on se, että saa kuulemma lapsiltani kaiken maailman sairauksia, mikä on minun syyni. Joo, no, päiväkoti-ikäiset nyt vain sairastaa erinäisiä pöpöjä...

että muillakin on samanlaisia vieraita. :)



ap

Minä kyllä heivaisin tuollaiset ystävät/tuttavat hevon kuuseen, enkä kutsuisi enää.



Sukulaisten ja lasten kaverien vanhempien kanssa on ihan tarpeeksi kestämistä, jos tuollaisia osuu mukaan.

Ei siis ole muuttunut siskosi etkä uskalla vieläkään sanoa hänelle vastaan. No, sitten pitää kärvistellä.

Tässä on hankalaa se, että mitään niin törkeitä ylilyöntejä vieras ei tee, että voisi pyytää lopettamaan töykeän käytöksen tai poistua kodista.

Sitten otin sellaisen linjan, että en siedä minkäänlaista sanomista mistään, vaan kysyn heti "mitä tarkoitat?" "onko se susta tärkeä asia?" "oletko koskaan ajatellut, että ihmiset ajattelee asioita erilailla?". Tyhmä ei tajua tästäkään mitään, mutta pahinta mitä voitte tehdä, on antaa toisen jatkaa.

Muista, että annat samalla lapsellesi esimerkkiä puoliensa pitämisestä. Vieraan tollaista töräyttelyä ei voi selittää muuten kuin huonona käytöksenä.

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, etten ole tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, jotka vain vievät energiaa. En jaksa, en edes sitä kertaa vuodessa enkä tahdo!



Oma enoni on samantyyppinen kuin ap:n sukulainen. Esimerkiksi sukujuhlissa laukoo kovaan ääneen mielipiteitään tyyliin "mies on perheen pää ja naista älykkäämpi", ihan riidanhaastamismielessä. Kuvittelee aina olevansa oikeassa, mielettömän fiksu ja pätevä, vaikka ei ole edes lukiota saanut käytyä ja on pitkäaikaistyötön. Väheksyy muiden saavutuksia ja puuttuu ihan kaikkeen, vaikka asia ei hänelle kuuluisi mitenkään.



Omia lapsia ei hänellä ole ja kovasti meitä sisarensa lapsia haluaisi tavata, muttei millään käsitä mistä kiikastaa. Itse en häntä enää kutsu kylään tai edes juhliin, kun en vaan kestä enää aikuisena sitä nöyryytystä enon ruotiessa elämääni kovaan ääneen.

tulee mieleen itsekäs ihminen, jonka luona on ahdistavaa vierailla. Veikkaan että sanoi ap:lle mitä tahansa niin hän kyllä osaa vetää sen itseensä negatiivisessä merkityksessä.

besservissereitä ja marttyyreitä joka suvussa.



Ja toiset oikeasti eivät osaa muuta kuin "vittuilla", eivät varmaan huomaa siinä edes mitään epänormaalia.



Jos näitten vittuilueksperttien kanssa lähtee kisailemaan, niin pitää kovettaa ensin sydämensä ja miettiä strategia etukäteen ja olla sitten johdonmukainen koko vierailun ajan. Jos pistää kampoihin, niin vaarana on, että ne ottavat sen taisteluhaasteena ja "panokset" kovenevat. Osa näistä ei tajua lopettaa normaaleilla sanomisilla ja edes suorilla vihjailuilla.



No, varmin tapa minimoida vahingot on järkätä aina ohjelmaa siten, että kolmen päivän vierailu kutistuu väkisinkin päivän vierailuksi.

Vaan miehen sisko. Aikaisemmin ei ole haitannut minua mitenkään. Ehkä ainoastaan miehen reagointi asiaan on ärsyttänyt minua.



Nyt tuntuu, että asia on hankalampi, kun isompi lapsi esittää kysymyksiä sukulaisen käytöksestä ja puheista. Joudun siis itsekin jollain lailla ottamaan kantaa ja reagoimaan, koska lapsi esittää kysymykset minulle.



Meillä käy vieraita joka viikko 1-4krt. Ja ainoastaan nämä yhden sukulaisen vierailut tuskastuttavat. Siinä mielessä olemme tietysti valtavan onnekkaita, kun mieluisia ja mukavia vieraita on usein ja tämä ainoa hankala käy ainoastaan 1-2krt vuosi. :)



Ehkä yritän seuraavaksi pyydän tarkentamaan kommenttejaan tms, kun seuraavaksi tavataan. Tähän asti olen yleensä ollut mahdollisimman paljon huomioimatta niitä ja odottaa, että kys henkilö sanoisi jotain neutraalia tai edes jotain josta voisi jatkaa järkevää keskustelua.



ap



ap

että minä pistäisin samalla mitalla takaisin, kyllä hänestäkin varmasti jotain vikoja löytyy, jos ei pistä löytymään. mm arvostele vaatteita, ulkonäköä, tms tai mene hänelle kylään ja anna palaa!