Onko kiusaajalle pakko antaa anteeksi?
Mä olen kauhukseni huomannut, että mun peruskoulun pahimmista kiusaajista liikkuu samoissa kaveriporukoissa kuin minä.. Ei kuitenkaan niin läheisesti, että joka paikassa törmättäisiin, mutta kuitenkin...
Osa mun kavereista sanoo jotta puhu hänen kanssaan ja anna anteeksi, mutta mä en halua: en puhua enkä ainakaan antaa anteeksi, niin pahasti hän onnistui pilaamaan mun itsetunnon ja koulun käynnin...
Mitä tehdä? Puhua sujuvasti "small talkia" jos tilanne tulee, haukkua päin naamaa, kertoa yhteisille kavereille mitä hän on tehnyt mulle vai vaan kylmästi ohittaa koko tyyppi?
Kommentit (51)
MUlla kävi niin että joskus tapasin kiusaajan samassa opiskelukaupungissa yökerhossa ja hän olisi halunnut minut luokseen. Sanoin etten voi. Oli siis mies. Olisihan se ollut hauska vähän purkaa tuntojaan tälle kahdestaan. Nykyään on mulle yhdentekevä..ilmaa.
Näin tänä kesänä yhden lapsuuteni kiusaajan eka kertaa 20 vuoteen. Tämä nainen olisi niin halunnut tavata ja olla ystävää. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Juttelin vähän aikaa ja taisin olla aika ynseän kuuloinen. Mutta hän pyysi kuitenkin numeroni, että voisi soitella.
No, en löytänyt mitään syytä olla antamatta. Hän soitti sitten, mutta kaipa olin yhtä ynseän kuuloinen, koska lopetti puhelun äkkiä. Sen jälkeen olen nähnyt vielä pari kertaa prismassa, mutta en ole viitsinyt edes nyökätä. Ei ole mitään tarvetta.
Miksi pitäisi antaa anteeksi jos toinen ei anteeksi pyydä. Ohitan kuin ilmaa sellaiset ihmiset. Eivät merkitse minulle sen kummepaa.
Pelkkää ilmaa tuollaisten kuuluu olla.
mutta aikuisena ei kannata ruveta hanta mustamaalaamaan ja jos joudutte kasvokkain ole kohtelias mutta etainen. olethan parempi kuin han!! tsemppia..
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Eli vastaus kysymykseesi on: Kyllä pitää antaa anteeksi.
Itse en olisi huomaavinanikaan kiusaajaa, en edes tervehtisi. Kiusaaminen on niin törkeä asia, ettei sitä pidä antaa anteeksi.
Jos aina kääntää toisen posken ja on alistettu ja antaa käyttää itseään hyväksi, joutuu poljetuksi. Marttyyrinkruunua ei silti ole taivaassa valmiiksi kiillotettu.
En todellakaan hyväksy tätä luterilaista hymistelyä, että anna pistää sua turpaan ja tehdä sulle kaikkea paskaa. Annat anteeksi niin pääset taivaaseen ja kyllä sut sitte palkitaan. Niin ja se kiusaaja ja turpiinvetäjä ja murhaaja saa tietenkin anteeksi kun syntiset armahdetaan. Sitten te istutte siellä pilven reunalla yhdessä.
Luterilainen ajatusmaailma on juuri saanut aikaiseksi sen, että rikollista ei rankaista, koska pitää kääntää toinen poski ja antaa anteeksi ja rikollinen saa jatkaa tekojaan.
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."Eli vastaus kysymykseesi on: Kyllä pitää antaa anteeksi.
Ole kuin tyyppiä ei olisikaan, kiusaamista ei voi antaa anteeksi, se on rikos.
Kiusaaminen pirullisten ihmisten tahallista vahingontekoa. Pysy kaukana siitä kiusaajasta.
Jos aina kääntää toisen posken ja on alistettu ja antaa käyttää itseään hyväksi, joutuu poljetuksi. Marttyyrinkruunua ei silti ole taivaassa valmiiksi kiillotettu.En todellakaan hyväksy tätä luterilaista hymistelyä, että anna pistää sua turpaan ja tehdä sulle kaikkea paskaa. Annat anteeksi niin pääset taivaaseen ja kyllä sut sitte palkitaan. Niin ja se kiusaaja ja turpiinvetäjä ja murhaaja saa tietenkin anteeksi kun syntiset armahdetaan. Sitten te istutte siellä pilven reunalla yhdessä.
Luterilainen ajatusmaailma on juuri saanut aikaiseksi sen, että rikollista ei rankaista, koska pitää kääntää toinen poski ja antaa anteeksi ja rikollinen saa jatkaa tekojaan.
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."Eli vastaus kysymykseesi on: Kyllä pitää antaa anteeksi.
Monestihan murhaajat tulee uskoon vankilassa. Niin ja monet on nuorena ateisteja ja sitten vanhempana liittyvät kuoleman pelkoisena kirkkoon. Maailma on juuri niin mustavalkoinen.
se on ohmisen elämäntehtävä! Juuri niinkuin tuossa joku viittasi Raamattuun.
Oon vieläkin joutunu antamaan monta kertaa anteeksi joillekin kouluaikaisille kiusaajilleni. Haluan, että Jumala vaikuttaa minussa rakkautta näitä ihmisiä kohtaan. Mulle se on mahdotonta, vaikka ei nyt ollu mitään hirveen räikeetä kiusaamista, nujersi kuitenkin itsetuntoani.
Niin kauan sitä on kiinni niissä kiusaajissaan ja katkeruudessaan kun pitää "ohittaa kylmästi" ja olla tunnustamatta toisen olemassaolo. Mä en oo kouluaikojen jälkeen tavannu kiusaajaani, mut mielessäni joudun vieläkin antamaan anteeksi, kun tulee vanhat asiat mieleen.
Uskon, että rakkaus parantaa tämän haavan.
että eivät kiusaa ja elävät kunnolla ja puolustavat pienempiä.
Ei muuta kuin kasvatetaan lapset siihen, että ota kädestä, kiusaa, ettet tule kiusatuksi. Jos et saa niin raiskaa ja varasta jos ei kiinnosta tehdä töitä.
Kun sulle pitää kuitenkin antaa anteeksi. Eikä sun tarvi tapoja muuttaa kun kiusaat vaan edelleen sitä luokan hiljaisinta tyttöä, koska sillä tytöllä se on vastuu siitä anteeksiannosta, ei sulla.
Ilkeitä ihmisiä, en itse olisi missään tekemisissä.
Katkeruus PILAA elämän. Niinkun se AP:n viestistäkin näkyy.
Mä en jaksa murehtia menneitä, mua kiusattiin tai haukuttiin lähinnä pukeutumiseni takia jossain vaiheessa, mutta en ikinä antanut vaikuttaa sen itsetuntooni, vaikka tietenkin välillä ajattelin sitä, mutta itsetuntoni ei kyllä kärsinyt, päinvastoin pyrin ajattelemaan positiivisesti ja se oikeasti vain vahvisti minua, uskalsin olla oma itseni paremmin. En voisi kuvitellakkaan olevani katkera haukkujilleni, pilaisin täysin elämäni sellaista murehtimalla.
Olen aina ollut se, joka yrittää löytää kaikista asioista positiiviset puolet enkä halua ajatella huonoja puolia. Haukkujani oikeasti jopa nostivat itsetuntoani ja antoivat rohkeutta ja opettivat. En vaihtaisi sitä vaihetta pois, en kyllä toivoisi sitä muille SIKSI että monikaan ei ajattele niinkuin minä ja monen se tuhoaa.
Mutta pyydän sinua AP, edes miettimään anteeksi antoa ja pikkuhiljaa 'opettelamaan' sitä.
ja on kuin ei mitään olisi ollut ja leikkii kaveria kiusaajansa kanssa.
Meinaatteko ihan tosissaan, että ap pystyy siten unohtamaan kaiken ja pim, yhtäkkiä kaikki hymistelee käsi kädessä.
Ap, sun kiusaaja tuskin on muuttanut tapojaan vaan on edelleen sama paska, mikä lapsena. Sellaisista kannattaa pysyä erillään. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä ja kaikista ei tarvitse pitää. Juuri se on hyvää itsetuntoa, että toteat, ettei sulla ole mitään asiaa sun entiselle kiusaajalla. Se on ilmaa sulle ja sun ei tarvi uhrata mitään anteeksiantoja sellaiselle.
Panet sen kiusaajan mielikuvassas sun kädelles ja katsot sitä ja sanot, poks, sua ei ole, et ole edes sen arvoinen, että mun tarvis miettiä, miten sinuun suhtautuisin. Sua ei vain ole mun elämässä.
Katkeruus PILAA elämän. Niinkun se AP:n viestistäkin näkyy.
Mä en jaksa murehtia menneitä, mua kiusattiin tai haukuttiin lähinnä pukeutumiseni takia jossain vaiheessa, mutta en ikinä antanut vaikuttaa sen itsetuntooni, vaikka tietenkin välillä ajattelin sitä, mutta itsetuntoni ei kyllä kärsinyt, päinvastoin pyrin ajattelemaan positiivisesti ja se oikeasti vain vahvisti minua, uskalsin olla oma itseni paremmin. En voisi kuvitellakkaan olevani katkera haukkujilleni, pilaisin täysin elämäni sellaista murehtimalla.
Olen aina ollut se, joka yrittää löytää kaikista asioista positiiviset puolet enkä halua ajatella huonoja puolia. Haukkujani oikeasti jopa nostivat itsetuntoani ja antoivat rohkeutta ja opettivat. En vaihtaisi sitä vaihetta pois, en kyllä toivoisi sitä muille SIKSI että monikaan ei ajattele niinkuin minä ja monen se tuhoaa.
Mutta pyydän sinua AP, edes miettimään anteeksi antoa ja pikkuhiljaa 'opettelamaan' sitä.
Unohda se ihminen kokonaan, hän ei ole pohdintasi arvoinen.
mut kyllä jokainen, se kiusaajakin joutuu jossakin vaiheessa vastaamaan teoistaan. Ja kiusaajan vastuulla on omalla tahollaan antaa häntä satuttaneille anteeksi.
Anteeksiantaminen on tuomuiovallan antamista Jumalalle, kyllä Hän näkee kaiken ja ajallaan maksaa kullkin tekojensa mukaan.
Ja tosiaan, jos me ei anneta anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi.
Miettikää oikeesti, että se anteeksiantaminen on ihmisen tärkeimpiä elämäntehtäviä, se on elämän ja kuoleman kysymys. No, kaikki ei usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, mutta toivon, että yrittäisitte edes ajatella asiaa näin laajasta näkökulmasta.
t.16
Pääset eroon katkeruudesta.