Keskustelu mieheni kanssa
Meillä todella valvottava vauva, jonka yövalvomiset hoidan yleensä yksin. Meillä myös isompi lapsi joka vaatii päivällä. Mies lomalla ja hän valitteli väsymystä ja että voisi mennä päiväunille, sanoin että minäkin olen todella väsynyt niin mies sanoi että niin mutta HÄN valvoo illalla myöhään ja siksi on ymmärrettävää että hän on väsynyt ja tarvii päiväunia, minä kun käyn aiemmin nukkumaan. Niin, mies valvoo KATOSOEN ElOKUVIA puolille öin, minun on pakko mennä aiemmin nukkumaan eikä puhettakaan leffoista koska heräilen vauvan kanssa n. tunnin kahden välein läpi yön! Mies ei joudu heräilemään!! Hän ei ollenkaan käsittänyt näillä mitään eroa, että miksi minä närkästyn siitä että MIEHEN pitäisi päästä päiväunille eikä minun. Hetken päästä hän vielä jatkoi puolusteluuan että niin, vauva ei aloita yöheräilyjään vasta kun puolen yön jälkeen, on siis aivan sama valvooko mies siihen asti vai nukkuuko, se ei liity tähän asiaan mitenkään koska vauva valvottaa minua vasta sitten kun mieskin lopettanut leffan katsomiset ja käynyt nukkumaan.
Menin suorastaan hiljaiseksi...
Kommentit (6)
vähän sama ongelma muuten niin ymmärtäväisen miehen kanssa, mutta onneksi lopulta tajusi kun rautalangasta väänsin että minua väsyttää.
Meillä ei ollut edes lasta, vaan koira jonka takia väsytti. Mies valvoi samalla lailla illalla myöhään katsoen elokuvia (yleensä johonkin yhteen asti). Minä pääsin illalla nukkumaan "jo" kahdentoista aikaan, ja koska koira piti lenkittää ennen töihin lähtöä, nousin aamuisin viideltä lenkittämään jotta ehdin käydä vielä suihkussa ennen lähtöä yms.
Sitten oli edessä fyysisesti rankka työpäivä, työpäivän jälkeen taas koiran lenkitys, ruoan laittoa, tiskausta, pyykin pesua yms.
Ja mies ihmettelee kun minua väsyttää, hänhän se myöhään valvoi. Joo, mutta kun nousi vasta kymmeneltä ja lähti töihin yhdeltätoista, niin sai kuitenkin aina 8-9 tunnin yöunet siinä missä minä 5 tuntia.
Sitten möksötti kun pyysin viikonloppuna aamulla lenkittämään että saisin nukkua pidempään, joten usein vein viikonloppuisinkin koiran aamulenkille enkä saanut univajetta kiinni.
Lopulta siis väänsin ihan rautalangasta miten paljon saan unta, miten paljon mies saa unta, ja miten paljon tarvitsisin että ei väsyttäisi, ja johan alkoi uskoa.
Oli vaan ihan aijaa, en ollut älynnytkään kun sanoin että yöuneni jää viiteen tuntiin (pahimmillaan neljään). Niinpä niin, se koirahan lenkittääkin itse itsensä aamuisin ennen minun töihin lähtöäni, ilmeisesti oli kuvitellut minun nukkuvan ainakin seitsemään asti...
lapsettomalla tädillä kylässä. Koska täti on mukava, kysyttäessä kerroin, että univelan vuoksi väsyttää. Päivällä en osannut nukkua ja öisin valvotti vauva.
Mieskin sattui haukottelemaan kyläreissun aikana, kun oli katsonut elokuvaa myöhään.
Täti oli hyvin ymmärtäväinen.
Anopilta sitten kuulin, että tämä samainen täti eli hänen siskonsa oli kovasti arvostellut MINUN väsymistäni; miten MINUA muka väsyttää, vain yksi lapsi, kotona tiskikone eikä lehmiä?
Totta, väsymistä kun on niin erilaista.
Apua. Mahtaa olla rankkaa elää tuollaisen kanssa.
että itte oot ukkos valinnut.