Maailmassa on todistetusti isompiakin murheita, mutta anoppiasiaa pukkaa.

Mitä aiot asialle tehdä? Entä, jos olisit häntä kypsempi nyt, ja selän takana purnaamisen sijasta nostaisit ns. kissan pöydälle ja kertoisit, että tuollainen loukkaa sinua.

Onko joku Jari-Alexander? Nico-Betteri?

Ei ole ihan sama asia meillä, mutta julkisestikin huuteli poikaa kammottavilla keksimillään lempinimillä. Ärsytti jo sen verran, kun muutkin ottivat mallia anopin nimistä että aloin korjaamaan anoppia joka kerta pojan mainitessaan. Äkkiä se oppi, kun sitä itseään rupesi sanomiseni ärsyttämään.

Nykyään on muotia antaa ihan hirveitä nimiä? Tyyliin Jaakko tai Pertti.

suoraan ettei pidä annetusta nimestä? Jotain kontrollifiikkiyttä varmaan parhaimmillaan tai vaan huonoa kasvatusta, jos ei voi pitää mölyä mahassa?



Minun anopillani on ollut hankaluuksia hyväksyä miehen veljen vauvalleen antamaa hyvin perinteistä nimeä, kuin myös kuopuksemme erikoisempaa nimeä (ja sanottakoon nyt että nimi on erikoinen siksi, että se on suomalaisuuteen vivahtava, tyyliin Maya=Maija, emme asu Suomessa).

mies "kehdattiin" poiketa suvun perinteistä ja laittaa pojalle ihan eri nimi.

Siis suvussa on perinteenä, että esikoispoika on aina X-Matti, siis toinen nimi on aina Matti ja ensimmäinen on sitten mikä milloinkin.

Meidän pojalla on vanha suomalainen nimi ja tuo Matti on sitten toisena nimenä (ilman mitään väliviivoja).

Anopin mielestä kyseinen nimi on niiiiiiiiin ruma ja hän ei kutsu poikaa sillä nimellä (poika on Ilmari Matti X) vaan Matiksi tai Masaksi. ARGH! Ja poika menee jo ensi kuussa eskariin eli onhan tässä ollut aikaa tottua nimeen..

sillä, jonka he kai olisivat meidän halunneet lapsemme antavan. No appiukossa on paljon muutakin vikaa, että tämä on vielä pientä. Pari kertaa olen huomattanut, että hänen nimensä on kyllä xxx..., ei Oskari.

Jos maistraatti on sen hyväksynyt, niin se on kelvollinen nimi. Eikä kyse edes ole mistään superharvinaisesta tai muutenkaan kamalasta nimestä. Mutta anopilla oli omat suunnitelmansa nimen suhteen. Äärimmäisestä kontrollifriikkeydestä on kyllä kyse. Siis yhdistettynä huonoihin tapoihin. Kissa on käynyt pöydällä pariin otteeseen, mutta eipä ole ollut hyötyä. Joidenkin ihmisten kanssa on vain turha yrittää...

myös välillä tuntuu, ettei isovanhemmista kukaan pidä poikamme nimestä. Kun nimi kerrottiin tuli sellaine olo + lempinimillä vaan koko ajan kutsutaan. Oma äitini myös kertoi jossain vaiheessa että, on alkanut tottumaan pikkuhiljaa nimeen ja oli kuullut, että myös jonkun tuttavansa lapsenlapsella on sama nimi, että eihän se nyt niin kamala olekkaan. Just, kiitti vaan.

Niin ja nimi on siis niinkin "harvinainen" kun Samuel.