Kerrostalo vai omakotitalo?

Mutta lapsille on ihan sama missä asutte, koti on rakas vaikka asuisitte savimajassa:) Ei ne kaipaa ehdottomasti omakotitaloa, vaan vanhemmilta se tarve tulee.



Meille omakotitalo on itsestään selvä valinta, kerrostaloon ei haluta enää ikinä. Kumpikin arvostamme omaa tilaa ja luontoa. Mies turhautuisi kerrostalossa, sillä hänellä pitää olla käsillä tekemistä ja sitä omakotitalossa riittää.



Kerrostalo+kesämökki kuulostaa ihan kivalta ratkaisulta, itse en jaksaisi ajaa pitkiä työmatkoja ruuhkien keskellä ja kehyskunnissa palvelutarjonta raahaa monesti jäljessä. Kehyskunnasta muutimme pikkuaupunkiin ja hetkeäkään ei olla kaduttu - kaupungin ja maaseudun asuminen yhdistyy parhaimmalla mahdollisella tavalla.

siinä yhdistyy omakotitalossa asumiseen liittyvä pihatouhuilu (isolla pihallakin olevia rivareita vielä onneksi on) ja väljempään rakennettu ympäristö ja toisaalta yhtiömuotoisen asumisen helppous. Rivitalot harvemmin on myöskään ihan korvessa, joten luulisi kulkuyhteyksiäkin löytyvän. Samasta pihapiiristä löytyy hyvässä lykyssä samanikäistä seuraa lapsille jne.



Lopulta valinnan ratkaisee tietysti omat mieltymykset: listaa hyvät ja huonot puolet ja katso mitä jää " viivan alle" .

Tosiaan ihan oman sydämen perässä kannattaa mennä. Itse olen henkeen ja vereen rivitaloihminen ( ja nimenomaan päätyasunnossa on asuttava). En tiedä, mistä tämä kumpuaa, kun lapsuudessa on tullut asuttua niin ydinkeskustassa kerrostalossa, vähän kauempana rivarissa ja myöskin korvemmassa järven rannassa omakotitalossa (okei pääsi sieltäkin helposti julkisilla keskustaan). Nyt asutaan poikkeuksellisesti kerrostalossa, kun odotetaan tulevan rivarikotimme valmistumista, ja ei tämä lapsen kanssa mua miellytä. Kaipaan niin pahasti edes pientä omaa pihaa, ja sitä ettei kukaan pelaa jääkiekkoa meidän katonrajassamme ;-).Omakotiasuminen olisi taas miehen mieleen.



Mutta juu, kaikissa on omat plussansa ja miinuksensa, ja makuja miljoonia! Toivottavasti löydätte mieleisen asumismuodon :-).

Tämä yhtälö ainakin toimii. Asumme kerrostaloasunnossa Helsingin keskustassa, jossa vanhempien työpaikat ja lapsen päiväkoti ovat kävelymatkan päässä. Auto on olemassa mökkimatkoja varten.



Tämä järjestely takaa meille kaupungin ja maaseudun parhaat puolet -- meidän mielestämme.

Minä en tykkää asua kerrostalossa yhtään. Tässä nykyisessä rivitalossa olen viihtynyt hyvin, mutta tämä jää auttamatta pieneksi ja isommissa rivitalohuoneistoissa alkaa vastikkeet olla poskettomia, ainakin tällä alueella. Toisaalta minua tympii asunto-osakeyhtiössä asuminen siksi kun kaikki isommat päätökset pitää tehdä byrokratian kautta ja aina löytyy niitä jotka haraavat vastaan tyylillä " ei meillä katto vuoda, miksi ihmeessä se pitäisi remontoida taloyhtiön kustannuksella" . Meidän ratkaisumme on siis omakotitalo hyvien kuluyhteyksien varrelta. Tontit ovat kyllä kieltämättä pieniä, mutta ei haittaa. En minä kaipaa ympärilleni hehtaarikaupalla tonttia. Sitä omaa rauhaa on kyllä sikäli, että naapureita ei ole joka puolella; ylhäällä, alhaalla ja sivuilla ja mikä parasta; saa ihan itse päättää omista remonteistaan, kaavamääräysten ja lupamenettelyiden puitteissa tietysti.



Onneksi meitä on moneen junaan ja jokainen tekee omat ratkaisunsa näissäkin asioissa. :0)

Taloyhtiöömme kuuluu muutama paritalo ja pieni rivitalo. Tähän olemme tyytyväisiä. Perinteiseen rivitaloon en enää lähtisi, missä olisi jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä naapurien kanssa. Tässä taloyhtiössä ei naapureita juuri näe, seinän takaa ei kuulu mitään. Takapiha on tällaisen yhtiön pihaksi todella iso ja on lisäksi vielä yhteistä aluettakin. Varmaan pihan tekee vielä viihtyisäksi se, että koko alue on pensaineen suunniteltu todella hyvin. Asuntomme on pieni, mutta pihamaa merkitsee minulle paljon.

minäkään en osaa päättää mikä olisi mieluisin. asuimme viimeiset viisi vyuotta kerrostalossa yhden lapsen kanssa. pidin kovasti kun paölvelut lähellä ja kulkeminen helppoa. nyt ostimme paritalon, helsingistä vielä mutta kauempaa. on mukavaa kun on enemmän tilaa..ja pihakin kiva, tosin pihan ihanuus on tietyllä tavalla jotenkin rajoitetumpaa kuin ajattelin, sillä tämä ilmasto on niin kypsä ettei siitä pihasta tosissaan nauti kuin kesällä----



mulle sopisi ihan hyvin asua ihan keskustassa, kunhan vaan tilaa olisi kaikille neljälle...



itse en koskaan ole niin tykästynyt rivareihin. ehkä se on se , etä kaikki ovat " rivissä" , yksilöllisyys uupuu. mun mielestä.



tärkeintä meille on ollut aina, että asunnossa on joku " juju" sekä tila. asumismuoto ei niinkään.

Itse asumme omakotitalossa ja olemme tyytyväisiä. Omaa pihaa kaipaamme ehdottomasti ja sitä että saamme " pitää ääntä" suht rauhassa. Meillä on iso tontti, joka rajoittuu puistoon ja keskusta 1km päässä. Ihan pienistä omakotitonteista joissa naapurit ihan vieressä en minäkään niin tykkäisi. Taloyhtiöissä mietityttää lähinnä muut asujat, kuinka paljon on kiisteltävää yhteisistä asioista ja mitä saa tehdä- tämä riippuu ihan taloyhtiöstä ja jo yksikin hankala ihminen voi myrkyttää taloyhtiön ilmapiirin. Mutta hyvässä taloyhtiössä voi olla kivaa. Toinen omakotitalon asumista puoltava on oma vaikutusmahdollisuus asumiskuluihin- voivat olla monesti pienemmät kuin vastaavankokoisen yhtiömuotoisen, jossa vastikkeet.



Me olemme varmastikin erilaisia, itse en missään nimessä kaipaisi erillistä kesämökkiä. Siinä on kaksi ylläpidettävää ja maksettavaa asuntoa. Lisäksi vaikka aikuiset kuinka viihtyisivät kesämökillä, niin kouluikäiset lapset kuitenkin pistäisivät vastaan ja haluaisivat mielummin olla kotosalla kavereiden kanssa. Ja en vapaapäivinä haluaisi pakata autoa ja ajella mökille, purkaa tavaroita ja siivota kahta kotia.



Ja vastaavasti meillä ei sitä kahta autoa koeta niin ongelmaksi. Tosin siinäkin on toisessa autossa ylläpidettävää. Me emme ole tässä kaupungissa töissä. Tässäkin on varmaan merkitystä minkälaista työtä tekee ja missä työpaikat sijaitsevat. Ovatko teillä työpaikat sitten noiden kaupunkin ydinkeskustoissa? Meillä esim. minä olen Helsingissä töissä, mutta ihan reunalla, siten siis Helsingin keskustastakin tulisi matkaa jo 0,5h töihin.



Kaupungista riippuen on keskustan lähellä erilaisia asuma-alueita. Jossain voi olla vanhaa omakotitaloasumista ihan keskustassakin. Uutta harvemmin löytyy (jossei ole täydennysrakentamista). Alueita on erilaisia ja niissä asuntoja erilaisia. Jos teillä on tärkein kriteeri sijainti, niin varmaankin kannattaa katsella mitä niillä sijainneilla löytyy ja miettiä päätöstä sen perusteella. Tosin kieltämättä minullekin tuli mieleen että kerrostaloasuminen ja omakotitaloasuminen ovat ääripäitä ja jos ei tiedä mikä sopisi itselle, niin välistä löytyy se rivitaloasuminenkin, joka voisi olla varteenotettava vaihtoehto.



En tiedä minkäikäisiä lapsia teillä on, mutta itselläni aika nopeasti muuttui sopivan asuinpaikan käsitys lasten lähestyessä esikoulu/kouluikää. Tärkeiksi kriteereiksi nousi turvalliset liikennejärjestelyt ja koulujen läheisyys (myös jatkoa ajatellen ammattikoulujen, keskiasteen koulujen ja lukion läheisyys). Kaipasimme sellaista aluetta missä lasten on turvallista liikkua ja kouluihin on riittävän lyhyt matka. Kavereita olisi riittävästi lähellä ja lapset pääsisivät nauttimaan luonnosta (niitä jorpakoita leikkimiseen, puita kiipeilyyn yms.). Lisäksi harrastusmahdollisuudet lähellä ja lasten kasvettua isommiksi heillä on mahdollisuus itsekin kulkea uimahallille ja jäähallille ja uimarantaan. Meillä siis lasten tarpeet raakattiin aika ylös ja kieltämättä kaupat yms. palvelut lähellä sen 1km säteellä. Vastapainoksi tuli sitten pidemmät työmatkat (tai työpaikan etsiminen kotikaupungista voisi olla vaihtoehto, mutta ei meillä oikein innosta).

annoit jo ymmärtää että teille kerrostaloasuminen olisi se paras vaihtoehto. Mielestäni ratkaisu on oikea vain silloin kun itse tuntee niin.

Mutta kun kyselit mielipiteitä, kerron omani.



Itse en voisi kuvitellakaan asuvan kerrostalossa (vaikka tällähetkellä asummekin, koska rakennamme). Mutta noin niinkuin muuten. Olen ehdoton pihaihminen eikä parveke tyydytä sitä nälkääni mitenkään. Lisäksi olen allerginen liian tiiviille asumiselle... Enkä pidä yhteisön äänistä joita väistämättä aina tulee.



Asuttiin me rivitalossakin, ei hyvä. Itseasiassa huomasimme, että osakeasuminen ei ole meitä varten ollenkaan eikä se pihakaan ja oma rauha ollut rivarissa hääppöinen.



Eniten haluaisimme asua maalla isolla tilalla järven rannalla. Se vaatisi jo lottovoiton. Koska pakko oli jostain tinkiä, rakennamme maalle (järvi 4km päässä, ei siis todellakaan mitään rantamaisemaa) 2400m2 tontille. Se kelpaa nyt toistaiseksi =D



Tarvitsemme kahta autoa, mutta se ei omaatuntoani kolkuta. Yksi auto on todella hyttysen k*si tässä metropolissa...

että mikä se on se noin idyllisen kuuloinen kaupunki, jossa kaikki on noin mukavasti lähellä..? itsekin mietimme minne sitä kannattaisi muuttaa, helsinkiläisiä alunperin ja nyt hyvinkäällä..

Ja asunnon kanssa tuntuu joskus olevan tuurikauppaa mitä tuntuu löytyvän juuri sillä aikavälillä kun itse etsii asuntoa.



Vastausta kysymykseen; Me asumme Lohjalla. Hyvä puoli on iso järvi, joka on kaupungin keskustan vieressä. Rakennuskantana on siitä erilainen että keskustassa on kerrostaloja ja heti siinä ympärillä omakotitaloja. Rivitaloalueet ovat kauempana keskustasta. Keskustan koosta johtuen palvelut ovat lähekkäin ja ne harrastuspaikatkin siinä lähellä. Sinänsä tuntuu olevan sama monessa muussa samankokoisessa kaupungissa, jossei ole liikaa hajasijoitettu.



Täältä puuttuu vielä se junarata ja kieltämättä ihmiset ovat kohtalaisen sisäänpäinlämpiäviä. -Huonot puolet siis. Positiivisen on että kaupalliset palvelut lisääntyvät kohtalaisella vauhdilla ja moottoritie löytyy, joten poiskin pääsee näppärästi.

Lapsille on tärkeää olla paljon vanhempien kanssa, ettei matkoihin esim. harrastuksiin mene paljoa aikaa, että kotona voi ja saa rauhassa leikkiä ja olla lapsi. Olemme asuneet tähän mennessä vain vuokralla. Rivarista emme pidä, koska lähes joka seinän takan on joku. Nykyinen kerrostaloasunto (alin kerros, niin ei naapurit hermoile alakerrassa, kuten ed. kerrostalossa), vain yhdessä suunassa on naapureita seinän takana ja on vielä paremmin suunniteltujakin, joissa ehkä yksi seinä yhteinen naapurin kanssa. Yläpuolella tietty naapuri. Onpahan kotoista, kun kuuluu vähän ääniä, en ole yksin talossa. Lapsia ajatellen Espoo (näin suurleppävaaran alueella)I on hyvä, paljon kävelyteitä, paljon kivoja puistoja, myös asukaspuistoja, harrastusmahdollisuuksia. Ei siis omakotitalo ole lasten kannalta se paras välttämättä, vaan koti jossa viihtyy ja vanhemmatkin ovat kotona ja mistä on helppo kulkea. Itse luulisin, että ostaisin mieluiten omakotitalon ison pihan kera, jostakin pikkukaupungista (koska ei ole varaa Espooon omakotitaloihin) tai sitten jotenkin ovelan, vekkulin kerrostaloasunnon tai ehkä rivarinkin, mutta huoneita mieluummin 5 kuin neljä ja sellaisiin ei ole varaa. Joten haaveillaan vaan. Meidän lapset tykkää kun on yhteinen piha, tosi iso ja kiva ja leikkivälineet, kipeilytelineet ja lähellä kenttä ja pieni leikkipuisto. Lapsista tämä on kivaa sosiaalisuuden vuoksi, näkee toisia lapsia " omalla pihalla" . Luulen että tämän kokemuksen jälkeen omakotitalon piha olisi vähän tylsä ja siltä pitäisi päästä yleisille leikkikentille. Kesämökki meillä on ja tulimme siihen tulokseen, että pidämme sen mieluumin kuin möisimme ja ostaisimme omakotitalon. Niin tärkeä se on, myös lapsille (vanhin menossa kouluun). Tässä iässä lapset tykkää mökistä ja ovathan ne myöhemminkin kaveritkin jossain lomalla.