musta vaan tuntuu etten osaa elää..

Ei se kummemmaksi mene. Aina on toiset miehet parempia kuin oma. Niin ja aina on nämä "ihanat" ihastukset mielessä. Niin ja jos olisikin että yhden kanssa pettänyt mutta monen mutta eri aikaan tietysti. Niin ja mies saanut tietää sen urkkimalla kännykän ja tietokoneen tiedot. Ja aina muistuttaa välillä niistä mitä olen tehnyt. =(

Se tuntuu pahalta vaikka ymmärrän häntä täysin.

Niin ja ystävälle olen kertonut joskus ongelmiamme mutta hän ei juuri otakaan kantaa siihen mitä pitäisi tehdä. On vaan sanonut että kannattaa mennä terapiaan jos siitä apua masennukseen ja että hänellekin voi puhua.

Ystävä on myös sukulainen ja en tiedä onko miten paljon sitten kertonut eteenpäin juttujani? Se vähän pelottaa...että koko suku tietää.

Pelottaa että tämä olotila vie vielä hengen kun en uskalla elää ja luottaa elämään että se kantaa. =(

Olen paljon uskontoakin ja Jumalaa tutkinut mutta en ole löytänyt siitä vahvistusta tai tarkoitusta tai totuutta. Se ei selitä tiedettä.

ap

eikä muussa

ap

sun elämä on näköjään solmussa, tai ainakin sun AJATUKSET.



ajatuksista kaikki lähtee. varmasti sun omassa miehessäsikin on jotain hyvää. lastesi isä = rakas lastesi isä. kokeile tapahtuuko jotain jos sanot viikon ajan "huomenta, rakas lasteni isä". sanoilla on nimittäin aika merkittävä voima.



jos olet uskoa ja raamattua mittinyt, en tahdo tuputtaa. jos huvittaa lue uutta testamenttia ja psalmeja ensi alkuun.



kukaan ei oikein voi sua silleen auttaa täällä kun me tiedetään vaan murusia sun elämästä ja muutenkaan eihän kukaan muu voi tehdä sun puolesta päätöksiä sun elämässä.



mutta jos olet ja elät elämääsi tilanteessa joka ei ole ehkä paras mahdollinen (ja jos ei muutosta näköpiirissä) niin tee siitä ajatuksissasi paras mikä voi olla eli asennoidu positiivisesti ja etsi kaikki positiiviset asiat mitä vaan voit keksiä esim miehestäsikin ja alat keskittyä niihin.



nauti niistä pienistä asioista mitkä onnen murut sulla on :) kivaa kesää kaikesta huolimatta!



sä osaat elää ihan niin kun me muutkin !

ei se elämä ole pelkkää ilotulitusta 24/7.

sen kun hyväksyt, on parempi olla.

kukaan meistä ei ole täydellinen.



en tiedä mitä ajattelet uskon asioista, mutta aika monet raamatun sankarit tekivät virheitä. silti Jumala käytti heitä tekemään oman "tehtävänsä".



mietit mitä elämältä haluat.. ja miten sen saavutat.. :) älä vaivu itsesääliin. positiivista asennetta peliin. katso elämääsi toisesta näkökulmasta, kun sen keksit helpottaa.



voimia päiviisi !

Mutta kun tuntuu melkein muilla aina olevan yhtä hymyä ja kivaa ja onnellisuutta niin ja kaikki valinnat menneet oikein ja perheet perustettu oikeiden miesten kanssa ja tosi rakkaudesta. =(

ap joka katkera

mutta se ei näy ulospäin



kyllä se siitä, mikä ei tapa vahvistaa

vai miten se meni. Ei se muiden elämäkään niin täydellistä ole, vaikka siltä näyttäis

kukaan meistä ei ole täydellinen.

en tiedä mitä ajattelet uskon asioista, mutta aika monet raamatun sankarit tekivät virheitä. silti Jumala käytti heitä tekemään oman "tehtävänsä".

mietit mitä elämältä haluat.. ja miten sen saavutat.. :) älä vaivu itsesääliin. positiivista asennetta peliin. katso elämääsi toisesta näkökulmasta, kun sen keksit helpottaa.

Niin olenkin miettinyt. Ja haluaisin vielä yli 30v opiskella. Ja kun pääsisin kouluun mihin haluaisin niin voisin ehkä uskaltaa erota miehestä jos ja kun palkka olisi valmistuttua parempi elättämään minut ja lapset. Mutta tätä en voi kertoa miehelle koska hän paras ystäväni. =(

Mutta en tiedä milloin siihen tavoitteeseen pääsen ja varasuunnitelmaa ei ole....jos joudunkin tässä huonopalkkaisessa ammatissani olemaan.

ap

voimia päiviisi !

Miksi sinusta tuntuu, että käyttäydyt holtittomasti? Kuka määrittelee holtittoman käytöksen, ja kenellä on oikeus se sinun elämässäsi päättää? Epävarmuus tulee usein ilmi juuri tarpeena toimia muiden ihmisten asettamien normien mukaisesti. Tiedän tämän piirteen hyvin, koska taistelen saman asian kanssa. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni, ja sitä kautta olen uskaltanut myös toiminnassani rohkeammaksi. Tsemppiä!



Tuo avioliiton onnellisuus on kysymys, jota varmasti aika moni meistä toisinaan pohtii. Minäkin olen pohtinut omalla kohdallani samaa, olenko päätynyt nykyiseen liittooni lähinnä turvallisuussyistä? Toisaalta, missä tahansa liitossa tunteet muuttuvat ystävyydeksi ajan mittaan. Itse koen, että suhde on alun perinkin ollut ystävätasoinen, mutta en osaa määrittää onko kyse meidän kahden välisestä suhteesta vai minun kyvyttömyydestäni rakastaa? Jos siis eroaisin, olisinko jonkun toisen kanssa samassa tilanteessa?



Näihin kysymyksiin ei ole vastauksia, mutta auttaa jos niistä voi puhua jonkun kanssa. Jonkun, joka oikeasti ymmärtää, eikä tuomitse. Molempia reaktioita voi tulla vastaan. Onko sinulla läheisiä tai ystäviä, joiden kanssa voisit puhua?

tuntuu olevan tuo käsitys että toisilla on aina onnea ja auvoa, toisin kuin itsellä. Ja sehän ei pidä paikkaansa, omat vaikeutensa on kaikilla.



Onko sulla hyviä ystäviä joille uskaltaisit puhua ajatuksistasi? Jos niin teet, huomaat kyllä tuon äskjen mainitsemani.



Keskity mielestäsi huonojen puolien sijaan hyviin. Listaa vaikka paperille plussat ja miinukset.



Jos sen jälkeen tuntuu siltä että miinukset ovat enemmistössä, mieti mitä teet sille, että ne muuttuvat plussiksi. hanki jotain mikä tuottaa elämäniloa, oli se sitten uusi harrastus, tai mikä vaan.

älä ole katkera! se katkeruus syö vain sulta itseltä pois. oikeasti, jos jollain toisella menee hyvin -good for them!

siis onko sun mies sun paras ystävä? miksi sit haluat hänestä eroon?

yli 30vee voi vielä opiskella. tsemppiä pääsykokeisiin lukemiseen.

jos osaat englantia, niin katso toi ylin june 26th ja kelaa jonnekin n.1h20min kohdalle. on nostattavaa puhetta.

http://www.lakewood.cc/pages/watchonline.aspx

Mutta kun tuntuu melkein muilla aina olevan yhtä hymyä ja kivaa ja onnellisuutta niin ja kaikki valinnat menneet oikein ja perheet perustettu oikeiden miesten kanssa ja tosi rakkaudesta. =(

ap joka katkera

En vain tiedä mitä tehdä. Käyn juttelemassa masennuksen takia jo. Yksi ystävä on kuka on ns. "läheinen" ja hänelle olen joskus puhunut tai kirjoittanut mutta en kaikkea ja varmaan kaunistellen. En tiedä miten hän voisi edes auttaa ja en haluaisikaan rasittaa tai pyytää häntä auttamaan. Pelkään olla vaivaksi ystävilleni ja jättävät minut sitten. =(

Niin ja miten ystävä voi auttaa jos hänellä on käynyt niin että on eronnut kun on paha olla ja löytänyt paremman? Kuitenkin jo ennen lapsia. Mutta kun meillä oli ongelmia jo ennen lapsia...tuntuu että juureni ovat vain niin tiukasti tässä kaikessa etten pääsisi edes pois vaikka haluaisin ja jos pääsisin niin haikailisin vanhan perään.. =(

Tuntuu vaan että olen niin paha ihminen kun olen tässä ja en pysty sanomaan edes että rakastan...itkettää.

En näe miestäni komeana edes enkä ole koskaan varmaan nähnytkään koska ei sitä ole..

Luonne on ihan ok jos sattuu sillä päällä olemaan eikä ärsytä häntä tai vaadi mitään.

Olen pettänyt ja ihastunut todella ja viimeksi 1,5v sitten ja tätä on välillä vaikea unohtaa. Sai vaan tunteen että vau, mutta se oli ehkä vain unelmaa. Todellisuudessa minulla tuskin olisi mahkuja. Ja muistan miehen sanat joskus että veisi treffeille jos olisin vapaa ja ei lapsia. Tämän jälkeen kyllä tavattiin mutta halusiko hän vain säälistä nähdä minua sitä en tiedä. =(

Minä en kestä ajatusta että ajattelen muiden olevan parempia kuin mieheni. Hän kuitenkin on hyvä isä lapsille.

Mutta ehkä olen vain niin katkera etten ikinä pääse siihen "standardiin" täydellisestä elämästä.



ap

En vain tiedä mitä tehdä. Käyn juttelemassa masennuksen takia jo. Yksi ystävä on kuka on ns. "läheinen" ja hänelle olen joskus puhunut tai kirjoittanut mutta en kaikkea ja varmaan kaunistellen. En tiedä miten hän voisi edes auttaa ja en haluaisikaan rasittaa tai pyytää häntä auttamaan. Pelkään olla vaivaksi ystävilleni ja jättävät minut sitten. =(

Niin ja miten ystävä voi auttaa jos hänellä on käynyt niin että on eronnut kun on paha olla ja löytänyt paremman? Kuitenkin jo ennen lapsia. Mutta kun meillä oli ongelmia jo ennen lapsia...tuntuu että juureni ovat vain niin tiukasti tässä kaikessa etten pääsisi edes pois vaikka haluaisin ja jos pääsisin niin haikailisin vanhan perään.. =(

Tuntuu vaan että olen niin paha ihminen kun olen tässä ja en pysty sanomaan edes että rakastan...itkettää.

En näe miestäni komeana edes enkä ole koskaan varmaan nähnytkään koska ei sitä ole..

Luonne on ihan ok jos sattuu sillä päällä olemaan eikä ärsytä häntä tai vaadi mitään.

Olen pettänyt ja ihastunut todella ja viimeksi 1,5v sitten ja tätä on välillä vaikea unohtaa. Sai vaan tunteen että vau, mutta se oli ehkä vain unelmaa. Todellisuudessa minulla tuskin olisi mahkuja. Ja muistan miehen sanat joskus että veisi treffeille jos olisin vapaa ja ei lapsia. Tämän jälkeen kyllä tavattiin mutta halusiko hän vain säälistä nähdä minua sitä en tiedä. =(

Minä en kestä ajatusta että ajattelen muiden olevan parempia kuin mieheni. Hän kuitenkin on hyvä isä lapsille.

Mutta ehkä olen vain niin katkera etten ikinä pääse siihen "standardiin" täydellisestä elämästä.

ap

Minusta kuulostaa, että tuo yksi ystäväsi voisi hyvinkin ymmärtää, koska on itse tehnyt rohkeita elämänsiirtoja. Kukaan ei voi auttaa niin, että tarjoaisi ratkaisuja, mutta kun on joku joka kuuntelee, jolle kertoo asiat ääneen, ja joka vähän peilaa ajatuksiasi, niitä tulee prosessoitua itsekin.

Taidat olla ikävässä kehässä ajatustesi kanssa, mikä mielestäni kielii juuri siitä, että olet pyöritellyt niitä itseksesi.

Minäkin olen pettänyt, mutta en enää koe syyllisyyttä. Päinvastoin, koen että tämä henkilö auttoi suuria harppauksia oman itseni kanssa eteenpäin, ymmärtämään omaa ajatusmaailmaani ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Jos mies sanoi, että veisi sinut treffeille jos olisit vapaa, väittäisin että hän oli sinusta kiinnostunut.

Sinun tilanteessasi tuntuu olevan monta asiaa kesken, joten ehkä nyt ei ainakaan kannattaisi tehdä suuria siirtoja, ennen kuin saat tuntemuksiisi ja ajatuksiisi selkeyttä. Ja kyllä se sieltä tulee, usko pois :=)