Lue keskustelun säännöt.
Huomenna 9v täyttävä poika,kuulostaako normaalilta
12.07.2011 |
Ei uskalla vieläkään olla kotona yksin. Pakko ei ole ollut olla kun jompi kumpi vanhemmista lähes aina kotona. Mutta vaikka kauppareissun ajaksi ei jää, kun ei uskalla.
Ei uskalla myöskään odottaa pikkuveljen kanssa autossa kun vaikka vien paketin postiin. Itkua vääntäen tulee mukaan. Tai jos vaikka kävisin äkkiä hakemaas kaupasta jonkin tavaran ja pyydän että odottakaa, tulen ihan heti niin ei uskalla! Vaikka kauppa on pieni ja auton saa parkkeerattua niin että näkee ikkunasta kun olen kassalla.
Ei uskalla mennä mihinkään harrastukseen kun ei halua jäädä sinne yksin. Tosin ei ole mistään kiinnostunutkaan, kuin pleikalla pelaamisesta, tietokoneesta, legoista. Kaikkeen liikuntaan saa melekin pakottaa ja patistaa. Ainut mistä on ollut kiinnostunut on uinti, sinne pyytää itsekin ja nauttii uimisesta ja sukeltelusta.
Suuttuu tosi helposti. Jos vaikka pyydän häntä potkimaan jalkapalloa, suutuu heti, aina hänen pitäisi olla joka asiassa paras. Heti vääntää itkua jos pikkuveli voittaa pleikkapelin tms.
On tosi kipuherkkä, valittaa ihan pienistäkin asioista. Olen jopa vienyt lääkäriinkin monesti ihan turhan takia kun olen luullut että hän on todella kipeä, vaikkei ole.
Pyytää aina ennemmin kaverit meille kuin menee minnekään. On ehkä yksi paikka vain jonne itse haluaa mennä. kaikissa muissa on joku vika, tai muuten vaan pelkää(ilmeisesti) mennä.
On kyllä myös todella mukavuudenhaluinen ja laiska niin siksikään ei aina halua. ja myös todella jääräpäinen, turha yrittää saada häntä kiinnostumaan mistään muista kuin omista jutuistaan.
Koulu sujuu hyvin, pelkästään positiivista palautetta on tullut. Koulussa on kavereita, eri luokiltakin, ja paljon kaverit soittelee hänelle ja pyytää päästä meille tms. ja kouluaikoina kavereita riittääkin lähes joka päivälle, välillä joudun rajoittamaankin kun pikkuveljellä myös paljon kavereita.
5-6 v oli todella reipas ja rohkea, olisi mennyt joka paikkaan, eikä pois meinannut tulla. Ekaluokalla iski tuo arkuus, eikä ohi ole mennyt vaikka jo kolmannelle menee.
Hän on kyllä sosiaalinen ja puhelias, juttelee ihan vieraallekin mielellään. Mutta uudet tilanteet jännittää, ja on toisaalta arka. Helposti hän saa kyllä kaverin, kun ollaan vaikka yhdessä oltu jossain missä lapsia niin äkkiä tutustuu.
Mitä mieltä olette? Minkälaisia muiden samanikäiset?
Kommentit (9)
Pelkääkö poika menettävänsä sinut? Sanooko mitään syytä käytökselleen?
Onko koulussa kiusattu? Jos tarvitsee sinut "turvamieheksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se silti hänestä epänormaalia tee. Jos hän ei halua olla kotona yksin, niin en pakottaisi. Todennäköisesti tuo on vain vaihe, joka menee ohi pidemmän päälle, kun pojalle tulee ikää lisää.
9-vuotiaan kanssa voi jo pohtia käytöksen syitä. Jos hän itse osaisi eritellä mikä häntä noissa tilanteissa täsmälleen pelottaa. Sitten päästäisiin käsiksi itse ongelmaan ja pelko ei olisi enää mikään mörkö. Onko joskus ehkä tapahtunut jotain pelottavaa? Onko hän ehkä nähnyt jonkun liian rajun elokuvan tai kuullut jotain hurjia juttuja?
Häntä itseäänkin varmaan turhauttaa jo tilanne ja siksi suuttuu. Voisitte yhdessä kannustaa lasta rohkaistumaan niin, että ette heti vaadi täyttä reippautta vaan asettaisitte kohtuullisen tavoitteen, jonka onnistuttua voisi lapsi kokea onnistumisen iloa ja rohkaistua. Näin pääsisitte asiassa eteenpäin.
Pleikan peluu yms. ei ehkä ole hyvä ratkaisu tuon tyyppiselle lapselle. Hän ehkä menee liiaksikin mukaan virtuaalimaailmaan ja pakenee todellisia sosiaalisia kontakteja virtuaalitodellisuuteen.. Siis tulevaisuuden visiona ei hyvä.
Nämä pohdinnat ihan vaan keittiöpsykologisena kannanottona. Itselläni on pian 9-vuotias tyttö + 6-vuotias (arka) tyttö. Olen huomannut, että jotkut ongelmat ja pelot myös häviävät kehityksen myötä itsekseen niin että äitinä ihan ihmettelee..
ettei ois joskus hyväksikäytetty? vaikuttaa siltä koska on niin arka , onko ollut ihan aina? vai onko tullut ihan yhtäkkiä? lapset joita on käytetty hyväksi niin ei varmaankaan aina kerro sitä, tai jotenkin muuten kiusattu, / pahoinpidelty. Ehkä joku uhkaillut? tai nähnyt jonkun elokuvan joka pelottaa vieläkin? kannattaa kysyä pojalta kaikessa rauhassa miksi on niin pelokas, ja jos alkaa vain itkeä niin sanoo vaan ettei ole mitään htää ja sit kysyt kaikenlaisia kysymyksiä mut ei mitenkää liian suoraan.. koska ei varmaa oo helppo kertoo, vaa sillai pikkuhiljaa ja antaa tukea.
joku syy sille pitää olla, ei lapsi ole normaalisti sellainen jos ei oo MITÄÄN koskaan sattunut.. Lapset on viattomia eivätkä tiedä mitään pahasta joten eivät osaa myöskään pelätä asioita.. mut sun poika taas pelkää ja luulen et jotain ikävää on sattunut..
tois selviää ja poika siitä rohkaistuu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko yksin ollessa joskus sattunut jotain pelottavaa, nähnyt vaikka jonkun pahemmanlaatuisen tappelun tai sitten joku tullut uhkailemaan tai pelottelemaan. Jos on niin ikävästi, että pelottava henkilö onkin joku vanhempien ystävä/tuttu niin sitä ei välttämättä uskalla edes kertoa. Mutta voi se olla jotain ihan muutakin vaan, eri ihmisillä on niin erilaisia järjenjuoksuja.
Uskalsi kyllä haraastukseen, kun siellä oli eskarisat tuttuja ja minä olin kentän laidalla pari ekaa vuotta, mutta monessa asiassa halusi aina ehdottomasti äidin mukaan. 3. luokkaan asti oli iltiksessä, sen jälkeen kyllä uskalsi olla iltapäiviä yksin kotona, mutta ei mielellään mennyt esim. kavereille. Hiljakseen on rohkaistunut toimimaan itsenäisesti mutta edelleen haluaa äidin mukaan aina esim. hammaslääkäriin, parturiin jne.
Meillä kyse ei ole niinkään pelosta vaan epävarmuudesta. Tuo on tottunut siihen että äiti arvaa hänen kaikki ajatuksensa ja kun on ujo, tykkää siitä että minä olen ne julkituomassa. Lisäksi pelkää kyllä yhä esim. pimeää ja käy usein yöllä herätäämäss minut jos herää itse.
Ihan taatusti taustalla ei ole mitään traumaa. Lapsi vaan on turvallisuushakuinen, ujo ja jännittävä. Meillä toimii parhaiten hellä työntäminen ja vähitellen opettelu. Itsevarmuus ja rohkeus kasvaa onnistumisista, joten pakolla ei pelottaviin tilanteisiin pidä laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa pitää tsempata ja olla "iso",kotona voi olla vielä pieni poika.Pleikka ym.pelit kiinnostavat 99,9% tuon ikäisistä,kuitenkin se että on kavereita on hyvä juttu.Anna lapsen kypsyä rauhassa,hyvä siitä tulee:)Omalla lapsellani oli tuollainen ripustautumisvaihe juuri tuon ikäisenä,ohi meni ja ihan itsenäinen nuori neiti on nykyään.
varmaan jotain 11-vuotiaaksi asti. Mulle oli palkattava hoitaja!