Vähäuninen yksivuotias? Pitäisikö olla huolissaan vai onko sillä joku sairaus?

jos teillä on suht säännöllinen päivärytmi ja lapselle tarjotaan se rauhoittumishetki, ei lasta voi väkisin nukuttaa päiväunille. Anna kölliä puoli tuntia, ja jos ei siinä uni tule, anna nousta. Väkisin nukuttamisesta saa lapsi vaan traumoja ja alkaa kammota nukkumaanmenoa ja omaa sänkyään, näin meille sanoi kokenut neuvolatäti ja uskon tuon täysin!



Riski tietysti on, että illalla lapsi on sitten yliväsynyt ja kärtty. Mutta JOS lapsi ei illallakaan ole kärttyinen unenpuutteesta, hän ei selvästikään ole kovin paljon nukkuvaa sorttia.



Eihän aikuistenkaan unentarve ole sama, osa tulee toimeen kuuden tunnin unilla, minä taas tarvitsen vähintään yhdeksän...

Meillä on ollut samanlaista. Lapsi tosin nukkui jo aivan vastasyntyneenä tosi vähän ja pätkissä senkin. Vuoden iässä unta tuli max 11h/vrk vaikka kaikkeni tein. Vaunuihin sammui aina pikkuisen paremmin päivällä. Jos lapsi on energinen ja jaksaa touhuta niin älä huoli. Toiset ovat vähäunisia. Meille yksi ammattilainen totesi: Nerot eivät nuku ja sitä aina koitin muistutella epätoivon hetkinä. Jaksuja!

Olen kai helposti syyllistyvää sorttia. Kun "kyllä teidän nyt pitää saada nuo uniasiat kuntoon" ja "kyllä lapsi tarvitsee kahdet päiväunet" ja "kyllä se uni tulee, kun on arjen rutiinit kunnossa" (eli vanhemmat riittävän hyviä tms...). No meillä ei lasta vaan kiinnosta nukkuminen, kaikki muu tutkiminen ja liikkuminen kylläkin. Ja vastapoolina vielä semmoinen, että jos haluaa nukkua, nukkuu vaikka kiviä vieressä ammuttaisiin...

Olen kai helposti syyllistyvää sorttia. Kun "kyllä teidän nyt pitää saada nuo uniasiat kuntoon" ja "kyllä lapsi tarvitsee kahdet päiväunet" ja "kyllä se uni tulee, kun on arjen rutiinit kunnossa" (eli vanhemmat riittävän hyviä tms...). No meillä ei lasta vaan kiinnosta nukkuminen, kaikki muu tutkiminen ja liikkuminen kylläkin. Ja vastapoolina vielä semmoinen, että jos haluaa nukkua, nukkuu vaikka kiviä vieressä ammuttaisiin...

sain lapset vasta päälle kolmekymppisenä ja olin esikoisen kanssa aika "auktoriteettiuskoinen" eli luin kaikki neuvolan oppaat niin tarkkaan, että. Kun oma äitikin oli jo seitsemänkymppinen, ja ihan eri sukupolvea lastenkasvatusasioissa, ei oikein ollut ketään, jolta kysyä ns. tyhmiä kysymyksiä.

Onneksi on nykyään tää netti.. toki täältäkin saa vääriä neuvoja, mutta yleensä ainakin vastausten laajasta KIRJOSTA voi päätellä, että ehkä tää ei nyt ollutkaan niin yksiselitteinen ja kuolemanvakava asia.

-2-

onko lapsi juuri 1v täyttänyt vai jo lähempänä kahta vuotta. Unen tarve on meidän lapsilla vähentynyt 1-2 vuoden välillä aika paljon.

Just 1v:na ovat nukkuneet vielä päikkärit, 2v:na ei enää. Kaikki kolme ovat vähäunista tyyppiä, ei vaan voi mitään, vaikka toki äitinä tykkäisin, että nukkuisivat enemmän. Itse nukun paljon, mies on vähäuninen ja lapset tulleet häneen siinä asiassa.

Omista lapsistani nuorin nukkui tasan 1-vuotiaana 11 tuntia vuorokaudessa ja 1,5-vuotiaana 9-10 tuntia vuorokaudessa. Ei häntä saanut nukkumaan enempää millään. Ei lasta voi väkisin nukuttaa. Jos lapsi vaikuttaa siltä, että hän on nukkunut tarpeeksi (ei ole väsynyt, väsyneen kiukkuinen tai kauhean levoton) ja tarjoat hänelle säännöllisen rytmin, ota rennosti. Tarjoa hänelle kuitenkin levähdyshetki joka päivä, vaikka lapsi ei nukahtaisikaan päiväunille.



Lapsen vähäunisuudesta on hyvätkin puolet. Vähäunisen lapsen kanssa on paljon helpompi liikkua ja matkustaa, kun päiväunien väliin jääminen (koska nukahtaminen ei onnistu) ei aiheuta mitään ongelmia lapsen käytöksessä.



Meille muuten lapsia 25 vuotta hoitanut perhepäivähoitaja totesi, että hänellä ei ole ennen ollut yhtä vähäunista lasta. Nyt lapsi on jo teini-ikäinen, ja tuntuu nukkuvan ainakin yhtä paljon kuin 1,5-vuotiaana. Täysin normaali hänestä on tullut.



Kolmen lapsen äiti.

Poika ei nukkunut ikinä niin paljon kuin "oppien" mukaan olisi pitänyt.

Tutkittiin kaikkea; allergiaa, neurologiaa jne jne...

Ei mitään.



Sitten eräs vanhempi lastenlääkärinainen sanoi: "Ehkä tämä lapsi ei ole lukenut niitä kirjoja joissa sanotaan kuinka paljon lapsen pitää nukkua vuorokaudessa. Teillä sattuu hyvä rouva olemaan vilkas, utelias ja vähuninen poikalapsi."



Äiti olisi tietenkin toivonut unista ja rauhallista tyyppiä, varsinkin kun sisko oli vain vuoden vanhempi.

Nyt poika menee kouluun ja on yhä edelleen vähäuninen - mutta ihanan vilkas, sosiaalinen, utelias, pystyvä ja innostunut IHAN kaikesta.



Vähäuninen lapsi on todella rankkaa, mutta kyllä se pikkuhiljaa helpottaa.

tekee toki rankaksi sekin, että vilkasta menoa ja peräänkatsomista voi olla 7-20 putkeen, mutta aivan eniten se, kun arvelee, että asiat voisi olla paljon "paremmin", jos vaan osaisi laittaa "nämä uniasiat kuntoon". Helpompi olisi hyväksyä lapsen tarpeet ja voimakastahtoisena hän varmasti osaa vaatia nukkumista, jos haluaa. Joskus hän siis nukahtaa 5 min hyräilyn jälkeen. Koskaan ei vaan voi tietää.



ap

Vauvojen unen määrä



Vauvat ja pienet lapset nukkuvat yleensä selvästi enemmän kuin aikuiset. Vastasyntyneet nukkuvat keskimäärin noin 16 tuntia vuorokaudessa vaihteluvälin ollessa 12-20 tuntia. Tällä tarkoitetaan sitä että 95% vauvoista nukkuu noin 12-20 tuntia vuorokaudessa. Kaikki vauvat eivät mahdu edes näihin rajoihin eikä silti ole kyse mistään sairaudesta tai ongelmasta.



Teoreettisesti voidaan todeta, että kun valitaan satunnaisesti 30 normaalia vauvaa, niin joukon eniten nukkuva yksilö nukkuu kaksi kertaa enemmän kuin vähiten nukkuva. Unen määrän normaalivaihtelu onkin hyvin laajaa.



Ellei vauva ole valveillaoloaikanaan selvästi väsynyt, huonotuulinen, ärtynyt tai vaikeasti tyynnyteltävissä, vanhemmat voivat luottaa siihen, että lapsi nukkuu tarpeeksi



Vauvan uni jakaantuu aluksi tasaisesti vuorokauden ympäri ja niinpä yöllä nukuttu tuntimäärä saattaa alkuun tuntua hyvinkin vähäiseltä vanhempien näkökulmasta. Tavatonta ei ole sekään, että lapsen päiväunet ovat hyvin lyhytkestoisia, jotkut vauvat saattavat torkkua ainoastaan 10 minuutin pätkissä. Tämä on kuitenkin aivan normaalia.



Unen kokonaismäärä vähenee iän myötä siten, että 3-4 kuukauden ikäinen lapsi nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia ja kaksivuotias lapsi noin 12 tuntia vuorokaudessa, mutta onpa olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat noin 10 tuntia vuorokaudessa ensimmäisten kuukausien ajan ja vasta myöhemmin oppivat nukkumaan enemmän.



Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta.



Vuorokausirytmin kehittyminen



Jo varhaisella sikiökaudella unessa alkaa esiintyä aktiivisuus- ja rauhallisuusvaiheita, joista myöhemmin kehittyy aikuisten hyvin jäsentynyt vuorokausirytmi. Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta.



Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa. Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Noin 70% vauvoista nukkuukin tässä iässä läpi yön. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä. Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa.



Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä. Muutaman seuraavan kuukauden aikana unijaksot tiivistyvät: yöherääminen jää pois ja päiväunijaksot yhdistyvät. Yhdeksän kuukauden iässä 90% vauvoista nukkuu läpi yön. Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen.



Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin



Tunnetekijät



Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.



Temperamenttitekijät



Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.



Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan.

Jotta vanhempi pystyisi parhaiten auttamaan omaa vauvaansa omine ominaispiirteineen, hänen on opittava tuntemaan vauvansa. Monet ennakko-odotukset ja yleistysten antamat kuvat vauvoista ovat karikatyyrejä, jotka sopivat huonosti kehenkään yksilöön.



Realistisetkin ennakko-odotukset esim. esikoisvauvan tai läheisten ystävien vauvojen tuomat mallit voivat johtaa vanhemman harhaan, mikäli hän yleistää niitä uuteen tulokkaaseen. Vauvat ovat kerta kaikkiaan tavattoman erilaisia ja he kukin tarvitsevat omanlaistaan tukea kypsymiselleen ja jäsentymiselleen. Vauvaan kiinnitetyt odotukset siitä, kuinka paljon tai kuinka pitkiä aikoja hän nukkuu, kuinka usein tai kuinka paljon hän syö tai kuinka vireä ja aktiivinen – tai passiivinen ja vaatimaton - hänen tulisi olla, voivat lisätä vanhemman ahdistusta omasta kyvystään synnyttää ja kasvattaa hyvä lapsi.



Vanhemman ja vauvan välinen temperamenttinen yhteensopivuus on aina suhteellista. Jos lapsi on erilainen kuin vanhempi olisi odottanut tai toivonut, vanhemman on saatava apua kasvaakseen uuteen tilanteeseen. Lapsi ei voi muuttua paitsi tukahduttamalla itsestään oleellisia puolia. Vaikeissa yhteensopivuusongelmissa monet lapset joutuvat tekemään niin, ja he kehittävät itselleen Donald Winnicotin kuvaaman epäaidon minuuden (false self).



Vanhemmalle on jäätävä myös riittävästi aikaa henkiseen valmistautumiseen. Tätä aikaa voivat syödä yhtä lailla työn vaatimukset tai taloudelliset huolet kuin vauvan ennenaikainen syntymäkin.



Sekä valmistautumisen vaiheessa että vastuullisen vanhemman roolin ottamisen jälkeen vanhemmat tarvitsisivat paljon apua ympäristöltään. Nykyinen yltiöyksilöllinen kulttuurimme ei tätä useinkaan salli. Todetaan, että ”On sitä aiemminkin ja vaikeammissa oloissa lapsia kasvatettu”, ja nuoret, kokemattomat vanhemmat jäävät vaille ymmärtävää ja psyykkisesti kannattelevaa yhteisöä.



Tyypillisen uniongelman keskeisin hoito on vanhemman itseluottamuksen parantaminen. Hänen on voitava kokea pystyvänsä auttamaan vauvaansa ja kestämään todellisuuden mukana tulevia harmeja, kuten oman uupumuksen ja vauvan tarpeen ristiriitaa. Hänen on saatava tietää tehokkaista tavoista tyynnyttää ja rauhoittaa lasta ja tukea hänen fysiologista tasapainoaan. Hänen on voitava olla varma iltarutiinien arvosta ja niistä kiinni pitämisen tärkeydestä lapsen tahdon lisääntyessä ja toiveiden moninkertaistuessa.



Hänen on kyettävä joustamaan empaattisella tavalla sairastavan, hampaitaan potevan tai muussa kehitystehtävässä ärtyvän lapsen erityistarpeille.



Hänen on myös saatava kuulla, ettei lopullista voittoa tai tappiota ole vanhemmuudessa, vaan tilanteita voi aina muuttaa toivomaansa suuntaan asteittaisesti, kun pysyy itse luotettavana eikä aseta lapselle liian suuria kertaluonteisia kehitysvaatimuksia.



lähde: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Joten aina pane siihen linkki mukaan. Muuten syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen ja muutenkin annat väärän kuvan siitä, mikä on omaa kommenttiasi ja mikä jonkun asiantuntijan.