Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: äidin ja isän erilaiset turvallisuuskäsitykset lasten vahtimisessa
20.07.2011 |
Jos teillä on näin, niin vaaditteko miestä tekemään teidän käsityksenne mukaan vai myönnyttekö hänen käsitykseensä?
Meillä ei ole kyse mistään valtavan isoista asioista, mutta aina välillä mies päästää minusta lapsia turhiin vaaranpaikkoihin. Jos huomautan hänelle, hän ärähtää ja sanoo pitävänsä kyllä lapsista huolen. En epäilekään ettei hän ajattele huolehtivansa - välinpitämätön hän ei ole. Mutta minun näkökulmastani hän ottaa turhia riskejä. Miehen mielestä minä taas olen ylivarovainen ja lapsia turhaan rajoittava.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (7)
Muakin ärsyttäis, jos mies tulis neuvoon mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aseta sääntöjä sille, miten mies on lasten kanssa silloin kun hän on lasten kanssa. TOki, on itsestään selvää, että laittomuuksia ei tehdä eikä uhkarohkeita hölmöyksiä, mutta jos he nyt kiipeilevät puissa tai kiipeilytelineissä tai harjoittelevat puukolla veistämistä niin kyllä mies osaa sen verran arvioida, että pystyykö hän pitämään huolen vai ei. TOisaalta esim lasten mummo on ylivaroivainen ja ylisuojeleva, kun ei uskalla ottaa vastuuta menemmästä ja se hänelle sitten sallittakoon, vaikka lapset joskus narisevatkin. Minä teen omat arvioni silloin kun lapset ovat minun kanssani.
TUrvallisuuden lisäksi pitää ottaa huomioon, että lapst tarvitsevat harjoitusta myös pumatilanteiden ja ongelmien ratkaisussa.
Mutta en minä kieltäydy lähtemästä lasten kanssa ensiapuun, jos sinne pitää lähteä, vaikka tapaturma sattuisikin isän tai mummon valvonnassa. Sehän olisi lasten rankaisemista lapsenvahdin synneistä!
esim mies antoi uimataidottomien lasten uida liian syvälle ja sukellella. Hän antoi myös hyppiä laiturilta. 2veen antaisi olla pihassamme ilman valvontaa kun esim itse menee sisälle keittämään kahvia...ei onnistu sillä tiedän olevani oikeassa! Olen joutunut miehelle vääntämään rautalankaa mut on se oppinut...
päästäisi lapset liian vaarallisiin paikkoihin tai tilanteisiin. En antaisi itselleni koskaan anteeksi jos jotain sattuisi enkä olisi puuttunut. Olen huomannut että moni isukki on sallivampi ihan vaan kokemattomuuttaan. Heillä ei ole aina oikein käsitystä siitä mihin lapsi kykenee ja mihin eivätkä aina osaa ennakoida tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei puutu vaikka näkee selvästi lapsen olevan vaaratilanteessa missä ei ole valvontaa riittävästi. Ihan sama onko isukki asialla vai naapuri.
eli isät ovat sallivampia. Mutta kun lapsi putosi kiipeilytelineeltä ja piti viedä ensiapuun, en lähtenyt mukaan vaan sanoin miehelle, että sinä annoit liian pienelle siihen luvan, sinä tietenkin myös menet viemään lääkäriin.
Miehelle 5 tunnin odotus ensiavussa oli oikein sopiva muistutus siitä, että järkeäkin saa käyttää.