Äiti, mikset sä leiki koskaan mun kanssa?

Heitelkää/potkikaa palloa, piirrä ja arvaa-leikit, erilaiset pelit, kirkonrottaa, sulkapalloa yms. on meillä ohjelmassa. Silloin tällöin annan pojan pelata pleikkaa kanssani ja laittaa myös innoissaan ruokaa apuna. Bongataan erilaisia autoja ja se, joka huomaa saa läpsäistä toista sormille :) Poika ottaa tosin turhan tosisaan tämän ja saa olla tarkkana välillä kahvikupin kanssa...

Esim. 5-vuotiaan kanssa voi pelata lautapelejä, rakentaa palapelejä, tehdä metsäretkiä, lukea kirjoja, soittaa ja laulaa.

Autoleikit ovat helppoja, mutta jotkut taistelujutut meni yli hilseen. Sanoinkin sen etten osaa leikkiä niitä.



Luin kirjoja, lauloimme, pelattiin palloilla ja mailoilla jne.En taida enää muistaa kunnolla, mutta kyllä minä leikin hänen kanssaan. Ainoa kun oli, mamma joutui osallistumaan.

se on lasten hommaa. Ei aikuisen TARVITSE leikkiä, jos ei ole halua/osaamista. Silloin voi puuhailla muuta kivaa yhdessä, jos leikkikavereita ei ole tarjolla.

erilaiset variantit "tehtävä"-leikeistä, esim. ollaan poliiseja ja tapahtuu joku rikos, etsitään johtolankoja ja löydetään lopulta konnat (vaikka piilottaa jotkut action figuurit jääkaappiin ja sitten kuulustellaan muita figuureja joista joku lopulta kertoo (=äiti kertoo), että konnat ovat jossain kylmässä paikassa). Tai velho varastaa taikakiven ja sitä etsitään, päästään taikomalla läpi ovista ja lopulta päästään velhon luolaan (vaikka lakana putoaa päälle ja siitä pitää taistella irti = > on voittanut velhon).



Tai kun jaksaa, niin tekee sellaisen "lappusuunnistuksen" jossa on piilotettu lappuja ympäri kotia tai pihaa, ja jokaisessa lapussa on kuva, joka kertoo, missä seuraava lappu on, ja vikassa paikassa on sitten vaikka keksejä.



Itsellä vasta just 3v poika, jolle nuo on tosi mieluisia leikkejä, ehkä vähän lapsellisia 5-vuotiaalle, mutta jos noita ideoita vähän monimutkaistaa...?

se on lasten hommaa. Ei aikuisen TARVITSE leikkiä, jos ei ole halua/osaamista. Silloin voi puuhailla muuta kivaa yhdessä, jos leikkikavereita ei ole tarjolla.

Se siitä lapsenmielisyydestä. Penskasi oppii, että leikkiminen on vähän noloa ja älä sitten ihmettele kun riekkuu 12-kesäisenä kännissä tupakka huulessa.

Penskasi oppii, että leikkiminen on vähän noloa ja älä sitten ihmettele kun riekkuu 12-kesäisenä kännissä tupakka huulessa.

[/quote]

No ei todellakaan ole oppinut, on innokas leikkijä ja keksii leikkinsä hyvin itsekseen, jos kaveria ei ole tarjolla. Seurailen mielelläni hänen leikkejään ja kommentoin, ja usein kerronkin hänelle miten kivoja leikkinsä ovat, joten tietää minun arvostavan niitä. Lapsen leikin seuraaminen on tosi mukavaa! Leikit ovat paljon mielenkiintoisempia, jos aikuinen ei puutu ja ohjaile niitä. Lasten mielikuvitus on niin uskomaton!

Äitin kanssa sitten tehdään yhdessä kotihommia, ripustetaan pyykkejä, siivotaan ja leivotaan...

Penskasi oppii, että leikkiminen on vähän noloa ja älä sitten ihmettele kun riekkuu 12-kesäisenä kännissä tupakka huulessa.

No ei todellakaan ole oppinut, on innokas leikkijä ja keksii leikkinsä hyvin itsekseen, jos kaveria ei ole tarjolla. Seurailen mielelläni hänen leikkejään ja kommentoin, ja usein kerronkin hänelle miten kivoja leikkinsä ovat, joten tietää minun arvostavan niitä. Lapsen leikin seuraaminen on tosi mukavaa! Leikit ovat paljon mielenkiintoisempia, jos aikuinen ei puutu ja ohjaile niitä. Lasten mielikuvitus on niin uskomaton!

Hetki siinä menee, mutta jos äidin asenne on aina "ei minua huvita leikkiä, se on lasten juttuja. olen aikuinen. leiki yksinäsi" niin kyllä siinä lopulta asennemaailma lapsella muuttuu.

pihalle vesipyssyjen kanssa uikkareissa. Koko perhe mukaan! Vähän löysemmälle sitä pipoa hei.

Esim. 5-vuotiaan kanssa voi pelata lautapelejä, rakentaa palapelejä, tehdä metsäretkiä, lukea kirjoja, soittaa ja laulaa.

se on lasten hommaa. Ei aikuisen TARVITSE leikkiä, jos ei ole halua/osaamista. Silloin voi puuhailla muuta kivaa yhdessä, jos leikkikavereita ei ole tarjolla.

Se siitä lapsenmielisyydestä. Penskasi oppii, että leikkiminen on vähän noloa ja älä sitten ihmettele kun riekkuu 12-kesäisenä kännissä tupakka huulessa.

tyyliin laidasta laitaan, väliin ei mahdu mitään. Uhg.

huulessa, vaikka äitini ei koskaan leikkinyt kanssani. Itse leikkimme kehitettiin ja yksinkin osattiin leikkiä, siinä se mielikuvitus kehittyy. Ja siitä ei pidä huolestua, että lapsi valittaa, "äiti, ei oo mitään tekemistä...". Siinä tilanteessa on parasta todeta, että "hyvä, loistavat ideat vaatiikin vähän joutilaisuutta", ei pidä mennä lasta ohjelmoimaan.

...ei lapsella missään nimessä kannata sanoa, että "en tykkää leikkimisestä, se on lasten hommaa". Juuri tästähän asiantuntijatkin usein puhuvat. Tuo on lapsen "työtä" kohtaan erittäin alentavaa.



Ja huom.! Ei tietenkään aikuisten tarvitse leikkiä, jos ei halua. Toki olisi hyvä, jos joskus edes osallistuisi leikkeihinkin, vaikkei se tietenkään aikuiselle ole niin supermakeeta. Mutta sen sijaan, että vähättelee lapsen leikkiä, voi asian ilmaista toisinkin. ELi esimerkiksi ehdottaa jotain toista juttua, kuten peliä.

jos ei pidä leikistä sen voi sanoa (lapsi kyllä vaistoaa teeskentelyn), ei se lapsen leikin arvoa vähennä. Kuten kerroinkin, ihailen usein lapsen leikkiä ja seuraan sitä innokkaasti, lapsi kyllä huomaa että arvostan hänen "työtään" ja on hyväksynyt sen, että en leiki. Kaikki eivät pidä samoista asioista, silti toisen mielenkiinnon kohteita voi arvostaa, se on lapsenkin hyvä oppia.

jotka leikkivät todella paljon keskenään ja kavereidensa kanssa. aamusta iltaan, joka päivä. Koskaan en kuule, ettei olisi mitään tekemistä. Mielikuvitus on rajaton.

Olenko minä leikkinyt heidän kanssaan?

Kun lapset olivat alle 3v, leikimme paljonkin yhdessä, sen ikäiset tarvitsivat vähän ideioita, leikin alulle panoa ja erotuomaria :)

Nykyisin me teemme paljon yhdessä, mutta oikeastaaan ikinä leiki. Me luemme, laulamme, pelaamme (tennistä, jalkapalloa ja lautapelejä), pyöräilemme, uimme, teemme retkiä, kirjoitammme yhdessä satuja, pyörimme huvipuistolaitteissa, leivomme, askartelemme, sylittemme, pusittelemme ja paljon kaikkea kivaa. Olen aina saatavilla, kehun ja kannustan, kuuntelen...MUTTA, lapsilla on toisensa ja kaverinsa. Minä olen aikuinen ja minulla on kotityöni ja mieheni. Minä leikin lapsena, en enää. Ehkä sitten lastenlasten kanssa. :) Mahdan olla huono vanhempi.

Kannattaa säilyttää itsessään pala lapsenmielistä. On lapsestakin todella hauskaa, kun äiti tai isä joskus oikein heittäytyy leikkiin mukaan. Ei se tee sinusta mitenkään tyhmää tai naiivia.



Meissä jokaisessa on se lapsi vielä jäljellä. Lapsemme tarjoavat siihen mahdollisuuden, että voimme välillä palata tuohon ihanaan aikaan.