mua hävettää liikkua kylillä koska olen

niin ei ole oiKEUTETTUA..

arvostelijat on niitä 35-40vuotiaita jotka katuu sitä että omien lasten teko meni niin myöhään..tarpeeks vanhat ihmiset ymmärtää kyllä että on luonnollisempaa saada ne lapset 20v mitä 35v.ite oon kans 21v isä ja meillä on 2 lasta.mutta ennemminki oon aina ylpeänä:p

en oo ymmärtänyt arvostella ja olen 38-v. Johtuu ehkä siitä että oon itsekin ekan saanut 22-vuotiaana,

Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa mitään. Jos sanovat, ovat he itse vielä kakaroita.



Oen itse saanut 19veenä esikoiseni ja luojan kiitos, en ole tiennyt silloin av:n olemassaolosta enkä asenteista nuoria äitejä kohtaan. Se mitä täällä huudellaan, on vain elämäänsä kyllästyneiden suun soittoa =)

en oo ymmärtänyt arvostella ja olen 38-v. Johtuu ehkä siitä että oon itsekin ekan saanut 22-vuotiaana,

ja en sanonu että 35-40vuotiaat on arvostelijoita vaan niin että arvostelijat on 35-40 vuotiaita.siinä on vissi ero.

sanoivat että hyvä ikä ja terve nainen kun aloin odottamaan lasta. täälläkin lukee kun nää +20v äidit on kamalia.. lapsi kun oli ihan pieni niin en uskaltanut oikeasti liikkua ulkona kun lapsi itki....siis sen takia kun pelkäsin että muut luulevat että en osaa olla äiti ja en osaa lohduttaa.

tästä oon saanut itelleni jonkun ongelman..

pikkusiskoni kanssa. Sisko oli silloin alle 1v...



Sain osakseni lähinnä onnitteluja ;D Harvemmin mä jaksoin ruveta korjaamaan luuloja. Vähän isompana sisko saattoi jopa kaupassa kutsua mua vahingossa äidiksi... Ikinä ei hävettänyt. Ehkä mä olin liian nuori tajutakseni, että olis voinut olla häpeällistä liikkua pienen lapsen kanssa :P

nuori 22v ja 1,5v lapsen äiti. rakastan lasta ja olen hänelle hyvä äiti mutta tiedän että vanhemmat ihmiset arvostelevat ja se haittaa..

jotka arvostelevat, vaan omat ikätoverisi. Kun olin tuon ikäinen, kiersin kaukaa sellaiset kaverit joilla oli lapsia. Onneksi kovin monella ei ollut. Nyt olen lähes 40 vuotta, ja ymmärrän ihan hyvin jos jollain nuorella on lapsi.

Nuoremmat ne on niitä jotka arvostelee, oman ikäisesi, usko pois!

arvostelijat on niitä 35-40vuotiaita jotka katuu sitä että omien lasten teko meni niin myöhään..tarpeeks vanhat ihmiset ymmärtää kyllä että on luonnollisempaa saada ne lapset 20v mitä 35v.ite oon kans 21v isä ja meillä on 2 lasta.mutta ennemminki oon aina ylpeänä:p

tekee lapsia, huh huh... Olet varmaankin provo???

sanoivat että hyvä ikä ja terve nainen kun aloin odottamaan lasta. täälläkin lukee kun nää +20v äidit on kamalia.. lapsi kun oli ihan pieni niin en uskaltanut oikeasti liikkua ulkona kun lapsi itki....siis sen takia kun pelkäsin että muut luulevat että en osaa olla äiti ja en osaa lohduttaa.

tästä oon saanut itelleni jonkun ongelman..

Mulle kävi kerran kassajonossa niin, että poika heräsi juuri kun oli oma vuoro. Heräsi siis siihen, kun vaunut pysähtyivät ja tietenkin rupesi huutamaan eikä tutti kauheasti auttanut. takana oli joku mummeli, joka rupesi heti mulkoilemaan ja melko kovaan ääneen kailottamaan, että ei lasta tuolla tavoin saa huudattaa. Totesin vain ystävällisesti, että rouva varmaan tulee heijaamaan vaunuja tai vaihtoehtoisesti maksamaan ja pakkaamaan ostokseni. Hiljeni kummasti.

En kait voi yhtäkkiä jonosta hävitä kun omat ostokset kulkevat kassan ohi, mutta ilmeisesti tuo mummeli kuvitteli, että ihan huvikseni vauvaa siinä huudatan.

Jäihän siitä paha mieli, mutta enpä kyllä mitään muutakaan ratkaisua siihen väliin keksinyt. Tämäkään tuskin nyt kauheasti lohduttaa, mutta jos joku kommentoi jotakin, keksi jotakin nasevaa mutta ystävllistä takaisin sanottavaksi. Kuka tahansa normaalilla järjellä varustettu ihminen tietää, että vauvat itkevät ja huutavat eikä kukaan heitä tahallaan huudata.

olen siis parikymppinen ja esikoista odottelen vasta, mutta kyllä on suuri kynnys lähteä ulos yksin tän pötsin kanssa):



tiedän että näytän vielä ikäistäni nuoremmalta, mutta en arvannut että ihmiset ovat niin ilkeitä! Viimeksi eilen autolle kävellessäni, kun kauppaan olin menossa, ohitseni käveli pariskunta. No tämä ruovahan jäi tuijottamaan mua ja vatsaani! Siis jopa mun ohitseni käveli ja silti naama vaan pysy mun suunnassa. Katsoin jopa itse häntä, joten kyllä huomasi että huomasin hänen tuijotuksensa! Missä vaiheessa ihmisistä tuli röyhkeitä eikä tajua lopettaa tuijottamista? Ja tätä koen siis todella useasti ulkona liikkuessani. Epämiellyttävää kun itse jään tuijottamaan tahallisesti näitä tuijottelijoita jotta lopettaisivat mutta siltikään eivät katsettaan käännä!



aa ihana avautua!

tiedän että en ole ainoa.. oli uus tai jo kokenut äiti... jotenki paha mieli ja kummiski pelottaa/hävettää

no lapsiha on iloinen kun ulkoilemme eikä kiukkua kylillä(onneks)

voi olla että kuvittelen mutta ihanku jokainen katsois minua kieroon kun menen lapsen kanssa jossakin...

oooooon sekoooo ja halluuun kulkea ylpeänä äitinä

jolla ihana muksu tuolla ulkona

ja oli kateellinen?

olen siis parikymppinen ja esikoista odottelen vasta, mutta kyllä on suuri kynnys lähteä ulos yksin tän pötsin kanssa): tiedän että näytän vielä ikäistäni nuoremmalta, mutta en arvannut että ihmiset ovat niin ilkeitä! Viimeksi eilen autolle kävellessäni, kun kauppaan olin menossa, ohitseni käveli pariskunta. No tämä ruovahan jäi tuijottamaan mua ja vatsaani! Siis jopa mun ohitseni käveli ja silti naama vaan pysy mun suunnassa. Katsoin jopa itse häntä, joten kyllä huomasi että huomasin hänen tuijotuksensa! Missä vaiheessa ihmisistä tuli röyhkeitä eikä tajua lopettaa tuijottamista? Ja tätä koen siis todella useasti ulkona liikkuessani. Epämiellyttävää kun itse jään tuijottamaan tahallisesti näitä tuijottelijoita jotta lopettaisivat mutta siltikään eivät katsettaan käännä! aa ihana avautua!

ole koskaan huomannut mitään katseita, tuijotusta saati paheksuntaa. en edes ymmärrä miksi minun pitäisi saada sellaista osakseni.

Vaatekaapista tosin huomaan usein etsiväni "äidillisiä" vaatteita, ja monet sellaiset mistä ennen olisin tykännyt jäävät käyttämättä. vapaalla, kun lapsi ei ole mukana, pukeudun sitten ehkä nuorekkaammin. jollain tasolla mietin että näytänköhän hirveän nuorelta, ihmetteleekö joku.. siitä paheksunnasta kun niin hirveästi puhutaan, niin kyllähän se kummittelee tajunnassa.

suotta häpeä. Itse en tänä päivänä erota 22- ja 34- vuotiasta mitenkään. Ei se ikä kenenkään silmään iske (ellet jotain lippua kanna).