elämäänsä tyytyväinen ihminen kykenee kohtaamaan muut avoimesti ja etenkin HYVÄKSYVÄSTI. Eli, hän ymmärtää erilaisuuden, toisen yksilöllisyyden niin hyvine kuin heikkoine puolineen, hänen valintansa elämässä. Hän kykenee auttamaan toisia silloin kun apua tarvitaan, ja toisaalta rajaamaan oman tilansa riittävän itsekkäästi. Hänen ei tarvitse olla täydellinen ollakseen onnellinen, eikä kokea muita hyökkäävinä eriävine mielipiteineen.

Itse olen oppinut olemaan elämääni tyytyväisempi, ja olenkin sitä huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Suhteellisen hyväksyväinen olen ollut aina. Matkaa on vielä, mutta on se matkaaminen ihanaa, kun joka päivä saa oppia uutta ja aidosti kohdata muita ihmisiä

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu