Lasten ruokanirsoilu on geneettistä (tiedeartikkeli ja esimerkki)

Lasten nirsoilu on perinnöllistä

Julkaistu 13.08.2008, päivitetty 04.11.2009







Jos lapsesi pelkää vieraita ruokia, älä syytä kasvatustapojasi, vaan geenejäsi.



Reilulle 10 000 iältään 8-11-vuotiaalle brittikaksoselle tehty tutkimus osoittaa, että ruokapelko on 78 % perittyä. Loput 22 % ruokapelosta syntyy ympäristöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttivat kaksosista vain toiseen.



Tutkimuksessa kartoitettiin neljän ruokalajin vaikutuksia kaksosilla, joilla oli havaittu ”ruokafobiaa”. Vanhempia pyydettiin vastaamaan myös kysymyslomakkeisiin. Tutkimus oli osa Britannian kaksostutkimusta..



Vanhemmat pisteyttivät yhdestä neljään lastensa pöytätavat asteikolla ”vahvasti samaa mieltä - vahvasti eri mieltä”. Kysymykset olivat seuraavanlaisia:



1. [b]Lapseni erottelee jatkuvasti ruokaansa.[/b]

2. [b]Lapseni ei luota uusiin ruokiin.[/b]

3. [b]Lapseni ei uskalla syödä ruokia, joita ei ole ennen maistanut[/b]

4. [b]Jos lapseni ei tiedä mitä ruoka sisältää, hän ei kokeile sitä.[/b]



Tutkijat vertailivat vastauksia erimunaisten (eri geneettinen perimä) ja identtisten kaksosten välillä. Identtisillä kaksosilla molemmilla oli todennäköisemmin yhtä paha ruokafobia verrattaessa erimunaisiin kaksosiin.



Tulos viittaa siihen, että ruokafobia on vahvasti perinnöllistä ja antaa lisäpainoa aiemmille tutkimuksille, joissa saman perimän on havaittu olevan perheenjäsenillä vahvempi käytökseen vaikuttava tekijä kuin samat kokemukset.



Tutkijat kuitenkin korostavat, ettei vanhempien pidä vaipua epätoivoon, vaikka heidän lapsilla olisikin nirsoilu-geeni, sillä sitä voi ajan myötä vähentää. Uusia ruokia voi tehdä tutummaksi ja vastenmielisiä ruokia mielekkäämmiksi tarjoamalla niitä useammin.



He kuitenkin varoittavat, ettei toivottuja tuloksia saavuteta lahjomalla tai pakottamalla lapsia syömään.



Aiheesta uutisoi WebMD 8.8.2008 ”Picky eating may be genetic”.







Kaikki kolme lastani ovat ruokafoobikkoja ja suostuvat syömään vain lempiruokaansa. Itse eli pelkällä vellillä tuttipullosta kouluikään asti. Äítiäni syötettiin 12-vuotiaaksi, koska ei suostunut syömään mitään, ellei siinä ollut vadelmakiisseliä. Punaista nannaa sanoi hän. Äidinäitini eli kermalla langanlaihana lapsuusvuotensa. Olen yrittänyt maistattaa uusia ruokia ja juomia, mutta seuraus on ollut vain monta päivää kestävä totaalinen syömis-ja juomislakko. Letkuihinhan nuo olisivat joutuneet, ellen olisi antanut periksi.