Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisit ystävään, joka
30.06.2011 |
kertoisi eronneensa. Koko ajan on esittänyt onnellista liittoa ja mies on ihana. Nyt eron jälkeen avautuu, kertoo henkisestä alistamisesta, mustasukkaisuudesta, jopa väkivallasta. Nyt monen vuoden jälkeen on vihdoin saanut itsestään irti ja muuttanut lasten kanssa pois. Tuet, kannustat ja autat kaikissa käytännös järjestelyissä.
Sitten 2kk myöhemmin ystäväsi kertoo muuttavansa takaisin miehensä luo.
Kommentit (3)
En lähtisi arvostelemaan toisen ratkaisuja, vaikka ehkä olisinkin eri mieltä tai tekisin itse toisin. Olisin ystävä ja kuuntelisin huolia tarvittaessa, mutta en mitenkään provosoivasti toisi omaa näkemystäni esiin, koska ulkopuolinen ei edes välttämättä kaikkea tiedä. Jos toinen suoraan kysyisi neuvoa, sanoisin oman kantani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..tosin minä, sekä kaikki muutkin tiesivät ystäväni, tai paremminkin kaverini kokemasta väkivallasta yms. paskasta jo heidän suhteensa aikana, ja vaikka kuinka kuka puhu mitä, niin eroa ei tullut, kunnes sitten eräänä päivänä, nainen sai tarpeekseen.
Ja voi, sen helpotuksen ihan näki tästä naisesta! Mutta, 3-4kk eteenpäin, ja hänhän palasi miehen luo :/ Selitti, että mies on nyt täysin muuttunut yms. kukaan ei sitä uskonut, ja vaikka kuinka yritin, sekä muut saada naista muuttamaan mielensä, niin eihän se onnistunut.
Olin varmaan aika tökerö, kun sanoin kaverilleni sitten, että turha on tulla valittamaan, kun mies seuraavan kerran paiskaa hänet seinään.
Ja tosiaan, näinhän siinä on käynytkin, ja monta kertaa.
Ymmärrän, että rakastaa ja on vaikea päästää irti, mutta jos joutuu jatkuvasti pelätä oman henkensä puolesta, niin kyllä siinä pitäis jo viimeistään se raja mennä, että tajuaa oikeasti oman parhaansa.
Että joo, vaikea sanoa miten suhtautua oikein, mä ainakin kovasti ääneen ihmettelisin, miten voi olla niin idiootti, että palaa takas. Mut Tietysti toivotat kovasti onnea, että asiat jatkossa paremmin. Pöh, en mä tiedä.
Mulla itsellä ollut vähän tuollainen kuvio, ilman lapsia tosin.
Mun paras ystävä auttoi muuttamaan jne, ja sit menin takas.
Se sanoi silloin et on mun ystävä aina, mutta enää ei puutu ei tartu mun parisuhdeongelmiin, eikä niissä auta, ei jaksa katsoa kun pilaan elämääni.
Se hieman kirpaisi, mutta tajusin sen silti jotenkin. Ja ehkä se kuitenkin herätti miettimään, etten voi alkaa mihinkään on-off-kuvioon kavereiden tukea odottaen, olen itse vastuussa omasta elämästäni ja sen mahdollisesta kurjuudesta jos paskaan suhteeseen jään.
Ja myöhemmin kun sit erosin, en apua odottanut vaan olin ihan varma ratkaisustani ja tein sen yksin. Ja tuo ystävä on nykyään mun yhen lapsen kummi ja hyvä ystävä.