Onko kenelläkään takana kaksi IMUKUPPIsynnytystä?? Kysyttävää...

ja kaski viimeistä imukuppeja.



Kakkosta synnyttäessäni heikkenivät sydänäänet ja siinä tuli kiire vaikka muuten kaikki oli mennyt hyvin. Kolmonen taas oli niin järjettömän iso etten jaksanut työntää sitä ulos omin voimin.



Ei niistä kahdesta viimeisestä oikeastaan mitään traumaa jäänyt. Ensimmäinen oli sektioineen sen verran järkyttävä, että olen - oikeatsaan tähän hetkeen saakka - pitänyt niitä ihan tavissynnytyksinä.

Esikoinen oli yliaikainen ja liian iso lantiolleni, lantioröntgen paljasti synnytyksen jälkeen kapeikon josta yli nelikiloinen lapsi ei ollut mahtua. Vauva ei laskeutunut missään vaiheessa ja synnytys oli yhtä kaaosta, supistukset epäsäännölliset. Sektio oli loppuvaiheessa lähellä, kun imukuppipäätös oli hapenpuutteen takia tehty, ei imukuppia voitu käyttää koska vauva oli edelleen liian ylhäällä. Lopulta vauva liikahti sen verran, että imukuppia voitiin käyttää, mikä oli minulle suuri helpotus.

Kakkonen käynnistettiin hieman ennen laskettua aikaa pyynnöstäni. En halunnut sektiota, normaalikokoisen lapsen synnytys oli pienempi paha sekä minusta että lääkäreistä. Kolmejapuolikiloinen olisi varmaan syntynytkin normaalisti, käynnistys sujui hyvin ja synnytys eteni säännöllisesti. Loppuvaiheessa alkoi taas samanlainen kipu kuin esikoisen kohdalla, mutta kätilö ei uskonut enkä saanut epiduraalia. Syykin selvisi: avotarjonta huomattiin vasta viime metreillä. Imukupiksihan sekin meni :/ Esikoisen synnytyksen jälkeen voin hyvin, tästä jäi pahoja ruhjeita kun kätilö työnsi lasta takaisin päin saadakseen pään parempaan asentoon.

Kolmannen kohdalla kieltäydyin ajattelemasta koko synnytystä ennen kuin olin raskaana - en ehkä olisi enää uskaltanut. Raskausaikana kävin taas sopimassa synnytystavasta ns. pelkopoliasiakkaana. Synnytyksen käynnistämisestä sovittiin jo etukäteen. Pelkäsin tässä vaiheessa synnytystä todella paljon, en ole neuroottinen normaalisti mutta kuolemanpelkokin kävi mielessä. Tämäkään synnytys ei mennyt ihan putkeen, vauva oli syntyä yöllä osaston vessaan kun yövuorolaisilla oli muita kiireitä. Haloo, kuka laittaa kolmatta lastaan synnyttävälle peräruiskeen tutkimatta?! Tässä synnytyksessä oli melkoinen riski, vikka vauva syntyi nopeasti ja lähes kivutta: vessasta minut kiidätettiin juosten synnytyssaliin jossa vauva oli ulkona puolessa minuutisa; napanuora oli kahdesti kaulan ympärillä; vauva ihan mustikansininen ja ruhjeilla.

Kaikki kolme synnytystä ovat päättyneet hyvin, mutta tuurilla: luottamus suurimpaan osaan kätilöitä on mennyt. Synnyttäjän itsetuntemusta vähätellään, eivätkä kätilöt kuuntele. Liian paljon hutkitaan tutkimatta. Periaatteessa jokaisessa synnytyksessä on tehty arviointivirhe, mikä on jo liikaa yhdelle ihmiselle.

Onko täällä ketään, jolla olisi takanaan kaksi imukuppiin päätynyttä synnytystä? Harvinaistahan se on, mutta olisi kivaa löytää kohtalotovereita. Miksi imukuppiin päädyttiin toistamiseen?

oletteko haaveilleet kolmannesta lapsesta? Tai onko teillä jopa kolmas lapsi?

Miten kolmas synnytys sujui? Tutkittiinko raskauden aikana jotenkin erityisesti? Päädyttiinkö suoraan sektioon vai suositeltiinko alatiesynnytystä? Miten sujui??

Meillä nuorin 3,5 vee ja selvästi (?!) jo liian kauan edellisestä synnytyksestä, kun kolmatta tässä kuumeilen...

synnytkissä imukupilla vauva autettu maailmaan. Molemiila kerroilla sydän äänet laskeneet. Tokalla kerralla kätilö sano, et vauva ois kyllä tullu seuraavlla ponnistuksella ulos, muuta halusivat vaan varmistaa kumminkin.

Mulla ei oo mitää traumoja jääny, helpotus vaan, ku vauva vihdoin ulkona!

takana niitä kolme. Kolmannessa raskaudessa piti käydä polilla synnytystapa-arviosssa, mutta ei siellä kukaan mitään sektiota tarjonnut. Ekalle lapselle tuli sydänäänilasku, sillä oli sitten napanuora kaulan ympärillä. Toka tuli vauhdilla ja sillä myös sydänäänilaskuja tästä johtuen. Se imukuppi oli laitettu päähän, se että vetikö siitä kätilö vai ei, on jäänyt vähän epäselväksi. Kolmannella kanssa sydänäänilasku ja sitten vähän autettiin. Lääkäri sanoi silloin polilla, että mulla on vastaan pistävät lihakset. Ihan hyvin ovat kaikki alakautta syntyneet, että eipä ole ollut sektiolle tarvetta. Mutta olen vissiin tuomittu imukuppisynnytyksiin. Tosin ei niitä enää tule, mutta muista syistä:)

Aika hurjalta kuulostaa kolme imukuppia! Luultavastipa se olisi itselläkin edessä, jos tässä vielä lisäännytään...:). Mulla on molemmat synnytykset mennyt muuten tosi kivasti, ja olen pystynyt hengittelemällä yms. kestämään supistukset, mutta jotenkin vauvat ei vaan tule ponnisteluilla pihalle, itsekin sen huomaa.



Millaiset fiilikset sulla oli sen kolmannen synnytyksen jälkeen? Olitko odottanut "tavallista" synnytystä? Jäikö imukupeista mitään vaivoja?



AP

Ja kuopus myös 3,5 vuotta :)



Mutta kolmatta en enää saa. Olen jo liian vanha (ei jaksa valvoa) ja synnytykset oli niin pelottavia ja vaarallisia.



Ekassa käynnistettiin, sitten homma pysähtyi ja lapsi jäi jumiin. Sykkeet romahti, tupa täynnä ihmisiä, järkyttävä repiminen että lapsi saatiin ulos. Kivunlievitys meni pieleen ja jäi kauheat traumat synnytyksestä.



Kävin pelkopolillakin kun pelkäsin että toisessa käy samoin. Asiasta luvattiin huolehtia, kivunlievitys kohdilleen ja arvioidaan tilanne tarkemmin. Ja paskan marjat.



En saanut kivunlievitystä kun kätilö ei uskonut että avautumisvaihe on minulla nopea. Lapsen painoarvio oli 4,5-5 kg(!) ja eivät edes harkinneet sektiota. Pelkäsin todella.



No, synnytys sitten käynnistyi ja sama juttu edessä. Lapsi jumissa, ei kivunlievitystä, sykkeet romahti, hätätilanne. Eppari ja sitten imukuppi. Ja vetäessä imukuppi vielä irtosi ja se jouduttiin uudestaan asentamaan. Sattui niin perhanasti kun ei ollut mitään puudutuksia. No toisella imukupilla lapsi saatiin lopulta ulos kun mahan päältä työnnettiin, mun jalkoja painettiin taakse ja lapsi revittiin ulos.



Olin aivan palasina kun lapsi oli syntynyt. En tuntenut muuta kuin että halusin tuskan loppuvan. Surettaa kun ei mitään onnentunnetta saanut kokea siinä hetkessä.



Lapset eivät onneksi saaneet mitään vaurioita (happea seurattiin), joten sikäli kaikki hyvin. Mutta kolmatta en uskalla ajatellakaan, hirvittää ajatuskin tuon kaltaisesta synnytyksestä...

mut mikä ongelma imukuppisynnytyksessä sulle on?? Mitä hurjaa siinä on??

Normaali synnytyshän se on mut vauva autetaan ulos.Äitihän siinäkin sen suurimman työn tekee eli ponnistaa .

Mulla on yksi imukuppivauva=)

Lopussa lääkäri pyydettiin kun mun selkälihakset kramppas niin pahasti et kroppa pyrki linkkuveitsimäiseen tilaan jolloin vauva ois voinu murskaantua,kupilla äkkiä pois.En ite edes huomannut kupin laittoa.

Kuopuksella oli myös napanuora pari kertaa kaulan ympärillä, sekin lisäsi tilanteen kriittisyyttä.

mut mikä ongelma imukuppisynnytyksessä sulle on?? Mitä hurjaa siinä on?? Normaali synnytyshän se on mut vauva autetaan ulos.Äitihän siinäkin sen suurimman työn tekee eli ponnistaa . Mulla on yksi imukuppivauva=) Lopussa lääkäri pyydettiin kun mun selkälihakset kramppas niin pahasti et kroppa pyrki linkkuveitsimäiseen tilaan jolloin vauva ois voinu murskaantua,kupilla äkkiä pois.En ite edes huomannut kupin laittoa.

Sinulla ei ollut vauva jumissa, vaan imukuppia käytettiin muista syistä. Riskin aiheuttaa se, että vauva ei oikeasti mahtuisi ulos ja joudutaan väkisin repimään. Siinä on vammautumisen riski. Ja äidille melko tuskaisa kokemus kun väkisin revitään ja paikat sen kuin ratkeilee. Ilman mitään kivunlievityksiä se on helvetti. Ja pelko siitä kun vauva on jumissa ja ei saa happea, mutta lapsi ei liiku mihinkään. Onhan siinä melkoisen ikävä tilanne jos verrataan normaalisti sujuvaan synnytykseen.

Ei se imukuppi siitä kamalaa tee, vaan syyt, jotka sen käytön aiheuttaa.

5

Kävin pelkopolillakin kun pelkäsin että toisessa käy samoin. Asiasta luvattiin huolehtia, kivunlievitys kohdilleen ja arvioidaan tilanne tarkemmin. Ja paskan marjat.

Olin aivan palasina kun lapsi oli syntynyt. En tuntenut muuta kuin että halusin tuskan loppuvan. Surettaa kun ei mitään onnentunnetta saanut kokea siinä hetkessä.

Sullakin tosi kurjia kokemuksia!! AP:kin kävi pelkopolilla ekan kurjan ja hurjan synnytyksen jälkeen, ja siellä kovasti tsempattiin ja sanottiin, että tooosi harvinaista, että kahta kertaa imukuppiin päädyttäisiin...Niinpä.

Mullakin on ollut kummankin synnytyksen jälkeen tosi kurjat fiilikset, ei todellakaan mikään onnentunne päällimmäisenä, kun oma kipu jatkuu ja jatkuu vain. Kakkossynnytyksessä oli se dramaattinen sydänäänilasku ja sinertävänä syntytnyt lapsi saikin ekoissa pisteissä vain 6/10, mutta onneksi pisteet nousi sitten myöhemmin. Kova huoli siis myös lapsen puolesta.

Siksi tästä mahdollisesta kolmannesta onkin tosi sekavat fiilikset. Jos tulen raskaaksi, menen kyllä heti aluksi pelkopolille ja saatan yrittää puhua pelkosektiota. Vaikka eipä sekään mikään helppo juttu ole. Hankalaa...

Tsemppiä kohtalotovereille!

AP

mut mikä ongelma imukuppisynnytyksessä sulle on?? Mitä hurjaa siinä on??

Normaali synnytyshän se on mut vauva autetaan ulos.Äitihän siinäkin sen suurimman työn tekee eli ponnistaa .

Mulla on yksi imukuppivauva=)

Lopussa lääkäri pyydettiin kun mun selkälihakset kramppas niin pahasti et kroppa pyrki linkkuveitsimäiseen tilaan jolloin vauva ois voinu murskaantua,kupilla äkkiä pois.En ite edes huomannut kupin laittoa.

Se on tosi hyvä, ettei sulle jäänyt imukupin käytöstä kammoa. Valitettavasti kaikilla ei ole samanalainen tilanne, koeta ymmärtää meitä muitakin.

AP:kin on ollut tosi kipeä synnytysten jälkeen ja muutenkin ihan rikki. En todellakaan toivoisi kenellekään moista, vaan ihan normaalia alatiesynnytystä.

Lisää kokemuksia? onko kukaan muu uskaltautunut hankkimaan kolmatta lasta?

ekassa sydänäänet laskivat n. tunnin ponnistusvaiheen lopussa ja imukupilla syntyi sitten nopeasti. Toka oli normaali alatie ilman imukuppia. Kolmannessa vauvalla viistotarjonta, tunnin sain taas ponnistella ennenkuin lääkäri paikalle ja ehdotti imukuppia. Etukäteen olin pelännyt sitä mutta siinä tilanteessa mieletön helpotus! Kummallakaan kerralla en juurikaan tuntenut imukupin laittoa, tuntui vaan että jotain siellä tehtiin. Ja epparit tietysti molemmilla kerroilla mutta niistäkin paranin parissa viikossa. Eli ei ollut kauheeta ollenkaan.

2 imukuppisynnytystä myös, eka koska lapsi ei vaan kertakaikkiaan tullut ulos ja ponnistanut oli jo melkein 2h, toinen lapsi tuli väärässä tarjonnassa. Näiden jälkeen kaksi ihan normisynnytystä, eikä mua sen kummemmin tutkittu näiden kahden viimesen raskauden aikana, koska syy noihin imukuppeihin oli kummallakin kerralla eri. Ja musta kyllä imukuppisynnytys oli kamala tai en tiedä oliko se ite synnytys mutta voi apua se toipuminen, mulle laitettiin tikkejä aivan valtavasti.

Syynä pitkittynyt ponnistusvaihe 1h45min. Aika poikki olin ja olin jo vähällä ehdottaa imukuppia aikaisemmin - joten ei haitannut tippaakaan :)

Jos ap haluat sen kolmannen lapsen, niin eikös sitä voisi puhua itseään sinne pelkopolille ja jutella niistä vaihtoehdoista. Kait ne jotain jo tarjoilee jos ponnitusvaiheet on yli tunnin kestäneet. Minä en itse missään nimessä sektiota halunnut ja niinpä sitä ei tarjottu, kun ei tietty ollut todellista syytäkään. Mulla on ponnitusvaihe kestänyt max.15min. Ekassa repesin, kahdessa seuraavassa leikattiin eppari. Tokassa olisi varmaan jäänyt muuten jumiin, kun ekassa oli ommentu liian tiukalle ja emättimessä puristava rengas, joka ei joustanut yhtään mihinkään.

Mutta ei mulle mitään tarumoja ole jäänyt, mutta jos jollekulle on, niin toivottavasti apua löytyy.

Lääkäri sanoi silloin polilla, että mulla on vastaan pistävät lihakset.

Mutta olen vissiin tuomittu imukuppisynnytyksiin.

Kaksi imukuppisynnytystä takana, toisessa ponnistusvaihe kesti tunnin verran> sydänäänet laskivat ja vauva oli pakko saada ulos. Kohtu supisteli heikosti ja sitten on tuo lihasvasteongelma.

Toisessa kolmen tunnin ponnistusvaihe, sektiota ehdoteltiin jaksamiseni takia, mutta kieltäydyin. Vauva kasvotarjonnassa, heikot supistukset ja ne lihakset :D

Mulle ei jäänyt mitään traumoja eikä ongelmia. Itsehän siinä tosiaan ponnistaa, ja kun mulla on kuulemma siellä ihan sellainen "kynnys" lihaksistosta ja supistelut tuntuvat synnytyksen pitkittyessä jotenkin hiipuvan, niin ei taida muita vaihtoehtoja ollakaan. Mutta sama se miten vauva tulee ulos, itse toivon vaan että kunhan on alatie niin sama millä kangella väännetään :D Pelkään siis sektiosta toipumista jne., siksi yritän välttää sitä jos mahdollista.

Mutta siis ei minusta imukuppi ole mikään huolenaihe, turvallinen ja hyvä apuväline monessa tapauksessa, auttaa äitiä ja lasta. Tosiaan helpomalla päästään sen kanssa kuin jos jouduttaisiin sektioon tuntien ponnistelujen jälkeen :)