Miten ihmeessä yhdistää " työ-ja lapsielämä" ???
Moi,
Miten te muut kerkeätte käymään töissä, olemaan lapsen kanssa ja tehdä kotityöt ja ruuat??
Olen jo ollut reilun vuoden työelämässä, mutta nyt vaihdoin työpaikkaa ja työpäivät ovat 8tuntisia, aikaisemmin oli 7tuntia. 7 tunnin päivät olivat vielä ok, ja aika riitti jotenkuten kaikkeen.
Nyt kun tuo työ vie 9 päivässä kun laskee työmatkat mukaan tuntuu ettei lapselle jää aikaa lainkaan, saatikaan kotitöille. Asunto on hujan hajan suurimman osan aikaa..
Miten te muut saatte kaiken mahtumaan päivään?
Poitsu on nyt n. 2,5 vuotias, ja kova kiukkuamaan joka vielä enemmän hankaloittaa arkea ja asioiden tekemistä, mm. kaupassa käynnit ja ruuan laitto.
Aikaa säästääkseni aijon ostaa astianpesukoneen säästörahoilla, ja tekisi mieli myös joku siivooja palkata käymään pari krt kuussa, mutta siihen ei rahat riitä.
Vinkkejä tai kokemuksia asiasta jos olisi :)
Kommentit (2)
itse olen yh/yhteishuoltaja Sveitsissä, ja olen koko päivätyössä. Meillä poika on puolet ajasta isällään, eli ehdin tehdä myös omia juttuja ja tavata silloin kavereita taikka hoitaa kotia. Mutta kyllä pesutupa varaukset tarttee hoitaa ja pitää että saa puhtaat vaatteet päälle, kaupassa käyn myös kerran viikossa ja kokkaan sunnuntaisin viikon sapuskat joista aina pakastan osan. Tuttua perusruokaa, laatikoita, patoja ja keittoja, leipää on aina pakkasessa ja usein teen myös lettuja ja pannukakkua myös pakkaseen, niitä vois sieltä sitten tarpeen tullen sulatella. Joskus perjantaisin pidetään reilusti pizzailta ja vuokrataan lasten leffa, ei äitikään aina jaksa pinnistää koko viikkoa ;-) parempi niin kuin pinnistää ja yrittää suorittaa vaikka pää hajoaa kun on ollut veemäinen viikko.
Kyllähän se vähän vaatii sompailua, etenkin silloin kun lastenhoitaja, joka hakee pojan tarhasta välillä sairastuu, tai poika sairastuu, tulee työmatkoja ulkomaille, ja kokouksia joita ei voi peruuttaa, mutta yleensä hätä keinot keksii. Meillä ei ole sukulaisten taikka ystävien turvaverkostoa, tosin isovanhemmat lentävät usein tarhalomien ajaksi tänne, ei mulla ole 6 viikkoa lomaa ;-)
Onneksi voin myös kotoa tarkistaa sähköpostit ja olla " linjoilla" ja tavoitettavissa näiden erikoisjärjestelyiden aikana, se pitää työimagon kunnossa, ettei tule sanomista että " aina se on poissa sairaanlapsen takia taikka jonkun muun syyn takia" . Kuulostaa trivialta, mutta äkkiä se toimisto politiikka ottaa huonon käänteen. Tosin kokopäiväisen yh äidin korttia voi myös joskus pelata edukseenkin, kunhan vain harvoin.
Poika on kohta 5 v ja tottunut ehkä jo tähän järjestelyyn ja tulemisiin ja menemisiin, mutta siitä pidetään kiinni että isä hakee kerran viikosta tarhasta ja minä kerran viikosta. kun on yleisesti ottaen rutiinit niin se tuo turvaa ja niistä voi joskus poiketa ilman suurempaa draamaa. en myöskään stressaa jos imuri ei ole ollut esillä vähään aikaan, taikka telkkarin ruutu on pölyinen, elämä on liian lyhyt sellaisesta suremiseen. Viikonloppuisin toki myös siivotaan ja laitetaan yhdessä ruokaa, mutta myös pelkkä oleminen, pelaaminen ja jutteleminen ovat tärkeitä. On kiva joskus vaan sunnuntaina viettää puoli päivää yöpaidassa ja syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan niin että lapsikin näkee että äitikin osaa olla rento, hauska ja että elämästä saa nauttia.
Säilytyslaatikoiden käyttäminen ja asettaminen " strategisesti" ja ihan ylimääräisten tavaroiden karsiminen ja turhien lelujen ostamisen välttämimen on meillä toiminut, on koreja kirjoille, hyllyt laatikoinen leluille pojan huoneessa, laatikko junaradalle olkkarissa, niin että kaaosta ei edes pääse syntymään.
en myöskään tuomitse sitä että lapselle opetetaan vastuuta kodin siisteydestä ja viihtyvyydestä jo aikaisesta iästä, sehän on yhteinen koti, ja lapset rakastavat tehdä aikuisten juttuja ja auttaa, pieni kannustus ja suuri kehu auttavat kehittämään hyvät rutiinit niin että lapset eivät elä kuin pellossa ja pidä äitiä palvelijana. Meidän poika on mun mielestä aika vastuuntuntoinen ja sympaattinen, ymmärtää että joskus äidistä on kivempi torkkua kuin katsella tuomas veturia ja antaa sen 30 min rauhan.
Ennenkaikkea ole välittämättä " yhteiskunnan paineista" ja kateellisten panettelusta, mietit mitkä arvot ovat sinulle ja lapsillesi tärkeitä, niitä päiviä kun ei saa takaisin.
Naiset osaavat mitä vaan ja pystyvät mihin vaan!
Mulla kolme tarhaikäistä ja oon ollut nyt 5kk töissä. Tän vuoden oon ollu pelkästään yövuorossa. Lapsilla on yöhoitaja kotona ja päivisin ovat tarhassa 7:30/8:30-15/16. Perjantait on kotipäiviä, ainoastaan esikko on eskarissa 3h.
Onhan noi sitten lyhyitä nuo arki-illat. Haen lapset kotiin 15-16 välillä. Autossa jutellaan päiväkodin touhut. Kotona isompi yleensä katsoo hetken lastenohjelmia. Ilta menee sitten aika kaavamaisesti: ruokaa, tiskit, seuraavan päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi iltasadut ja -pesut. Sänkyyn mennään kello:20. Yleensä vielä hetki jutellaan, ehdin itsekin torkahtaa vielä tunniksi ennen töihin lähtöä.
Kämppä on kyllä aika hujan hajan viikolla, yleensä perjantaisin siivotaan. Sitä on vaan yrittänyt opetella sietämään. Meillä ei viikolla vieraita yleensä käy, joten ei sitä kannata itseään rehkiä aivan puhki. Kaupassa käyn kerran viikossa, joko perjantaina tai lauantaina. Viikolla haen ainoastaan maitoa, jos se sattuu loppumaan.