Suomi on työpaikkakiusaamisen kärkimaa (vrt. blogikiusaaminen)

toista vaikkei tuntisikaan, joten tuo julkisuus argumentti, että sillä oikeutetaan kiusaaminen ontuu.

voihan ihminen kiusata toista vaikkei tuntisikaan, joten tuo julkisuus argumentti, että sillä oikeutetaan kiusaaminen ontuu.

Kun julkisuuteen lähtee, kannattaa tiedostaa tosiasiat: julkisuutta ei voi hallita. Eli jos avaat elämäsi maailmalle, varaudu siihen, että uteliaat tulevat töllistelemään ja muodostamaan käsityksiä näkemästään. Onko se kiusaamista vai ikiaikaista ihmisen käyttäytymismallia (paljastelusta seurannutta uteliasta juoruilua ja kyttäämistä), siitä voi olla montaa mieltä.

Miksi esim. Martinasta saisi puhua, mutta ei muka blogista / sen pitäjästä, voisiko joku kertoa?

oikeasti julkisuuden henkilö. Kysypä Seiskasta, tekisivätkö salakuvaamalla jutun blogin omistajasta? Tai sitä, onko blogin pitäjä kuitenkin enemmän yksityishenkilö, ja erilaiset säännöt sovelleta siltäpuolen.



Eri asia, jos menee lehtiin niin silloin tulee enemmän julkkikseksi, mutta silti täällä palstalla ei saa sanoa mitävaan heistäkään. Tai voi varautua vastaamaan kunnianloukkauksesta tms.

Mutta tätähän ei saa sanoa? Kielletty aihe.

Mikä nokkimisjärjestys? Kenen mielessä? Kuka sen määrää?

Kiusaajan mielen sopukoiden nokkimisjärjestys? =D

oikeasti julkisuuden henkilö. Kysypä Seiskasta, tekisivätkö salakuvaamalla jutun blogin omistajasta? Tai sitä, onko blogin pitäjä kuitenkin enemmän yksityishenkilö, ja erilaiset säännöt sovelleta siltäpuolen.

Eri asia, jos menee lehtiin niin silloin tulee enemmän julkkikseksi, mutta silti täällä palstalla ei saa sanoa mitävaan heistäkään. Tai voi varautua vastaamaan kunnianloukkauksesta tms.

Ei tietenkään saa Martinasta tai kenestäkään muustakaan mitään asiattomuuksia sanoa. (itseasissa tällä palstalla kyllä sanotaan, mutta ei niihin juurikaan puututa) Mutta kyllä avointa blogia pitävä on tehnyt valinnan ja altistaa itsensä julkisuudelle, positiiviselle ja negatiiviselle. Tottakai kaikki haluaisivat pelkkiä kehuja ja komppausta, mutta ei maailma toimi niin. Esimerkki: jos julistan turuilla ja toreilla että käytän kaikki rahani ja aikani Muumimukien osteluun, valokuvaamiseen ja niistä kirjoittamiseen, niin minun täytyy varautua siihen, että minut tunnetaan jatkossa Muumimuki-hulluna. :D

Itsensä julkisuuteen tuoneiden yksityisyyden suoja ei ole samaa tasoa, kuin niiden, jotka eivät ole julkisuudessa. Tämä on ihan yleinen linjaus julkisen sanan neuvostolta.

on myös kyllä ottanut sen kannan, että blogin pitäjä ei ole samanlainen julkkis kuin Seiskassa oleva. Ja julkisuudessakin olevilla on erilaisia oikeuksia. Hieman tarkkuutta.

Julkisen sanan neuvosto on myös kyllä ottanut sen kannan, että blogin pitäjä ei ole samanlainen julkkis kuin Seiskassa oleva. Ja julkisuudessakin olevilla on erilaisia oikeuksia. Hieman tarkkuutta.

Joo. On eri tasoja olla julkkis. Entä sitten? Jos kerrot elämästäsi julkisesti, et voi olettaa, että ne asiat mitä kerrot, ovat enää yksityisiä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää?

Ja julkkiksia, blogi- ja perussellaisia on eri tasoisia. On wannabejulkkiksia, B-luokan julkkiksia, superjulkkiksia jne. On myös niitä, jotka haluavat nousta tuossa arvoasteikossa nobodystä siksi jolle tulee kutsuja bileisiin ja sponsorointitarjouksia. Blogimaailmassa on Kalastajan vaimoja, Mimmejä&Peppejä, Stelloja jne, joihin voi törmätä jopa telkkarissa tai lehdissä. Sitten on niitä vähemmän tunnettuja, joista useat haluaisivat tulla tunnetummiksi tai löydetyksi, jotta he saisivat yhteydenottoja sponsoreilta ja yleensäkin hyötyä bloggaamisesta, vaikka vaan sen, että kauppa huutiksessa käy vilkkaana.

Onko tämä realistista:

Monet haluavat hyötyä bloggaamisesta, mutta mitään varjopuolia ei olla valmiita kestämään. Nuo hyödyt saavutetaan juuri sen julkisuuden kautta, mutta julkisuutta taas ei voi hallita. Hankala yhtälö.

Niin, tilastollisestihan pohjoismaat ovat työpaikkakiusaamistilastojen kärjessä. Tähän ei kuitenkaan ole syynä se, että näissä maissa kiusattaisiin enemmän kuin muualla, vaan se, että näissä maissa kiusaamistapaukset tulevat esiin juurikin sen vuoksi, että "kiusaaminen" terminä on määritelty.

Esim. ns. macho-kulttuureissa "uhrit" usein pitävät normaalina kollegoiden edessä nöyryyttämistä, huutamista, ovien paiskomista, työtehtävien vähentämistä ilman syytä jne., eivätkä osaa siihen puuttua.



t. työpaikkakiusattujen tukihenkilö

Suomi on Euroopan ykkösmaa työpaikkakiusaamisessa,

Niin, tilastollisestihan pohjoismaat ovat työpaikkakiusaamistilastojen kärjessä. Tähän ei kuitenkaan ole syynä se, että näissä maissa kiusattaisiin enemmän kuin muualla, vaan se, että näissä maissa kiusaamistapaukset tulevat esiin juurikin sen vuoksi, että "kiusaaminen" terminä on määritelty ja reittejä sen ilmoittamiseen on olemassa (työterveyshuolto, luottamusmiehet, tukihenkilöt, järjestöt, psykologit...).

Esim. ns. macho-kulttuureissa "uhrit" usein pitävät normaalina kollegoiden edessä nöyryyttämistä, huutamista, ovien paiskomista, työtehtävien vähentämistä ilman syytä jne., eivätkä tavallaan osaa siihen puuttua, vaikka tilanteesta kärsivätkin.

t. työpaikkakiusattujen tukihenkilö

on nyt herne nenässä? Ketä on kiusattu?

Mutta ihmettelen kuitenkin miksi suomalaiset suhtautuvat toistensa blogeihin niin kamalan negatiivisesti.

Jos yhtään viihtyy kansainvälisillä vauvafoorumeilla, kaikessa on paljon positiivisempi henki. Kritiikille on sijansa, mutta se ei juuri koskaan mene asiattomuuksiksi ja lapselliseksi lällättelyksi, mitä valtaosa täällä blogeja "kritisoivien" tyylinä on.

Lapsellista, ala-arvoista ja noloa.

Ja JOS vaikka tänne sattuisikin tulemaan paikalle ketjuun jossa omaa blogia haukutaan, ei siellä voi sanoa mitään, koska siitähän vasta riemu repeäisi kun joku on niiiin tyhmä että kehtaa puolustaa itseään...huoh.

Jos joku on päättänyt olla lapsellinen koulukiusaaja keskustelufoorumilla anonymiteetin suojista, niin ei siihen mikään auta.

En mä sano että täällä palstalla kaiken pitäis olla kuin jostain halinalleista, sehän olisi tylsää. Kyllä pieni naismainen kähinä ja trollaaminen on hauskaa, mut se kun mennään henkilökohtaisuuksiin ja systemaattisesti loukataan yksittäisiä ihmisiä perheineen, se on väärin. Ymmärrän että ketjuja poistetaan.

Tunnustampas tässä nyt sen verran että JOSKUS aikoja sitten täällä ruodittiin myös minun blogiani ja siinä ohessa ketjuu alkoi tulvimaan täysin fiktiivisiä tietoja minusta. Kyllä mä täällä posket punaisena luin sitä juttua mutta en uskaltanut kommentoida mitään. Kaiken huippu oli huomata kun joku sitten esiintyi minuna/ystävänäni ketjussa.

En tiedä, vaikea se on varmaan ymmärtää jos ei omalle kohdalle osu.

Ja ihan turhaa sanoa siitä että bloggaajana on julkkis. Se on ihan sama asia kun joku kävelee kadulla ja sä käyt haukkumaan sitä vasten kasvoja koska sen lapsella on sun mielestä rumat vaatteet ja äiti on vastuuntunnoton koska samalla kadulla voi joku pedofiili sen lapsen nähdä ja kiinnostua.

...mut ainiin, ethän sä uskaltais sanoa vasten kasvoja mitään.

Bloggaaja on julkkis, vaikka kuinka muuta haluaisi uskoa :) Ne asiat mitä itsestäsi/perheestäsi kerrot kaikille avoimella nettisaitilla eivät ole enää yksityisasioita.



Ihan höpöä, että muualla maailmassa olisi vaan ihanaa halihalia blogeja kohtaan. Eihän tästä montaa kuukautta ole kun se norjalainen nuori tyttö sulki supersuositun bloginsa jatkuvan ulkonäkönsä arvostelun vuoksi. Tuskin ne oli suomalaisia ketä siellä blogissa riehui.



Tämä jankutus on vaan sitä, että bloggaajat toivoisivat maailman olevan jotain muuta, kuin mitä se on. Että julkisuus tuo mukanaan vain hyvää mainetta, mammonaa ja selkään taputtelijoita, pelkkää pyyteetöntä ihailua... In your dreams :) But keep the dream alive! db

Bloggaaja on julkkis, vaikka kuinka muuta haluaisi uskoa :) Ne asiat mitä itsestäsi/perheestäsi kerrot kaikille avoimella nettisaitilla eivät ole enää yksityisasioita.

Tuolla logiikalla jokainen jolla on facebook, myspace tms profiili on julkkis.

Julkisen sanan neuvosto on myös kyllä ottanut sen kannan, että blogin pitäjä ei ole samanlainen julkkis kuin Seiskassa oleva. Ja julkisuudessakin olevilla on erilaisia oikeuksia. Hieman tarkkuutta.

Joo. On eri tasoja olla julkkis. Entä sitten? Jos kerrot elämästäsi julkisesti, et voi olettaa, että ne asiat mitä kerrot, ovat enää yksityisiä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää?

Ja julkkiksia, blogi- ja perussellaisia on eri tasoisia. On wannabejulkkiksia, B-luokan julkkiksia, superjulkkiksia jne. On myös niitä, jotka haluavat nousta tuossa arvoasteikossa nobodystä siksi jolle tulee kutsuja bileisiin ja sponsorointitarjouksia. Blogimaailmassa on Kalastajan vaimoja, Mimmejä&Peppejä, Stelloja jne, joihin voi törmätä jopa telkkarissa tai lehdissä. Sitten on niitä vähemmän tunnettuja, joista useat haluaisivat tulla tunnetummiksi tai löydetyksi, jotta he saisivat yhteydenottoja sponsoreilta ja yleensäkin hyötyä bloggaamisesta, vaikka vaan sen, että kauppa huutiksessa käy vilkkaana.

Onko tämä realistista:

Monet haluavat hyötyä bloggaamisesta, mutta mitään varjopuolia ei olla valmiita kestämään. Nuo hyödyt saavutetaan juuri sen julkisuuden kautta, mutta julkisuutta taas ei voi hallita. Hankala yhtälö.

Oletteko ajatelleet, että kaikki eivät halua telkkariin tai lehteen, heille on saatettu jopa tarjota mahdollisuukisa!

Oletteko ajatelleet myöskään sitä, että suosituimmat blogit saavat hitokseen mainostarjouksia, mutta he tekevät päätöksensä puolesta tai vastaan. Joku blogisti on saattanut saada viikon aikana kymmenen yhteydenottoa mainoksista, joista hän on yhden tai ei yhtään laittanut blogiinsa. Ei todellakaan kaikki halua pelkästään julkisuutta ja mainostuloja. Toiset voivat haluta sananvapautta ja selkeää blogisivustoa.

Ihme oletus, että jokainen blogisti olisi ehdoin tahdoin halunnut julkusuuteen. Yllättävän moni on aloittanut viattomasti bloggailemaan omaksi tai sukulaistensa/ystäviensä iloksi ja sitten yhtäkkiä huomaa bloginsa paisuneen suositummaksi ja suositummaksi. Samalla se tuntuu hämmentävältä ja kivalta. Hän päättää jatkaa avoiimena blogina, mutta ei halua erityistä julkisuutta.

AV_lla herkästi niputetaan ja yleistetään.

Kiitos kuitenkin tästä ketjusta, joka on pysynyt asiallisena ja ruotii syvemmin nettikiusaamista blogeissa. Eriyiskiitos ap_lle, joka vastailee kärsivällisesti ja perustellusti, juuri kuten kuuluu.

Suurin osa blogeja arvostelevista ei kritisoi asiallisesti ja perustellusti, vaan haluaa vaan aiheuttaa kuohua ja joukko_oksennusta. Tai jos jollain on joku argomentti väittämäänsä ja se kumotaan, alkaa sen jälkeen pelkkä vähättely ja hyökkääminen, tyypilliset defenssit, joihin kiusaajat turvautuvat.

"Kritiikki" on nokkimisjärjestyksen tekoa. Mutta tätähän ei saa sanoa? Kielletty aihe.

Avaas nyt vähän että mitä tarkoitat. Nokkimisjärjestys missä/kenen mukaan? Maailmassa? Av:lla? Blogimaailmassa?

Blogeissa ja niiden lukijoiden/arvostelijoiden keskuudessa voi ajatella olevan monenlaista ilmiötä meneillään. Bloggaaja haluaa julkisuutta. Joukkoon mahtuu taatusti narsistejakin. Ainakin hyvin herkkänahkaista porukkaa. Blogin lukijalle bloggaaja voi olla se "pseudosukulainen", se "Irma", jonka elämää tulee seurattua tarkasti, kun omat sukulaiset on missä lie. Tai sitten bloggaaja on jollekin se "oma lähijulkkis" kenen managerin paikalle haluaa asettua neuvomalla tätä. :D Kiusaamista ja asiattomuuksia varmasti esiintyy myös.

Tunteiden käsittelyä, paljastelun halua, tirkistelyä, kyttäämistä. Uskotteko julkista blogia pitävät oikeasti, että saatte nuo ikiaikaiset ilmiöt katoamaan?

Aika erikoista väittää, että kyttääminen ja kiusaaminen olisi jotain ikiaikaista geneettistä, ihmiselle lajityypillistä käytöstä!

Ihan tiedoksesi vain, ei ne kaikki " J" blogia inhoavat ole työttömiä av-mammoja. Moni kaltaisesi rättibloggaaja kyllä on mutta onneksi yhteiskunnan rahat menevät kansantalouden hyväksi kun shoppaillette lapsilisäpäivinä ruotsalaisketjut tyhjiksi;-) Upps, sori, eihän näitä asioita saa ääneen sanoa, ainoastaan blogeistanne lukea. Tuo "keisarin uudet vaatteet" vertaus on niin osuva, kukahan keksi?

Suomi on Euroopan ykkösmaa työpaikkakiusaamisessa, naiset enemmän kuin miehet ja huomaahan sen täälläkin: työttömät av-mammat kiusaa blogin pitäjiä kun ei ole muita ketä kiusata.

"Avaas nyt vähän että mitä tarkoitat. Nokkimisjärjestys missä/kenen mukaan? Maailmassa? Av:lla? Blogimaailmassa?"

Kirjoittajan maailmassa. Kritiikin kirjoittaja alentaa toisia ja korottaa itseään, joillekin ilkeily on hupi siinä missä av-palstalla provoilukin.

Muuten, kun olen kirjoittanut kiusaamisesta tässä kirjoituksessa kerrottakoon, että en pidä itse blogia.

Entä blogin kirjoittajan maailma vs. nokkimisjärjestys? Kuvitellaan vaikka tilanne, missä blogin pitäjä neuvoo lukijoitaan asiassa kuin asiassa ikäänkuin asiantuntijana, mutta hän oikeasti ei ole asiantuntija. Näen tuossa ihan samaa itsensä korottamista ja jonkinlaista oletusta, että muut ovat tietämättömiä, siis alempana.

Jää lukijan vastuulle miten suhtautuu lukemaansa. Näin siis molemmissa tapauksissa, oli kyseessä bloggaajan valistuskirjoitukset tai blogia kritisoivan mielipidekirjoitukset. Medialukutaitoa tarvitaan kummassakin tapauksessa. :)

Kyllä vaan kaikenlaiset lehdet ja nettisivustot ovat täynnä erilaisia vinkkejä ja tee se itse-ohjeita, ei niitä kannata ottaa minään itsensä korottamisena. Onhan pelkästään ruokaohjeissakin jo NEUVOJA: "ota esiin pussillinen kauraryyniä"-tyyliin eikä ohjeen antaja ole useinkaan kokki tai muu asiantuntija. Tai joku askarteluohje tai nikkarointiohje. Tai kauneudenhoito-ohje.

On tosiaan lukijan vastuulla ettei ala ajatella vainoharhaisesti että "nyt blogisti korottaa tuossa itseään ja alkaa kaikkia väkisin neuvomaan, vaikkei ole edes asiantuntija!"

Ihan tiedoksesi vain, ei ne kaikki " J" blogia inhoavat ole työttömiä av-mammoja. Moni kaltaisesi rättibloggaaja kyllä on mutta onneksi yhteiskunnan rahat menevät kansantalouden hyväksi kun shoppaillette lapsilisäpäivinä ruotsalaisketjut tyhjiksi;-) Upps, sori, eihän näitä asioita saa ääneen sanoa, ainoastaan blogeistanne lukea. Tuo "keisarin uudet vaatteet" vertaus on niin osuva, kukahan keksi?

Tässä on tyyppiesimerkki kiusaamisesta, yleistetään, vähätellään, oletetaan, viitataan tiettyyn henkilöön, jota on käsittääkseni kuukais- tai vuositolkulla täällä parjattu.

Ps. En ole bloggaaja, vaan seuraan näitä asiaan liittyviä ketjuja työni puolesta.

että tuo voi oikeasti kääntyä sua itseäsi vastaan? Okei, on turha maalata piruja seinille mutta mieti uskaltaisiko suuressa maailmassa kukaaan äiti noin julkisesti levitellä lastensa kuvia, kertoa harrastuksista, asuinpaikasta jne..

Valitettavasti sitä julkista blogia saattavat seurata muutkin kuin ne naapuri leikkipuiston mukavat mammat..





Ja ihan turhaa sanoa siitä että bloggaajana on julkkis. Se on ihan sama asia kun joku kävelee kadulla ja sä käyt haukkumaan sitä vasten kasvoja koska sen lapsella on sun mielestä rumat vaatteet ja äiti on vastuuntunnoton koska samalla kadulla voi joku pedofiili sen lapsen nähdä ja kiinnostua.



...mut ainiin, ethän sä uskaltais sanoa vasten kasvoja mitään.

[/quote]

Bloggaaja on julkkis, vaikka kuinka muuta haluaisi uskoa :) Ne asiat mitä itsestäsi/perheestäsi kerrot kaikille avoimella nettisaitilla eivät ole enää yksityisasioita.

Tuolla logiikalla jokainen jolla on facebook, myspace tms profiili on julkkis.

Soooo true.

Bloggaaja on julkkis, vaikka kuinka muuta haluaisi uskoa :) Ne asiat mitä itsestäsi/perheestäsi kerrot kaikille avoimella nettisaitilla eivät ole enää yksityisasioita.

Tuolla logiikalla jokainen jolla on facebook, myspace tms profiili on julkkis.

Soooo true.

Ööh, Facebookissa käsittääkseni suurin osa käyttäjistä rajaa kenelle profiili näkyy ;)