Mikä hemmetti minua vaivaa, en kiinnostu kenestäkään IKINÄ?!
Auttakaa pliis, olen 38 ja tämä on elämäni tarina.
Olen ollut sinkku enemmän ja vähemmän koko ikäni. Lapsen tein suhteen ulkopuolella. Pisin suhteeni on kestänyt 4 vuotta avoliittoa. Minua on kosittu kahdesti, yök ei. Yleensä seurustelusuhteet jaksavat kiinnostaa minua puolisen vuotta, sitten kyllästyn ja lähden kävelemään.
Nyt olen tavannut oikein mainion miehen, mutta ääh, ei oikeastaan edes kiinnosta. Lupasin lähteä hänen luokseen viikonlopuksi, olen jo nyt ihan tylsistynyt ja harmittaa, että joudun maksamaan 20 euroa bussista hänen luokseen.
Seksistä pidän hurjasti, mutta mikään vakisuhde ei kiinnosta. Mikä minua vaivaa? Sitoutumiskammo?
Kommentit (9)
ihanan miehen, mutta jos niin kävisi, en varmaan kauaa jaksaisi ollakaan suhteessa. Aiemmat erot ovat varmaan tähän syynä, pelkään.
Eli jo 8v yksin takana ja jatkunee hamaan loppuun, olen jo 40v...
Luulen, että säkin pelkäät jotain.
pelkään nyt sitoutua siksi, että pelkään että se uusikin mies alkaa rajoittaa elämääni ja menemisiäni, ja alan muokata omaa elämääni hänen toiveidensa mukaiseksi. Tiedättehän, rakastunut nainen alitajuisesti muokkaa itseään siihen suuntaan, mistä ajattelee juuri sen miehen pitävän, ei sen mukaan mitä itse on..
Sitten kun löydän sellaisen miehen, jonka kanssa saan olla mitä ikinä itse haluan, sitten voin ryhtyä suhteeseen. Muussa tapauksessa, no thanks :)
Mulla on ollut tosi hyvännäköisiä miehiä ja tunnen heihin vetoa tasan sen ajan kun mies osaa käyttäytyä vieraskoreasti. Sitten kun suhde syvenee ja yökylässä kuulen miten mies lorottaa pissaa vessanpönttöön, näen miten se nukkuessaan kuolaa ja hengitys aamulla haisee, pahimmat alkaa pieremään ja röyhtäilemään, jututkin muuttuu fiksuista kaiken maailman tilityksiin jne. Siinä vaiheessa mun kiinnostus lopahtaa ja hohto miehestä katoaa. Haluaisin aina pysyä siinä puku päällä hyvän tuoksuisena treffeillä- vaiheessa kun ei vielä tiedä toisesta kaikkea.
Takana tasan kaksi parisuhdetta, joissa molemmissa kuvittelin oikeasti rakastavani ja joiden kuvittelin kestävän lopun elämääni. Molemmat suhteet päättyivät huonosti, ensimmäisessä mies aloitti salasuhteen parhaan ystäväni kanssa ja lopulta minä jätin miehen.
Toisessa mies osoittautui pahimman laatuiseksi psykopaatiksi ja pääsin melkein hengestäni.
Ja näiden kahden jälkeen olenkin sitten ollut yksin. Nyt jo seitsemän vuotta, eikä loppua näy. Olen toki ihastunut näiden vuosien aikana kahteen tai kolmeen tyyppiin, mutta ne on aina olleet sellaisia, joihin mulla ei ole ollut mahdollisuuksia. Ja jos joku on osoittanut kiinnostusta mua kohtaan, mä lähinnä vaan ahdistun ja siinä se. Ja vaikka alkuun oisinkin kiinnostunut, mun tunteet lopahtaa jos miehellä on vääränväriset sukat tai jos se sanoo jotakin hassua, puhuu vaikka jollain murteella joka särähtää korvaan jne.
En tiedä. Ymmärrän olevani jotenkin viallinen tässä asiassa, ja varmaan sen takia olenkin koko loppuikäni yksin :(
miehistä koko ajan! Ei kauheen hyvä juttu, kun on naimisissa...
En mä siis petä, mutta olen jatkuvasti ihastunut johonkuhun.
Haaveilen siitä että vielä joskus saisin kokea ne perhoset vatsassa, kun saisi suudella jonkun uuden ihastuksen kanssa, muusta puhumattakaan...!
Mullakin vähän sama juttu sinänsä, että kaikissa suhteissani ihastus on laantunut puolen vuoden-vuoden aikana. Ensihuuma siis katoaa. Tämän nykyisen kanssa vaan päätin, että elän elämääni tämän kanssa kun on hyvä tyyppi ja hyvää aviomies- ja isäainesta. En mä tuu löytämään sellaista suhdetta, jossa se ensihuuma pysyis aina.
Mä oon jotenkin vähän liian koukussa ihastumiseen. No, kun se nyt pysyy aisoissa näin vaan ajatuksen tasolla, ja kohde vaihtuu koko ajan, niin ei kai tää niin kauheen vakavaa ole.. jos ei nyt kauheen oikeinkaan..
mutta sen jälkeen tyhjyys ja välinpitämättömyys ja suoranainen ylimielisyys ja kuvotus ja ällötys.
Sitten on vaan pakko nostaa kytkintä, kun toisen kosketuskin oksettaa!
ap
Mulla on ollut tosi hyvännäköisiä miehiä ja tunnen heihin vetoa tasan sen ajan kun mies osaa käyttäytyä vieraskoreasti. Sitten kun suhde syvenee ja yökylässä kuulen miten mies lorottaa pissaa vessanpönttöön, näen miten se nukkuessaan kuolaa ja hengitys aamulla haisee, pahimmat alkaa pieremään ja röyhtäilemään, jututkin muuttuu fiksuista kaiken maailman tilityksiin jne. Siinä vaiheessa mun kiinnostus lopahtaa ja hohto miehestä katoaa. Haluaisin aina pysyä siinä puku päällä hyvän tuoksuisena treffeillä- vaiheessa kun ei vielä tiedä toisesta kaikkea.
37-vuotias yh
Olet varmaan ollut. Seuraava vaihe on, kun rakastuneisuus muuttuu rakastamiseksi, ja se ei taida sulta luonnistua. Rakastatko sitä rakastunutta olotilaa?