Tiedättekö, kenenkään on turha odottaa kutsua meille tänä kesänä. Ehei, ei tule.
Nyt se loppui. Minä en kutsu meille tänä kesänä ketään grillaamaan, hengaamaan, viettämään rentoa kesäiltaa. En.
Koskaan ei tule vastakutsua, ei tämä ole mikään täyden palvelun kestitsemislaitos. Kyllä ihmiset tulee, syö, juo, nauttii, ja on meillä ihan hauskaa aina. Mutta jos me olemme aina se tarjoava osapuoli niin ei se toimi.
Monesti ihmiset kutsuvat itsensä meille. Siis ilmoittavat voivatko tulla silloin tai tuolloin. Ja jos sanon ettei toimi, kysyvät milloin sopii. Ja tulevat.
Meillä on nyt niin monta tuttavapariskuntaa / perhettä jotka eivät meitä koskaan kutsu, joten nyt loppui tämäkin.
Perheen kesken nautimme, ostakaa hyvät tuttavat itse omat ruokanne ja juomanne ja syökää ne tykönänne. Minä en enää teitä kestitse.
Kommentit (23)
kyllä me omat ruuat ja juomat saadaan jatkossakin ostettua ei se yksi ilta niin paljoa säätöä tuo :)
Ja ihan ok, että ette enää meitä kutsu, ei sitä joka kesä tarvitsekaan.
voisitteko tulla silloin ja silloin. Ja jos ei sovi, niin kysytte et millon sopii ja menette sitten.
Ehkä tuttavanne jopa ihmettelevät miksette koskaan käy...
Vastaus "joo, kiva ajatus, palataan asiaan tuossa ensi kuussa tai loppukesästä, nyt on kaikenlaista menossa".
Ja minä en montaa kertaa perhettämme kylään tyrkytä, ei kuulu tapoihini. Kutsutaan tai ei kutsuta, ei tunkeuduta.
Soonloppuny.
ap
voisitteko tulla silloin ja silloin. Ja jos ei sovi, niin kysytte et millon sopii ja menette sitten.
Ehkä tuttavanne jopa ihmettelevät miksette koskaan käy...
Kukaan aikuinen ei voi olla niin tyhmä, että käy alvariinsa toisella kylässä eikä tajua kutsua vastakyläilylle. Kyseessä on ihan tarkoituksellinen teko, jonka syyt sen sijaan voivat olla moninaiset. Mutta olen ap:n mielestä täysin samaa mieltä, että vastakutsuja täytyy esittää! Olen jopa katkaissut välit ihan mukvaan perheeseen, joka viisi kertaa vuoden sisään vieraili meillä syömässä ja juomassa ja koskaan ei kustunut takaisin. Hymisivät vaan, että tulkaa kylään meille ja kun kysyin että koska, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: nyt on kovin kiire, mutta soitellaan sitten ja soittoa ei koskaan tullut. Minä en ala kerjätä vastakutsua, vaan sitten loppuu kestitys meilläkin.
Minne kavereiden välinen keskustelutaito on jäänyt. Miksi sitä ei enää tunnuta osaavan. Vai puhutteko vaan "kivoista" asioista? Jos ei pysty suoraan puhumaan kavreille, niin mitä kaveruutta se on???
voisitteko tulla silloin ja silloin. Ja jos ei sovi, niin kysytte et millon sopii ja menette sitten. Ehkä tuttavanne jopa ihmettelevät miksette koskaan käy...
en minäkään meille koskaan ketään kutsu, enkä saa kutsua ystäviltäni, soittelemme puolin ja toisin että koska sopii tulla ja vietämme aikaa vuoron perään ystävien luona ja meillä. Jos jäisin kutsua odottelemaan niin emme kävisi koskaan missään. Ja meillä on muutama sukulainen jotka käy todella harvoin "kun ei ole kutsuttu" juu, eikä kutsuta, meille tullaan kun itselle sopii, ei kutsun velvoittamana.
PUHUKAA !
Lopettakaa iänikuinen olettaminen.
Nyt se loppui. Minä en kutsu meille tänä kesänä ketään grillaamaan, hengaamaan, viettämään rentoa kesäiltaa.
Kutsuisit edes minut, vaikutat niin mukavalta ja iloiselta seuralta.
Ja muilla ei niinkään?
Ymmärrän täysin jos ei joku halua vaikkapa kerrostalokotiinsa kutsua ihmisiä grillaamaan tms ja sitten taas omakotitalotonttilaisilla riittää sitä maata missä grillata ja hillua.
ei se ihan ok olekaan, kun tarkemmin ajattelen, sillä teidän safkat vaan ovat niin armottoman hyviä, että sitä jään kaipaamaan... Mutta kiitos näistä vuosista, kun olemme saaneet herkutella.
Nyt se loppui. Minä en kutsu meille tänä kesänä ketään grillaamaan, hengaamaan, viettämään rentoa kesäiltaa.
Kutsuisit edes minut, vaikutat niin mukavalta ja iloiselta seuralta.
Kuka tuollaisen ilopillerin seuraa ei jäisi kaipaamaan! :D
periaatteessa ymmärrän ap:n tuskan. Meilläkin on muutama ystäväperhe, jotka ovat käyneet samalla tavalla kestittävinä monia kertoja ilman vastakutsuta. Toinen perhe on lapseton, toisella lapsi. Molemmat asuvat kerrostaloasunnossa, meillä iso omakotitalo ja hyvät tilat vieraille.
Lapsettomat varmaan kutsuisivat vastavierailulle, mutteivat halua lapsia heille. Lapselliset taas kai kokevat, ettei heillä ole tilaa.
Mielelläni kutsuisin heitä kylään enkä pahastuisi siitäkään, etteivät kutsu vastavierailulle, mutta kun tulevat passattavaksi! Ei tuliaisia, eivät osallistu kauppalaskuun vaikka ollaan joskus otettu mukaan ostamaan kaupasta ruokia (ihan niin juntteja ei olla että pakotettais maksamaan), eivät osallistu ruuanlaittoon, siivoukseen, mihinkään. Makaavat sohvalla ja odottavat että sauna lämpiää, ruoka ilmestyy pöytään tai keksitään heille jotain muuta ohjelmaa. Joka kerta joutuu pyytämään apua erikseen, jos haluaa esimerkiksi että vievät omat astiansa pöydästä keittiöön!
Eli ei tarvi meille tulla. Onneksi on niitäkin ystäviä, jotka tuntevat käytöstavat.
periaatteessa ymmärrän ap:n tuskan. Meilläkin on muutama ystäväperhe, jotka ovat käyneet samalla tavalla kestittävinä monia kertoja ilman vastakutsuta. Toinen perhe on lapseton, toisella lapsi. Molemmat asuvat kerrostaloasunnossa, meillä iso omakotitalo ja hyvät tilat vieraille. Lapsettomat varmaan kutsuisivat vastavierailulle, mutteivat halua lapsia heille. Lapselliset taas kai kokevat, ettei heillä ole tilaa. Mielelläni kutsuisin heitä kylään enkä pahastuisi siitäkään, etteivät kutsu vastavierailulle, mutta kun tulevat passattavaksi! Ei tuliaisia, eivät osallistu kauppalaskuun vaikka ollaan joskus otettu mukaan ostamaan kaupasta ruokia (ihan niin juntteja ei olla että pakotettais maksamaan), eivät osallistu ruuanlaittoon, siivoukseen, mihinkään. Makaavat sohvalla ja odottavat että sauna lämpiää, ruoka ilmestyy pöytään tai keksitään heille jotain muuta ohjelmaa. Joka kerta joutuu pyytämään apua erikseen, jos haluaa esimerkiksi että vievät omat astiansa pöydästä keittiöön! Eli ei tarvi meille tulla. Onneksi on niitäkin ystäviä, jotka tuntevat käytöstavat.
saatte tulla meille kylään jos
a) tuotee tuliaisia tai
b) maksatte osan ruoasta
c) osallistutte jotenkin päivän töihin/siivoukseen tms?
En tiedä millaisia ihmisiä te olette ja millaisia ovat vieraanne, mutta minä en lähtisi tuollaiseen toisten nolaamiseen/opettamiseen. Sitten on parempi, että en kutsu heitä lainkaan.
jne, mutta edes kahville ei itse pyydetä koskaan. 2 perhettä onneksi löytyy, joiden kanssa kylästellään puolin jos toisin, muut taas eivät koskaan kutsu itse meitä kylään. Kai se on kiva tulla valmiiseen pöytään ja syömään ja juomaan ilmaiseksi, mutta stoppi ollaan tehty tähän mekin.
kutsua yhtä kaveripariskuntaa kylään meille. Heillä ollaan kyllä oltu ja nautittu, ihan törkeää. Luulen että tekivät saman päätöksen kohdallamme kuin ap, sillä emme ole olleet missään tekemisissä pitkään aikaan ja nyt ollaan jo etäännytty niin etten edes kehtaisi enää kutsua. Heillä oli kaikki kutsut niin loppuunsa hiottuja, mielettömän hienot tarjoilut aina ja kaikki sujui kuin tanssi avarissa tiloissa. Meillä ahdasta ja sekaista (liikaa tavaraa), postimerkin kokoinen "piha", ainoa pieni pöytä keittiössä jne. Tuntui vaikealta ja jotenkin nololta ja aina se jäi. Nyt on myöhäistä ja kaveruus mennyttä.
Muiden tuttujen kanssa ei ole niin paljon paineita tarjoilujen suhteen eikä nolota pieni pöytä keittiön nurkassa, joten tulee kutsuttua vapaamuotoisemmin.
Hävettää silti oma junttius vieläkin, auh. Sori tyypit, ehkä tunnistatte meidät.
näin 18. Olen äiti vain lapsellini, eikä velvollisuuteni ole todellakaan opettaa tapoja ikäisilleni ihmisille! Olishan se nyt noloa. Olen kyllä pyytänyt, jopa komentanut vieraita apuun esim. ruuanlaitossa kun oon tarpeeksi väsynyt passaamiseen, mutta kun pyyntöjäkin on pitänyt toistaa pariin otteeseen!
Jos ystävälliset vihjeet eivät mene perille, en todellakaan aio laatia mitään ohjeita siitä, mitä vieraiden pitäisi meillä käyttäytyä tai osallistua. Ei tällaista tarvitse muiden ystävien kanssa edes miettiä, normaalit käytöstavat kuuluvat useimmilla ihan itsestäänselvyytenä asiaan!
kutsua yhtä kaveripariskuntaa kylään meille. Heillä ollaan kyllä oltu ja nautittu, ihan törkeää. Luulen että tekivät saman päätöksen kohdallamme kuin ap, sillä emme ole olleet missään tekemisissä pitkään aikaan ja nyt ollaan jo etäännytty niin etten edes kehtaisi enää kutsua. Heillä oli kaikki kutsut niin loppuunsa hiottuja, mielettömän hienot tarjoilut aina ja kaikki sujui kuin tanssi avarissa tiloissa. Meillä ahdasta ja sekaista (liikaa tavaraa), postimerkin kokoinen "piha", ainoa pieni pöytä keittiössä jne. Tuntui vaikealta ja jotenkin nololta ja aina se jäi. Nyt on myöhäistä ja kaveruus mennyttä.
Muiden tuttujen kanssa ei ole niin paljon paineita tarjoilujen suhteen eikä nolota pieni pöytä keittiön nurkassa, joten tulee kutsuttua vapaamuotoisemmin.
Hävettää silti oma junttius vieläkin, auh. Sori tyypit, ehkä tunnistatte meidät.
seura on tärkeämpi. Itse tykkään kokkailla ja leipoa, mutta en odota että muut häsäävät meidän perheen vuoksi sen kummemmin, kutsu vaikka kahville olisi kuitenkin kiva saada
Omassa kaveripiirissä pidetään aina nyyttärit ja tuodaan isäntäväelle jotain pientä ekstraa, esim. viinipullo. Grilli ja sauna lämmitetään yhteistuumin ja jäljet siivotaan sulassa sovussa.