Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiivistä kasvatusperiaatteesi!
28.06.2011 |
Tässä minun: lapsia ei tarvitse kamalasti kasvattaa, vaan ne kasvavat ihan itsestään. Motto on tietenkin kärjistetty, mutta pointti on, että en aseta turhia rajoja, vaan annan lasten toteuttaa itseään ja oppia myös yrityksen ja erehdyksen kautta. Toisia ihmisiä ei saa satuttaa tai loukata, ja ylipäätään kaikkea elävää täytyy kunnioittaa. Maksimaalinen vapaus empatian luomissa rajoissa.
Kommentit (32)
tulee tunne että rajat olisivat jotenkin pahasta.
Mielestäni rajojen asettaminen on eri asia antaa lapsen kokeilla ja kannustaa esim. luovuuteen. Rajat eivät tarkoita myöskään sitä että ylisuojelisi tai rajoittaisi lastaan liikaa asioissa, joissa ei rajoittamiseen ole tarvetta ts kasvattaisi pullossa.
Rajat luovat turvaa ja auttavat lasta ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyväksi itselle ja muille, mikä vahingoittaa jne. Riittävät rajat on rakkautta!
t. "rajat, rakkaus, kannustus ja kohtuus" näin äkkisältään kasvatusaatteikseen nimennyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pyri muutenkin ottamaan toiset huomioon. (Ja "muut" sisältää myös esim. eläimet)
Ei kai?
Lapsihan oppii mallista. Minkälaisen mallin antaa vanhempi, joka rankaisee lasta lapsen tasoisesti?
Lapselle sisäistyy erilaisia toimintamalleja ns. skeemoina.
Taisit unohtaa pointin tästä viestistä?
Ei kai?
Lapsihan oppii mallista. Minkälaisen mallin antaa vanhempi, joka rankaisee lasta lapsen tasoisesti?
Lapselle sisäistyy erilaisia toimintamalleja ns. skeemoina.
ajattelin että eiköhän ne kaikilla ole melko samanlaisia ne tavoitteet ja periaatteet.
Mutta uskomatonta, heti ensimmäiseksi luen että kasvatusperiaate tiivistettynä on se että lapsia ei tarvitse kasvattaa vaan ne kasvaa siinä sivussa. Minä olen aina ajatellut että lapset ei vaan kasva siinä sivussa, ja niiltä on vain vanhemmuus hukassa ketkä eivät lapsiaan kasvata.
Joten silmiä avaava keskustelu tämä ainakin on.
Minä kasvatan rajoilla ja rakkaudella.
Joku sanoi että ehdoton turvallisuus, se on hyvin sanottu.
Ohjaan lapsia toimimaan oikein ja ajattelemaan itse asioita keskustelamalla paljon heidän kanssaan. En yritä muokata lapsia tietynlaiseen muottiin vaan kunnioitan heitä omana itsenään, mutta täytyy osata käyttäytyä ja ottaa muut huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisit unohtaa pointin tästä viestistä?
Ei kai?
Lapsihan oppii mallista. Minkälaisen mallin antaa vanhempi, joka rankaisee lasta lapsen tasoisesti?
Lapselle sisäistyy erilaisia toimintamalleja ns. skeemoina.
Ja juuri nim nom skeemoina. Jos rankaiset lastasi viemällä lelut tai tukistamalla, hän ei sisäistä ensisijaisesti sitä, että on toiminut väärin, vaan sen, että toista kohtaan voi toimia vanhemman käyttämällä tavalla.
Hän saattaa välttää rangaistuksen aiheuttanutta toimintaa, mutta ymmärrys toiminnan vääryydestä jää pinnalliseksi.
Ja ihan on vanhaa huttua. Lue mitä tahansa 80-luvun jälkeen kirjoitettua kasvatustieteen julkaisua tai kasvatusfilosofian jäsennystä, niin tämä tieto on pohjalla.
Jep.
T. Kolmen post-formaalilla tasolla ajattelevan lapsen äippä :)
kohtuus kaikessa!
Lisäksi "niin jaat sydämesi, miten jaat aikasi" eli olen paljon läsnä lapsilleni, koska ne on mulle oikeesti tärkeitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa koskaan kiusata muita. Pitää aina yrittää parhaansa. Muuten saa tehdä mitä haluaa.
Vähän pidempi kaava:
Muiden ihmisten ottaminen huomioon on keskeinen periaate. Tietoisuus siitä, että maailmassa on muita ja erilaisia ihmisiä kasvattaa lapsen itsetuntemusta ja kun muiden kanssa selviää itseluottamus kasvaa. Kuunteleminen on tärkeää, samoin eläytyminen toisen ihmisen tilanteeseen, eli myötätunto.
Keskustelevuus. Ongelmiin ja ristiriitoihin etsitään ratkaisuja niin että kaikkia osapuolia ymmärretään. Aikuiset eivät ole automaattisesti oikeassa. Tunteet ovat hyväksyttyjä ja toivottuja merkkejä. Vahinkoa ei saa tehdä, se voidaan estää fyysisestikin. Rangaistukset vain yhteisellä sopimuksella.
Viime aikoina olen kääntynyt enemmän siihen suuntaan, että aikuisen täytyy kuitenkin kantaa vastuu tietyistä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavista terveysasioista, tarvittaessa pakolla (esim ruokavalio, hammasterveys). Pakon keinoja ovat 1) vetoaminen ja syyllistys 2) kiristäminen etuisuuksilla 3) pois ottamisella uhkaaminen (esim. tietokone pois).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään että ENNEN pakkoa (joka siis alkaa syyllistävästä vetoamisesta jota moni ei vielä pidä pakkonakaan) on käytetty perustelemista ja kannustamista.
Muiden olentojen ja omaisuuden kunnioittaminen: ei haukuta/pomoteta muita, kosketa heidän tavaroihinsa tai käyttäydytä kuin itsevaltias. Tiukka kuri mutta myös paljon rakkautta, jota osoitetaan avokätisesti. Paljon kehuja mutta myös kunnolla nuhteita, jos aihetta on. Heikkoja puolia treenataan, mutta hyväksytään ettei kaikessa voi olla hyvä (koskee myös vanhempia: esim. tietty luonteenpiirre ei oikeuta vittumaiseen käytökseen).
Kasvatamme lasta arvostamaan luontoa, sääntöjä sekä muita ympärillään. Yhteiskuntaa kohti vastuullinen asenne, selitämme pienillekin ikätasoisesti että miksi esim. käydään töissä, osallistutaan talkoisiin jne. Meillä onkin tosi auttavaiset lapset! :) Mitään ei haaskata (siis sähkö, vesi, ruoka jne.), tämä opetetaan lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommenttia. Itse uskon täysin mallioppimiseen, minkä vuoksi onkin niin hankala opettaa lasta erilaiseksi kuin itse on. Mutta kun rangaistuksia ON OLTAVA. Miten se sitten hoidetaan - miten lapsi saadaan kotiin ilman huutoraivaria tai pysymään edes sängyssä, tai hammaspesut tms...?
Taisit unohtaa pointin tästä viestistä?
Ei kai?
Lapsihan oppii mallista. Minkälaisen mallin antaa vanhempi, joka rankaisee lasta lapsen tasoisesti?
Lapselle sisäistyy erilaisia toimintamalleja ns. skeemoina.
Ja juuri nim nom skeemoina. Jos rankaiset lastasi viemällä lelut tai tukistamalla, hän ei sisäistä ensisijaisesti sitä, että on toiminut väärin, vaan sen, että toista kohtaan voi toimia vanhemman käyttämällä tavalla.
Hän saattaa välttää rangaistuksen aiheuttanutta toimintaa, mutta ymmärrys toiminnan vääryydestä jää pinnalliseksi.
Ja ihan on vanhaa huttua. Lue mitä tahansa 80-luvun jälkeen kirjoitettua kasvatustieteen julkaisua tai kasvatusfilosofian jäsennystä, niin tämä tieto on pohjalla.
Jep.
T. Kolmen post-formaalilla tasolla ajattelevan lapsen äippä :)
en ole tuon lainauksen kirjoittaja,mutta kyllä mun mielestä on ihan peruslähtökohta väärin jos lapsi tekee noita asioita rangaistuksen pelossa tai vanhemmalla ei ole muuta keinoa kuin pelottelu rangaistuksella.
siis jotain hampaiden pesua ei nyt vaan kannata päästää sellaiseksi valtataisteluksi, että ainoa keino saada se onnistumaan on iskeä lapselle jäähy.
Tai joku leikkipuistosta lähtö. Ei siinä kannata jäähyillä pelata, mukula kainaloon ja menoksi.
Mä en omieni kanssa ole paljoa rangaistuksia tarvinnut, kun olen pyrkinyt ohjaamaan tilanteet niin, että kielletyt asiat lopetetaan ennen kuin olisi rankaisun tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on todella kiva 7-vuotias, enkä koskaan muista rankaisseeni häntä. En tiedä mistä johtuu, mutta hän on aina käyttäytynyt todella hillitysti ja ystävällisesti muita kohtaan. Olen kyllä joutunut kieltämään ja monesti selittänyt miksi jotain ei voi tai saa tehdä. Mutta tämä on aina riittänyt.
kun täällä niin kasvatetaan arvostamaan toisia, mutta toiset ketjut ovat täynnä ihan muuta. Ja samoin on vaikea löytää lähistöltä pientä lasta, joka toisia kunnioittaisi.
Näitä silti itsekin yritän omille lapsille opettaa. Ja meillä on rajat ja kuri, toki rakkaus myös, rakkauteenhan kurikin kuuluu. Ja ei meilläkään aina rangaistuksia tarvita, jos tilanteet saadaan keskeytettyä ajoissa. Toisille ehkä keskustelu riittää, meillä ei riitä, tiukat rajat on koko ajan pidettävä. Muuten homma luisuu käsistä. Ai niin, yksi meilläkin on niin "kiltti", että keskustelemalla on pärjätty.
kunnioittamaan toisia, ovat itse arvostelemassa, tuomitsemassa ja lyömässä toisia täällä ihan urakalla. Kannattaisi monen katsoa peiliin. Lapsi ei opi ylevistä periaatteista vaan mallista.
kun täällä niin kasvatetaan arvostamaan toisia, mutta toiset ketjut ovat täynnä ihan muuta. Ja samoin on vaikea löytää lähistöltä pientä lasta, joka toisia kunnioittaisi. Näitä silti itsekin yritän omille lapsille opettaa. Ja meillä on rajat ja kuri, toki rakkaus myös, rakkauteenhan kurikin kuuluu. Ja ei meilläkään aina rangaistuksia tarvita, jos tilanteet saadaan keskeytettyä ajoissa. Toisille ehkä keskustelu riittää, meillä ei riitä, tiukat rajat on koko ajan pidettävä. Muuten homma luisuu käsistä. Ai niin, yksi meilläkin on niin "kiltti", että keskustelemalla on pärjätty.
Ei nyt tarvitse olla niin mustavalkoinen, en missään sanonut, että Aina pitäisi käyttää rangaistusta. Huoooh. Mietin vaan, kun tekstin kirjoittaja sanoo ettei koskaan rankaise.
äh.
en ole tuon lainauksen kirjoittaja,mutta kyllä mun mielestä on ihan peruslähtökohta väärin jos lapsi tekee noita asioita rangaistuksen pelossa tai vanhemmalla ei ole muuta keinoa kuin pelottelu rangaistuksella.
siis jotain hampaiden pesua ei nyt vaan kannata päästää sellaiseksi valtataisteluksi, että ainoa keino saada se onnistumaan on iskeä lapselle jäähy.
Tai joku leikkipuistosta lähtö. Ei siinä kannata jäähyillä pelata, mukula kainaloon ja menoksi.
Mä en omieni kanssa ole paljoa rangaistuksia tarvinnut, kun olen pyrkinyt ohjaamaan tilanteet niin, että kielletyt asiat lopetetaan ennen kuin olisi rankaisun tarve.
että kasvatusperiaatteet riippuu paitsi vanhemmista myös lapsista. Sitä moni ei muista. On niin monenluonteisia lapsia ja he tarvitsevat erilaisia vanhempia ja erilaisia kasvatusmetodeja.
Meillä on voimakkaat lapset. He ovat vanhoja sieluja, joilla on tahtoa ja tietoa ja he eivät ole helpoimpia kasvatettavia.
Periaatteemme ovat:
1. turvallisuus
2. ohjeiden noudattaminen
3. kehuminen ja itsetunnon terve kasvattaminen
4. opettaminen vastoinkäymisiin suhtautumiseen
Ymmärrättekö te muut niin, että tiukat rajat on sama asia kuin rangaistusten käyttö pääasiallisena keinona kasvatuksessa?
Mä olen tosiaan omien kohdallani pyrkinyt selkeisiin rajoihin sen mukaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Itse koen tehtäväkseni olla eniten läsnä ja ohjata lapsia käyttäytymään sen mukaan mitä haluan. Meillä siis kielto ja ohjailu oikeaan suuntaan riittää useimmiten. Jännä nähdä miten sitten teineinä, pärjääkö tällä linjalla.
Mä en muista itse saaneeni koskaan erityisiä rangaistuksia. Jos sotki, niin piti korjata jäljet. Jos kiusasi tms., niin piti pyytää anteeksi. Mutta ei mun vanhemmat mitään lelukieltoja, arestia tai jäähyä käyttäneet ikinä.
Paljon se on tietenkin luonteestakin kiinni, niin vanhemman kuin lapsen.
Alue: Aihe vapaa
yksinkertaisesta syystä, että lapsen tasolla pitää olla lapsen tason rangaistukset. Välitys pitää olla nopea ja tehokas. Jos ruumiillista kuritusta ei ole, mitä sitten on? Puhuminen on tietysti kiva juttu, mutta tarvitaan rangaistus, jolla lasta voi ohjata tietyssä tilanteessa, kuten 'ei halua lähteä kotiin MILLÄÄN' tai 'ei halua nukkumaan'.
Jos on lapsi, jolla ei ole käytössä mitään rangaistusta tai vastaavaa keinoa, yllä mainitut tilanteet menevät sellaisiksi, että vanhempi itkee ja maanittelee vieressä tai kyseessä lapsi, joka aina tottelee. Ja se on epäilyttävää. (tarkoittaa yleensä perus kurinpitoa pahempaa, jota tapahtuu kotona)