Miksi ihmiset ei tajua lopettaa lisääntymistä ajoissa?
Olen parina päivänä seurannut puistossa 5-lapsisen perheen elämää. Vauvaa kanniskeleva äiti on jatkuvasti kireä, karjuu lapsille pienimmästäkin asiasta, mutta ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan päädy toiminnan tasolle. Siis käy parin minuutin välein karjumassa, että nyt tuut alas sieltä puusta, mutta kun lapsi ei tule, niin siitä ei kuitenkaan seuraa mitään.
Äiti on selvästi aivan puhkiväsynyt, mutta en voi ymmärtää, että miksi niitä lapsia on pitänyt sitten väsätä niin monta, ja vielä tosi pienellä ikäerolla.
Kunnioitan paljon enemmän yhden lapsen äitiä, joka tiedostaa omat voimansa ja on hyvä äiti sille yhdelle.
Kommentit (8)
ottaa vastaan ne ketkä jaksaa hoitaa. Vastuun kantamista se on. Lapsiluku ei kuitenkaan aina määritä jaksamista ja "hoidon hyvyyttä"
Itsekin (minulla on kuusi lasta!) olin kovin väsynyt lasten ollessa pieniä mutta nyt kun lapsista suurin osa on jo teinejä näen miten paljon iloa heillä on toisistaan. Niin läheisiä suhteita et löydä mistään muualta. Ja vaikka vanhemmiltasi saatkin vähemmän huomiota, sen korvaa sisarusten huomio. Sisarusparvessa opit lisäksi jakamaan. Koulusta on meidän lapsista tullut palautetta että näkee että ovat kasvaneet sisarusten keskellä, sillä mitään sosiaalisia ongelmia ei ole.
Itsekin (minulla on kuusi lasta!) olin kovin väsynyt lasten ollessa pieniä mutta nyt kun lapsista suurin osa on jo teinejä näen miten paljon iloa heillä on toisistaan. Niin läheisiä suhteita et löydä mistään muualta. Ja vaikka vanhemmiltasi saatkin vähemmän huomiota, sen korvaa sisarusten huomio. Sisarusparvessa opit lisäksi jakamaan. Koulusta on meidän lapsista tullut palautetta että näkee että ovat kasvaneet sisarusten keskellä, sillä mitään sosiaalisia ongelmia ei ole.
ja on ollut ihanaa kasvaa isossa perheessä. Mutta jos äiti olisi ollut aina väsynyt niin en varmaan ajattelisi näin, vaan muistoissa olisi väsynyt äiti ja turvaton lapsuus.. Mutta kyllä sisaruksista on iloa. Itsellänikin kaksi lasta ja ovat kuin paita ja peppu keskenään :)
Itsekin (minulla on kuusi lasta!) olin kovin väsynyt lasten ollessa pieniä mutta nyt kun lapsista suurin osa on jo teinejä näen miten paljon iloa heillä on toisistaan. Niin läheisiä suhteita et löydä mistään muualta. Ja vaikka vanhemmiltasi saatkin vähemmän huomiota, sen korvaa sisarusten huomio. Sisarusparvessa opit lisäksi jakamaan. Koulusta on meidän lapsista tullut palautetta että näkee että ovat kasvaneet sisarusten keskellä, sillä mitään sosiaalisia ongelmia ei ole.
ja on ollut ihanaa kasvaa isossa perheessä. Mutta jos äiti olisi ollut aina väsynyt niin en varmaan ajattelisi näin, vaan muistoissa olisi väsynyt äiti ja turvaton lapsuus.. Mutta kyllä sisaruksista on iloa. Itsellänikin kaksi lasta ja ovat kuin paita ja peppu keskenään :)
ja lasten hyvä hoito ei ole kiinni lapsiluvusta, mutta jos yhden tai kymmenen lapsen vanhemmat kokee jatkuvaa väsymystä, silloin kuuluu pitää huoli ettei enempää lapsia siihen hätään tule
ottaa vastaan ne ketkä jaksaa hoitaa. Vastuun kantamista se on. Lapsiluku ei kuitenkaan aina määritä jaksamista ja "hoidon hyvyyttä"
Kannattaa lahjoittaa ylimääräiset lapset Kreikkaan. Se on vastuun kantamista.
t. Jyrki K.
Itsekin (minulla on kuusi lasta!)Koulusta on meidän lapsista tullut palautetta että näkee että ovat kasvaneet sisarusten keskellä, sillä mitään sosiaalisia ongelmia ei ole.
Jaa, kyllä minunkin ainokaisellani on kuulemma loistavat sosiaaliset taidot.
-viiden lapsen äiti.