Lue keskustelun säännöt.
suositelkaa minulle hyvää kilpirauhas- lisämunuaisongelmista ymmärtävää lääkäriä Tampereella
17.07.2011 |
Tilanteeni on sellainen, että minulla on n. 10 vuoden ajalta psyykkisesti hyvin haastavaa aikaa (mm. lapsen vakava sairaus ja kuolema, oman isän alkoholiongelma ja talon rakennus, moniallerginen kuopus, ihmissuhdehankaluudet lähipiirissä ym.) ja kärsin ilmeisesti kroonistuneesta psyykkisestä stressistä. Tämä pitkittynyt stressitila on ilmeisesti laittanut hormonitoimintani sekaisin ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnalle sekä lisämunuaisen uupumukselle tyypillisistä oireista. Kilpirauhasarvoja on seurattu: helmikuussa tsh oli 2,6 ja huhtikuussa 1,2. Helmikuun arvojen perusteella keskustelin omalääkärin kanssa koelääkityksen aloittamisesta, mutta jotenkin mun vaistoni sanoo, että synteettinen tyroksiini ei auta minun vaivaani, vaan koska ongelma on pitkittynyt stressi, niin tarvitsisin apua myös lisämunuaisen elpymiseen. Tästä kokonaisuudesta ei terveyskeskuksen omalääkäri valitettavasti ymmärrä yhtään mitään. Hänen suostumuksellaan kuitenkin päätimme kokeilla vyöhyketerapiaa ja lisäravinteita, josko ne laittaisivat luontaisesti potkua kilpirauhaseen. Silloin en vielä tiennyt lisämunuaisesta mitään.
Olen helmikuulta asti käynyt vyöhyketerapeutilla, josta olekin saanut jo paljon apua oireisiin (mm. sietämätön väsymys, äkkipikaisuus, aamuturvotus, vatsantoiminta, aivosumu) ja hänen mukaansa selkeimmin vyöhykkeistä reagoivat juuri kilpirauhanen, lisämunainen ja stressipiste. mutta edelleen elimistöni käy tosi hitaalla.
Aloin myös n. vuosi sitten todenteolla keskittyä painonpudotukseen. (nuorimman lapsen raskausaikana ja sen jälkeen kertynyt n. 10 kg ylimääräistä ja sitä ennen vanhoja n. 10 kg) Kiloni on tullut vähitellen ilmeisesti aineenvaihduntani salakavalasti hidastuessa. Aluksi laskin kalorilaskurin avulla kaiken syömäni ja yritin liikkua enemmän sillä seurauksella, että paino jatkoi nousemistaan ja uuvuin ja stressasin liikunnasta ja syömisten tarkkailusta entistä enemmän. Sitten päätin kokeilla karppausta, joka toikin paljon myönteistä elämääni (mm. vatsakivut hävisivät, olo energisempi jne.) mutta paino ei vaan alkanut lähtemään, mutta sentään pysähtyi, kun edelleen laskin kaloreita ja sama stressi siitä laskemisesta jatkui. Sitten päätin, etten stressaa, enkä laske syömisiäni ja keskityn mukaviin asioihin sillä seurauksella, että paino lähti taas nousuun. Tässä vaiheessa menin lääkärille kertomaan oireistani ja ne kilppariarvot otettiin. Aluksi siis lievästi koholla normaalirajoissa, parin kuukauden jälkeen ihan normaali (tässä välissä olin aloittanut vyöhyketerapiakäynnit)
Nyt kesällä olen ollut paljon energisempi, eikä paikat ole olleet niin tukossa kuin talvella ja loman alkaessa ajattelin, että kokeilen vielä sitä kaikkein äärimmäistä keinoa eli nutrausta. Olen korvannut 3 päivän ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) pusseilla ja syön yhden karppaustyylisen salaattiaterian iltasella sekä 2 kupillista kermakahvia. Näistä olen laskenut saavani n. 800-900 kcal/ päivä. Nälkä ei ole ollenkaan, olo on ihan suht hyvä, mutta paino ei vaan ole tippunut 3 viikon aikana (aluksi lähti 2 kg, jonka jälkeen tuli 1 takaisin ja siinä se nyt junnaa) Tiedän, että kilpirauhasvajakin ei pitäisi nutrata, mutta päätin kuitenkin testata, sillä mun arvonihan ovat normaalit.
Nyt en kohta enää uskalla syödä mitään.. ahdistun tästä painosta (88 kg/ 165 cm).
En haluaisi mennä antioksidanttiklinikalle ja maksaa itseäni kipeäksi kaikenmaailman tutkimuksista, vaan oikeasti sellainen kokonaisvaltaisesti ajattelevan lääkärin vastaanotolle, joka ymmärtäisi, että mitä pitkäakainen psyykkinen rasitus voi elmistölle tehdä...
Olen "vasta" 33 v ja psyykkisesti hyvin tasapainoinen, en siis masentunut. Asiat ovat nyt oikein hyvin, mutta se, etten voi itse hyvin on alkanut ottaa päähän. Talvi oli kamalan rankka, nyt kesällä on parempi, pelkään, että jos en saa apua painonhallintaan ja tökkivään olooni, niin en oikeasti jaksa ensi talvella.
En kaipaa mitään moralisointia, vaan erityisesti nyt hyviä tapoja saada tähän paras mahdollinen hoito. Josko täältä löytyisi joku, jolla olisi kokemuksia. Olen ihan väsynyt tähän.
kiitos, kun jaksoit lukea
Kommentit (56)
olevan mitään vikaa kilpirauhasessa, aivan loistavalla tasolla nuo arvot.
Psykiatria minäkin suosittelen.
t. kilpparipotilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan mitään vikaa kilpirauhasessa, aivan loistavalla tasolla nuo arvot. Psykiatria minäkin suosittelen. t. kilpparipotilas
Miksi suosittelet psykiatria, haluaisin tietää... sillä en koe itseäni masentuneeksi tai muuten psyykkisesti sairaaksi. Vaikeaa on ollut, mutta olen osannut käsitellä hyvin vaikeita asioita, en ole tarvinnut siihen sen kummenmpaa apua kuin rakastavan aviomiehen tukea ja vertaisutta. En ole mikään valittajatyyppi ja nään elämässäni kaikki positiivisetkin asiat ja aina ole vaikeuksista noussut ja koen elämän hyvin mielekkääksi. On vain todella epäoikeudenmukaista, että ulkomuotoni on tällainen, johon en ole tyytyväinen, vaikka olen yrittänyt kaikenlaista. Se väkisinkin syö itsetuntoa ja positiivista mielialaa...
mun järkeni sanoo, että mielialalääkkeet ovat tässä tilanteessa kyllä pelkkää oireenoireen hoitoa. Varsinkin kun olen täysin toiminta- ja työkykyinen.
en minäkään varsinaista kilpirauhasen sairautta epäile vaan stressin aiheuttamaa hormoniepätasapainoa (johon yhtenä osatekijänä liittyy kilpirauhasen toimimattomuus, eikä tuo tsh 2,6 nyt niin loistavakaan ole)... mutta eipä sitä kai voi sellainen tajutakaan, jolla ei tällaista pitkäaikaista stressiä ole ollutkaan. Olen itse sitä mieltä, että kehoni on toiminut jo pitkään äärirajoilla ja mennyt sekaisin..
Huomaat eron ihan varmasti!
aion jatkaa, mutten usko, että 1 viikko tekee mitään ihmeitä. En kuitenkaan uskalla palata normaaliin yli 1000 kcal- päiviinkään painonnousun pelossa. Syön Sulkaa- ja Forest Fruit-nutreja ja Easy Diet- keittoja.
Kiitos kuitenkin tsempistä!
ei kukaan jaksa toisen vaivoja ja kremppoja noin pitkään lukea. Sen verran jaksoin lukaista, että ei sinulla kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaa ole, ja muutenkin oma diagnoosisi on kyllä ihan olemattomalla pohjalla. Suosittelen siis todella sitä endokrinologia, mutta varaudu siihen, ettei hän ole kanssasi samaa mieltä ja USKO asiantuntijaa. Niin, ja varaa tupla-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mistäs se lisämunuaishomma nyt mieleesi tuli?
Ei jeesus näitä luulosairaita. Lopeta itsesi tarkkailu ja ala elää!
samantyylisiä oireita. Olin joutunut lisäksi syömään pitkän kortisoonikuurin astmani takia ja se sekoitti lopulta kokonaan elimistöni.
Lepoa ja kovasti nukkumista. Aamulla merisuolaa rippanen suuhun ja todella runsaasti vettä. Oireet alkoivat hellittää ja turvotus ja painonnousu lakkasi ja aloin virkoamaan ja painokin alkoi laskemaan.
Muitakin ohjeita löysin netisä kun googletin lisämunusaisista ja hormoneista ja stressistä yms. Hengitysharjoitukset yms. koska stressissä ihminen hyperventiloi välillä päiväkausia ja siitä johtuu sumuinen olo.
En käynyt vyöhyketerapiassa vaan etsin hyvän hierojan, joka teki minulle kerran kahdessa viikossa rentouttavan kokohieronnan, mihin kuului lymfahierontaa lisäksi. Auttoi poistamaan stressiä, koska rentoutumisen oppiminen oli todella tärkeää.
En myöskään ollut masentunut, mutta pitkäaikainen stressi ja huoli jumiutti hermoston ihan totaalisesti.
Tsemppiä sulle. Uskon, että löydät ratkaisun ongelmiisi. Kokeile heti huomenaamulla tuota merisuolaa ja erittäin paljon vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että maailma on väärällään läskejä, jotka yrittävät väen vängällä keksiä jotain sairautta syyksi läskeihinsä. Et siis ole ainoa. Endokrinologi voi selittää sinulle elimistön toimintaa ja hormonitoiminnan periaatteita (joista et näemmä ymmärrä mitään), mutta ongelmaasi ei ole lääkitystä eikä muutakaan lääketieteellistä hoitoa. Stressaat edelleen päätellen siitä, että keskityt 24/7 normaalin hormonitoimintasi tutkituttamiseen ja jaksat tännekin vääntää tuollaisen jumalattoman romaanin.
Stressi toki altistaa lihomiselle, mutta ei siihenkään muuta hoitoa ole kuin että lakkaat stressaamasta. Siihen taas voisi auttaa psykologi.
loppuelämäksi niin, että se ei palaa koskaan entiselleen. Parasympaattinen hermosto reagoi pitkäaikaiseen stressiin ja panee elimistön toimimaan niin kuin se olisi koko ajan pakotilanteessa.
Esim. ylikunto toimii samalla tavalla. Ensin menee liian lujaa, sitten kaikki hidastuu ja elimistön toiminta hidastuu. Tämä johtuu myös hermoston epätasapainosta.
Se voi myös vaikuttaa lisämunuaisen toimintaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat normaalit. Koko elimistö on jäänyt epätasapainoon, vaikka stressitekijä on poistunut.
Psykiatri ei tässä tilanteessa voi auttaa vaan hermosto on saatava palautumaan normaaliin toimintaan.
että maailma on väärällään läskejä, jotka yrittävät väen vängällä keksiä jotain sairautta syyksi läskeihinsä. Et siis ole ainoa. Endokrinologi voi selittää sinulle elimistön toimintaa ja hormonitoiminnan periaatteita (joista et näemmä ymmärrä mitään), mutta ongelmaasi ei ole lääkitystä eikä muutakaan lääketieteellistä hoitoa. Stressaat edelleen päätellen siitä, että keskityt 24/7 normaalin hormonitoimintasi tutkituttamiseen ja jaksat tännekin vääntää tuollaisen jumalattoman romaanin.
Stressi toki altistaa lihomiselle, mutta ei siihenkään muuta hoitoa ole kuin että lakkaat stressaamasta. Siihen taas voisi auttaa psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/11 tsh 2,6, t4v 14,1
4/11 tsh 1,2 t4v 14,5, t3v 4,5
eikö niin? Moni kilpparipotilas olisi noista aivan onnessaan... Joten ole sinäkin. Näyttäisi noiden perusteella ettei kyse ole kilpirauhasen toimintahäiriöstä eikä myöskään aivolisäkkeen aiheuttamasta kilpirauhasongelmista.
Jos olisi ilkeä, niin sanoisin sinulle että kehitäpä seuraavaksi itsellesi aivolisäkeongelma, se kun ohjaa monien hormonien toimintaa...
Tai sitten Addisonin tauti? Miksei sinulle ole tehty kortisolirasituskoetta?
Jos sinua asia vaivaa, niin mene ihan oikeasti hyvälle endokrinologille. Mutta kerro rehellisesti oireesi ja tuntemuksesi ja unohda kilpirauhanen, koska ongelmasi ei ilmeisesti ole siitä lähtöisin.
Lisämunuaisen uupuminen on muuten helposti testattavissa kotonakin, joko netistä tilattavalla sylkitestillä tai sitten kokeilemalla parantaako miltei jokaisesta kotilääkekaapista löytyvä lääkeaine oloa yhtään.
Mutta tosiaan, suosittelen ettet lähde itse lääkitsemään tai diagnosoimaan itseäsi vaan hankkiudu hyvälle endolle.
t. se kilpparipotilas
täällä... ottaen huomioon, että kyse ei kuitenkaan ole kuin jonkun anonyymin oireista ja siitä, että yksi elämän palapelin palanen sattuu olemaan hukassa.
ja jos joku nyt ei jaksanut lukea loppuun asti, niin ehkä tää ei sitten ollu sinulle tarkoitettukaan. Valiettavasti vain nykyään on niin kovin yleistä, ettei jakseta asioita ihan loppuun asti, vaan mennään tuomitsemaan kesken kaiken.
Kappas... kun sitä hyvää endokrinologia täällä juuri kyselinkin (+ kokemuksia samanlaisista oireista jne) ja ihan vilpittömästi apua tilanteessani, jossa en todellakaan olen ollenkaan varma, miksi elimistöni on niin sekaisin, niin jo täällä haukutaan läskiksi, luulosairaaksi, psykiatriseksi potilaaksi ja täysin tietämättömäksi. Olette vallan hienoa sakkia!
Ja muistutan, ettei elämäni ole ollut ihan helpoimmasta päästä, niin kyllä tuollaiset anonyymit vittuilutkin ihan sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä... ottaen huomioon, että kyse ei kuitenkaan ole kuin jonkun anonyymin oireista ja siitä, että yksi elämän palapelin palanen sattuu olemaan hukassa. ja jos joku nyt ei jaksanut lukea loppuun asti, niin ehkä tää ei sitten ollu sinulle tarkoitettukaan. Valiettavasti vain nykyään on niin kovin yleistä, ettei jakseta asioita ihan loppuun asti, vaan mennään tuomitsemaan kesken kaiken. Kappas... kun sitä hyvää endokrinologia täällä juuri kyselinkin (+ kokemuksia samanlaisista oireista jne) ja ihan vilpittömästi apua tilanteessani, jossa en todellakaan olen ollenkaan varma, miksi elimistöni on niin sekaisin, niin jo täällä haukutaan läskiksi, luulosairaaksi, psykiatriseksi potilaaksi ja täysin tietämättömäksi. Olette vallan hienoa sakkia! Ja muistutan, ettei elämäni ole ollut ihan helpoimmasta päästä, niin kyllä tuollaiset anonyymit vittuilutkin ihan sattuu.
loppuelämäksi niin, että se ei palaa koskaan entiselleen. Parasympaattinen hermosto reagoi pitkäaikaiseen stressiin ja panee elimistön toimimaan niin kuin se olisi koko ajan pakotilanteessa. Esim. ylikunto toimii samalla tavalla. Ensin menee liian lujaa, sitten kaikki hidastuu ja elimistön toiminta hidastuu. Tämä johtuu myös hermoston epätasapainosta. Se voi myös vaikuttaa lisämunuaisen toimintaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat normaalit. Koko elimistö on jäänyt epätasapainoon, vaikka stressitekijä on poistunut. Psykiatri ei tässä tilanteessa voi auttaa vaan hermosto on saatava palautumaan normaaliin toimintaan.
että maailma on väärällään läskejä, jotka yrittävät väen vängällä keksiä jotain sairautta syyksi läskeihinsä. Et siis ole ainoa. Endokrinologi voi selittää sinulle elimistön toimintaa ja hormonitoiminnan periaatteita (joista et näemmä ymmärrä mitään), mutta ongelmaasi ei ole lääkitystä eikä muutakaan lääketieteellistä hoitoa. Stressaat edelleen päätellen siitä, että keskityt 24/7 normaalin hormonitoimintasi tutkituttamiseen ja jaksat tännekin vääntää tuollaisen jumalattoman romaanin. Stressi toki altistaa lihomiselle, mutta ei siihenkään muuta hoitoa ole kuin että lakkaat stressaamasta. Siihen taas voisi auttaa psykologi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu siltä, että haluaisit torjua psyykkiset traumat ja sallit ainoastaan sen että paha olo pukkaa ulos kehosta fyysisin oirein. Opettele purkamaan paha olo näyttämällä tunteesi ja puhumalla paha olo sanoiksi. Sinun kannattaisi rauhoittua, keskittyä olennaiseen. En usko että saat mitään apua vyöhyketerapiasta tai muusta humpuukista. Ongelmasi on se, että kuuntelet mitä kehosi haluaa sinulle sanoa ja hidastat tahtiasi.
että maailma on väärällään läskejä, jotka yrittävät väen vängällä keksiä jotain sairautta syyksi läskeihinsä. Et siis ole ainoa. Endokrinologi voi selittää sinulle elimistön toimintaa ja hormonitoiminnan periaatteita (joista et näemmä ymmärrä mitään), mutta ongelmaasi ei ole lääkitystä eikä muutakaan lääketieteellistä hoitoa. Stressaat edelleen päätellen siitä, että keskityt 24/7 normaalin hormonitoimintasi tutkituttamiseen ja jaksat tännekin vääntää tuollaisen jumalattoman romaanin. Stressi toki altistaa lihomiselle, mutta ei siihenkään muuta hoitoa ole kuin että lakkaat stressaamasta. Siihen taas voisi auttaa psykologi.
siinä se ero, en lukeudu kuvaamiisi heikon itsetunnon painonhallintaongelmaisiin, vaan olen oikeasti ihan menestyvä ja onnellinen työssä käyvä perheenäiti ja minulla on ihan hyvä itsetunto. Se, että minua ottaa päähän tämä painonhallinnan vaikeus, niin se kai on ihan inhimillistä. Ja jos en olisi edes hiukan stressannut tämän painoni kanssa, olisin varmasti jo yli satakiloinen ja taatusti jo kyllä masentunut ja tarvitsisin sitä psykiatria, diagnoosia ja pillereitä.
ap
tuntuu siltä, että haluaisit torjua psyykkiset traumat ja sallit ainoastaan sen että paha olo pukkaa ulos kehosta fyysisin oirein. Opettele purkamaan paha olo näyttämällä tunteesi ja puhumalla paha olo sanoiksi. Sinun kannattaisi rauhoittua, keskittyä olennaiseen. En usko että saat mitään apua vyöhyketerapiasta tai muusta humpuukista. Ongelmasi on se, että kuuntelet mitä kehosi haluaa sinulle sanoa ja hidastat tahtiasi.
En torju psyykkisiä traumoja, niistä olemme mieheni ja muiden läheisteni kanssa puhuneet ja moni asia on nyt enemmän kuin hyvin. Mieli on kevyt ja luottavainen tulavaisuuden suhteen. MInun ei tarvitse opetella näyttämään tunteitani, minulla on nyt erittäin turvallinen olo kaikkine tunteineni... en pelkää mitään enkä ole katkera.
Vyöhyketerapian aloittamisen jälkeen oloni on huomattavasti tasoittunut... joten siitä olen saanut aivan varmasti apua.
Psyykkistä ja fyysistä olemusta ei voida mitenkään erotella. Toiset ovat herkempiä reagoimaan psyykkisesti toiset fyysisesti. Joillekin tulee psykosomaattisia oireita (kuten selkäkipuja ym.), toiset ovat taipuvaisia ahdistumaan. Ne selviävät parhaiten, kellä on luovat ongelmanratkaisutaidot, selviytymisen eväät. Ne muutamat kerrat, jolloin ole psykologille tarinaani kertonut, on psykologi ollut sitä mieltä, ettei minulla ole psyykkisesti mitään hätää.... siltä minustakin tuntuu...
Mutta se mitä sellainen psyykkinen stressi, (joka on täysin ymmärrettävä ja hallitsematon tilanteessani) tekee pitkittyessään elimistölle ei olekaan helppo juttu. Sitä tuskin ymmärtää ihan peruslääkäri... eikä psykiatri tai endokrinologikaan, pitäisi olla vähän enemmän perspektiiviä. sellaisen haluaisin löytää..
ap
ei kukaan jaksa toisen vaivoja ja kremppoja noin pitkään lukea. Sen verran jaksoin lukaista, että ei sinulla kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaa ole, ja muutenkin oma diagnoosisi on kyllä ihan olemattomalla pohjalla. Suosittelen siis todella sitä endokrinologia, mutta varaudu siihen, ettei hän ole kanssasi samaa mieltä ja USKO asiantuntijaa. Niin, ja varaa tupla-aika.
Miten voit sanoa, että oma "diagnoosini" on olemattomalla pohjalla, kun et jaksanut lukea?
Oma arveluni on ihan hyvällä pohjalla... ei ole pakko, mutta luepa vielä uudestaan.
ap
Kuin Jorma Salmi Tampereen koskiklinikka. Olen kuullut, että hän tietää minkälaisia määriä tyroksiinia ihmisen oikeasti pitää syödä.
Koskiklinikalla Treella?