Lue keskustelun säännöt.
suositelkaa minulle hyvää kilpirauhas- lisämunuaisongelmista ymmärtävää lääkäriä Tampereella
17.07.2011 |
Tilanteeni on sellainen, että minulla on n. 10 vuoden ajalta psyykkisesti hyvin haastavaa aikaa (mm. lapsen vakava sairaus ja kuolema, oman isän alkoholiongelma ja talon rakennus, moniallerginen kuopus, ihmissuhdehankaluudet lähipiirissä ym.) ja kärsin ilmeisesti kroonistuneesta psyykkisestä stressistä. Tämä pitkittynyt stressitila on ilmeisesti laittanut hormonitoimintani sekaisin ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnalle sekä lisämunuaisen uupumukselle tyypillisistä oireista. Kilpirauhasarvoja on seurattu: helmikuussa tsh oli 2,6 ja huhtikuussa 1,2. Helmikuun arvojen perusteella keskustelin omalääkärin kanssa koelääkityksen aloittamisesta, mutta jotenkin mun vaistoni sanoo, että synteettinen tyroksiini ei auta minun vaivaani, vaan koska ongelma on pitkittynyt stressi, niin tarvitsisin apua myös lisämunuaisen elpymiseen. Tästä kokonaisuudesta ei terveyskeskuksen omalääkäri valitettavasti ymmärrä yhtään mitään. Hänen suostumuksellaan kuitenkin päätimme kokeilla vyöhyketerapiaa ja lisäravinteita, josko ne laittaisivat luontaisesti potkua kilpirauhaseen. Silloin en vielä tiennyt lisämunuaisesta mitään.
Olen helmikuulta asti käynyt vyöhyketerapeutilla, josta olekin saanut jo paljon apua oireisiin (mm. sietämätön väsymys, äkkipikaisuus, aamuturvotus, vatsantoiminta, aivosumu) ja hänen mukaansa selkeimmin vyöhykkeistä reagoivat juuri kilpirauhanen, lisämunainen ja stressipiste. mutta edelleen elimistöni käy tosi hitaalla.
Aloin myös n. vuosi sitten todenteolla keskittyä painonpudotukseen. (nuorimman lapsen raskausaikana ja sen jälkeen kertynyt n. 10 kg ylimääräistä ja sitä ennen vanhoja n. 10 kg) Kiloni on tullut vähitellen ilmeisesti aineenvaihduntani salakavalasti hidastuessa. Aluksi laskin kalorilaskurin avulla kaiken syömäni ja yritin liikkua enemmän sillä seurauksella, että paino jatkoi nousemistaan ja uuvuin ja stressasin liikunnasta ja syömisten tarkkailusta entistä enemmän. Sitten päätin kokeilla karppausta, joka toikin paljon myönteistä elämääni (mm. vatsakivut hävisivät, olo energisempi jne.) mutta paino ei vaan alkanut lähtemään, mutta sentään pysähtyi, kun edelleen laskin kaloreita ja sama stressi siitä laskemisesta jatkui. Sitten päätin, etten stressaa, enkä laske syömisiäni ja keskityn mukaviin asioihin sillä seurauksella, että paino lähti taas nousuun. Tässä vaiheessa menin lääkärille kertomaan oireistani ja ne kilppariarvot otettiin. Aluksi siis lievästi koholla normaalirajoissa, parin kuukauden jälkeen ihan normaali (tässä välissä olin aloittanut vyöhyketerapiakäynnit)
Nyt kesällä olen ollut paljon energisempi, eikä paikat ole olleet niin tukossa kuin talvella ja loman alkaessa ajattelin, että kokeilen vielä sitä kaikkein äärimmäistä keinoa eli nutrausta. Olen korvannut 3 päivän ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) pusseilla ja syön yhden karppaustyylisen salaattiaterian iltasella sekä 2 kupillista kermakahvia. Näistä olen laskenut saavani n. 800-900 kcal/ päivä. Nälkä ei ole ollenkaan, olo on ihan suht hyvä, mutta paino ei vaan ole tippunut 3 viikon aikana (aluksi lähti 2 kg, jonka jälkeen tuli 1 takaisin ja siinä se nyt junnaa) Tiedän, että kilpirauhasvajakin ei pitäisi nutrata, mutta päätin kuitenkin testata, sillä mun arvonihan ovat normaalit.
Nyt en kohta enää uskalla syödä mitään.. ahdistun tästä painosta (88 kg/ 165 cm).
En haluaisi mennä antioksidanttiklinikalle ja maksaa itseäni kipeäksi kaikenmaailman tutkimuksista, vaan oikeasti sellainen kokonaisvaltaisesti ajattelevan lääkärin vastaanotolle, joka ymmärtäisi, että mitä pitkäakainen psyykkinen rasitus voi elmistölle tehdä...
Olen "vasta" 33 v ja psyykkisesti hyvin tasapainoinen, en siis masentunut. Asiat ovat nyt oikein hyvin, mutta se, etten voi itse hyvin on alkanut ottaa päähän. Talvi oli kamalan rankka, nyt kesällä on parempi, pelkään, että jos en saa apua painonhallintaan ja tökkivään olooni, niin en oikeasti jaksa ensi talvella.
En kaipaa mitään moralisointia, vaan erityisesti nyt hyviä tapoja saada tähän paras mahdollinen hoito. Josko täältä löytyisi joku, jolla olisi kokemuksia. Olen ihan väsynyt tähän.
kiitos, kun jaksoit lukea
Kommentit (56)
että myös tuo TSH 2,6 on ihan loistava arvo.. En ymmärrä mistä olet saannut muuta infoa..? Ja ylipäätään jos ajateltaisiin että alle 2,5 olisi ihanne arvot, ei tuo 0,1 ylitys vielä aiheuta mitään oireita. Syy on jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu siltä, että haluaisit torjua psyykkiset traumat ja sallit ainoastaan sen että paha olo pukkaa ulos kehosta fyysisin oirein. Opettele purkamaan paha olo näyttämällä tunteesi ja puhumalla paha olo sanoiksi. Sinun kannattaisi rauhoittua, keskittyä olennaiseen. En usko että saat mitään apua vyöhyketerapiasta tai muusta humpuukista. Ongelmasi on se, että kuuntelet mitä kehosi haluaa sinulle sanoa ja hidastat tahtiasi.
En torju psyykkisiä traumoja, niistä olemme mieheni ja muiden läheisteni kanssa puhuneet ja moni asia on nyt enemmän kuin hyvin. Mieli on kevyt ja luottavainen tulavaisuuden suhteen. MInun ei tarvitse opetella näyttämään tunteitani, minulla on nyt erittäin turvallinen olo kaikkine tunteineni... en pelkää mitään enkä ole katkera. Vyöhyketerapian aloittamisen jälkeen oloni on huomattavasti tasoittunut... joten siitä olen saanut aivan varmasti apua. Psyykkistä ja fyysistä olemusta ei voida mitenkään erotella. Toiset ovat herkempiä reagoimaan psyykkisesti toiset fyysisesti. Joillekin tulee psykosomaattisia oireita (kuten selkäkipuja ym.), toiset ovat taipuvaisia ahdistumaan. Ne selviävät parhaiten, kellä on luovat ongelmanratkaisutaidot, selviytymisen eväät. Ne muutamat kerrat, jolloin ole psykologille tarinaani kertonut, on psykologi ollut sitä mieltä, ettei minulla ole psyykkisesti mitään hätää.... siltä minustakin tuntuu... Mutta se mitä sellainen psyykkinen stressi, (joka on täysin ymmärrettävä ja hallitsematon tilanteessani) tekee pitkittyessään elimistölle ei olekaan helppo juttu. Sitä tuskin ymmärtää ihan peruslääkäri... eikä psykiatri tai endokrinologikaan, pitäisi olla vähän enemmän perspektiiviä. sellaisen haluaisin löytää.. ap
vaikka siitä ei tunnu olevan näyttöä. Voisiko kohdallasi olla kyse hypokondriasta? Yritä rauhoittua ja keskity elämän iloisiin puoliin. voithan sinä siellä endokrinologilla käydä jos se ahditustasi lieventää.
ja sen perusteella voit diagnosoida minut luulosairaaksi??
En kuvittele olevani vakavasti sairas, en ole edes luulosairas, vaan ihmettelen, miksi edes raju kaloreiden rajoittaminen ei ole auttanut painonhallinnassa ja haluaisin selvittää, miten ja miksi ja elimistö on mennyt niin sekaisin? olisin toivonut, että tätä kautta olisi löytynyt joku, jolla olisi samantapaista ongelmaa ja osaisi auttaa löytämään sellaisen lääkärin, joka ymmärtää kokonaisuutta.... kuten esimerkiksi tätä stressitaustaa. Vyöhyketerapeutilla käynnit ovat selvästi tasapainottaneet oloa, mutta tuo painonhallinnan vaikeus ihmetyttää, ärsyttää ja lannistaa. Eikö saisi?
Joku osasi kirjoittaa hyvin sen mitä ajan takaa:
"pitkäaikainen stressi saattaa vaikuttaa hermoston toimintaan loppuelämäksi niin, että se ei palaa koskaan entiselleen. Parasympaattinen hermosto reagoi pitkäaikaiseen stressiin ja panee elimistön toimimaan niin kuin se olisi koko ajan pakotilanteessa.
Esim. ylikunto toimii samalla tavalla. Ensin menee liian lujaa, sitten kaikki hidastuu ja elimistön toiminta hidastuu. Tämä johtuu myös hermoston epätasapainosta.
Se voi myös vaikuttaa lisämunuaisen toimintaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat normaalit. Koko elimistö on jäänyt epätasapainoon, vaikka stressitekijä on poistunut.
Psykiatri ei tässä tilanteessa voi auttaa vaan hermosto on saatava palautumaan normaaliin toimintaan."
Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
ap
lisännyt liikuntaa? Karppaaminenkaan ei tarkoita laihdutuskuuria, vaan sitä että voi paremmin. Laihdutukseen on oikeastaan 2 terveellistä vaihtoehtoa: toisessa lasketaan kaloreita ja toisessa hiilareita, ja molempiin liitetään liikuntaa ja veden juomista. Juotko tarpeeksi vettä? Voisiko aineenvaihdunnan hitauteen olla syy jossain ruoka-aineessa? Oletko harkinnut käyväsi ravintoterapeutilla?
että myös tuo TSH 2,6 on ihan loistava arvo.. En ymmärrä mistä olet saannut muuta infoa..? Ja ylipäätään jos ajateltaisiin että alle 2,5 olisi ihanne arvot, ei tuo 0,1 ylitys vielä aiheuta mitään oireita. Syy on jossain muualla.
kilpirauhassairaudesta... Enkä uskokaan, että vika olisi itse kilpirauhasessa... olenko niin väittänyt? Miksi tartutte noihin arvoihin?
Toisaalta kilpirauhasfoorumilta saa ihan selkeän käsityksen siitä, että jotkut asiaa ymmärtävät lääkäritkin ovat sitä mieltä, että tsh yli 2,5 voi jo aiheuttaa oireita ja oireiden ollessa selkeät, lääkitys on tarpeen.... mutta ei tästä nyt sen enempää.
Olen oireisiini saanut jo apua vyöhyketerapiasta, joka ilmeisesti on saanut jo kilpirauhaseen potkua, mutta edelleen vain aineenvaihdunta tökkii ja voihan olla, että kun vaan jatkan käyntejä, niin hermosto, hormonitoiminta ja sitä kautta aineenvaihdunta siitä vähitellen normalisoituu... ehkä olen vain kärsimätön. Jos asiat ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä, niin kai sitä on turha odottaa mitään äkillistä muutosta.
Tiedostan myös, että jos voisin täysin keskittyä vain itseeni ja minulla olisi rajattomasti rahaa käytettävissä, saisin varmaan itsekin vähitellen asiaan selvyyttä. Harrastaisin lempeää liikuntaa, joogaisin, selvittäisin ehkä millainen ruokavalio minulle todella sopii, onko kyse kenties jostakin yliherkkyydestä (minulla on allerginen ja atooppinen tausta). Perheenäitinä ei vain ihan niin paljon ole aikaa käytettävissä tällaiseen.
Ja ihmettelen myös aika paljon sitä (ei koske mitenkään erityisesti juuri tätä kyseistä kommentoijaa) vaan näitä joitakin ilkeämielisiä kirjoittajia, että miten oikeasti edes kykenette tuollaiseen epäempatiaan?
surullista
ap
eivätkä lääkärit todellakaan tiedä siitä tarpeeksi.
Ja kun potilas usein on pullea keski-ikäinen nainen, ei niitä oireita oteta senkään vertaa todesta.
Minäkin olen perheenäiti, kilpirauhanen on tulehtunut ja se aiheuttaa sekavan olon ja minulla on koko ajan kuumetta.
Työni on vaativaa, vaatii pitkiä päiviä ja ehdotonta keskittymistä.
Mutta edes sairauslomaa ei saa - puhumattakaan nyt, että tajuaisivat, että elämänvaiheeni on kuormittava, joten "muista nyt lepäillä jne." on oikeastaa pelkkää herjaamista sitten. Tai lääkärin idea, että käyttäisin kesälomani nyt oikein kunnolla itseni hoitamiseen ja että "ei saa olla noin kärsimätön".
Varsinkin kun minullakin epämääräisiä oireita on takana jo kuusi vuotta ja olen totaalisen uupunut jo ihan tähän epämäääräiseen tilanteeseen, eikä mitään ekstrapaukkuja löydy enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..tutustu elimistön happo-emäs tasapainoon. vei minulta kaikki nesteet ja kilot ropasta.. itsellänikin 20 vuoden stressi ja etsin myös apua, epäilen lisäkilpparin vajaatoimintaa, täytyy tehdä testi.
..tarkoitin tietysti lisämunuaisten vajaatoimintaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan mitään vikaa kilpirauhasessa, aivan loistavalla tasolla nuo arvot.
Psykiatria minäkin suosittelen.
t. kilpparipotilas
Psykologin juttusille ennemmin. Olet stressaantunut ja masentunutkin kenties.
olevan mitään vikaa kilpirauhasessa, aivan loistavalla tasolla nuo arvot.
Psykiatria minäkin suosittelen.
t. kilpparipotilas
Psykologin juttusille ennemmin. Olet stressaantunut ja masentunutkin kenties.
anna kilpparilääkkeitä (jos siis sellaista haluat) kun arvosi ovat loistavat. Hakeudu vaikka hermoratahierontaan ja kerro tuntemuksistasi. Lähde sitä kautta etenemään. Jorma Salmi kyllä treella endokrinologiaan eikoistunut lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 09:23"]
Hei ap!
Tämä on nyt todella vanha viestiketju, mutta toivottavasti näet tämän vielä.
Minuakaan endokrinologi ei kuunnellut (lihoin Thyroxinista), joten etsin paremman lääkärin käsiini, joka ymmärsi vaivani ja kuunteli. Halusin ja sain vaihtaa Erfan thyroid nimiseen kilpirauhaslääkkeeseen. Kilot alkoivat karista ja sain lisää energiaa. Mullta tippui 20kg lääkkeenvaidon jälkeen kahden vuoden aikana! Suosittelen hakeutumaan lääkärille, joka määrää Armour thyroidia ja Erfan thyroidia.
Mulla on ollut aiemmin hypertyreoosi, jonka seurauksena struuma ja sen leikkaus. Leikkauksen jälkeen sain thyroxinia niin pienellä annoksella (kiitos endon!), että lihoin ja olin apaattinen, vaikken kumminkaan masentunut. Minulla on 10v. aikana kilppariarvot heitelleet sen verran paljon, että tiedän mistä puhun. Nyt, Thyroidin aloittamisen jälkeen en vaihtaisi sitä hetkeksikään pois!
[/quote]
Hei, oletko vielä täällä? Voisitko ystävällisesti kertoa nimen joka sinulle Armouria määräsi? Olen tässä nyt reilun vuoden yrittänyt löytää lääkäriä jolta sitä saisin kokeeksi. Tyroksiini ei minua auttanut, kokeiltu on. Niin, T:re on paikkakunta. Kärsinyt olen +/- 7 vuotta.
Olisin kovin kiitollinen.
Valitettavasti kilpirauhasen vajaatoiminta ei aina näy verikokeilla otettavissa kilpirauhastutkimuksissa ja tämän johdosta monet ihmiset kärsivät hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
http://fms.fi/kilpirauhasenvajaatoiminnasta/
http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua mutta kyllä se on totta että pitkäaikainen stressi voi vetää elimistön vaikka minkälaiseen tilaan. Esim. mulla on tilanne nyt paljon parempi kuin vielä pari vuotta sitten, mutta edelleen elimistö ei kestä oikein mitään ylimääräistä rasitusta. Esimerkki, bmi:ni on 24 ja harrastan ihan kohtuullisesti liikuntaa, olisin halunnut muutaman kilon pois. Aloitin maanantaina kiloklubilla kirjaamaan syömisiä, tavallista terveellistä ruokaa pallukat vihreinä noin 1400 - 1500 kalorin edestä. Jo tiistaina olin niin väsynyt etten jaksanut mennä kevyelle muksujumppatunille lasten kanssa. Keskiviikkona iltapäivällä tuntui siltä etten jaksa laittaa pyykkiä koneeseen millään ja ajatus lenkistä oli täysin mahdoton, siinä määrin että tuntui siltä että tapan itseni johonkin kohtaukseen jos yritän liikkua. Oli pakko lopettaa se kuuri siihen. Söin neljän aikoihin kaksinkertaisen annoksen ruokaa ja parin tunnin päästä rupesi taas tuntumaan siltä että elämä on mahdollista. Ja ei, tässä ei ole nyt kyse siitä että laiska läski vaan lusmuilee, olen aikanaan laihduttanut tähän nykyiseen painoon ja pystyn erottamaan milloin on vain tavallinen nälkäsaamattomuus ja milloin elimistö huudattaa oikeasti punaista varoitusvaloa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2011 klo 17:26"]..tarkoitin tietysti lisämunuaisten vajaatoimintaa..
[/quote]
Minua ihan OIKEASTI loukkaa nämä kaikki wilsonin syndroomaa epäilevät!! Se ei ole edes oikea sairaus. Kokemuksesta voin sanoa, että jos lisämunuaiset kosahtaa niin se ei jää keneltäkään lääkäriltä huomaamatta! Oireet ovat vähän eri luokkaa ja normaalia verikoetta ei ihmisestä saa, kaikki tulokset päin p:tä. T.Kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisten adenooma ja kuorikerroksen liikakasvu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittelijan kysymys ei ole saanut vastausta:
"suositelkaa minulle hyvää kilpirauhas- lisämunuaisongelmista ymmärtävää lääkäriä Tampereella"
Muutama lääkäri Suomessa on jo saanut Valviralta kilpirauhaslääkkeiden määräyskiellon. Näillä kilpirauhashommeleilla kun tunnutaan nykyään tekevän aivan älytöntä bisnestä diagnoosimenetelmin ja lääkityksin, joilla ei ole tieteellistä näyttöä tukenaan. Lääkärin ei kuulu mennä mukaan huuhaajuttuihin kuten johonkin Wilsonin syndroomaan, hiivasyndroomaan ym. ym. keksittyihin tautitiloihin.
mutta otsikon perusteella etsit endokrinologia, joka on sisätautilääkäri suppeammalla lisäpätevyydellä. Googlaa vaikka trelaisten lääkäriasemien nettisivuja, nimeä en osaa sinulle antaa.
mutta otsikon perusteella etsit endokrinologia, joka on sisätautilääkäri suppeammalla lisäpätevyydellä. Googlaa vaikka trelaisten lääkäriasemien nettisivuja, nimeä en osaa sinulle antaa.
mutta en tosiaan turhaan kirjoittanut pitkästi... ajattelin, että jos vastaavien ongelmia ksnssa paininut/ painiva sattuisi lukemaan ja osaisi auttaa ihan kokemuksen kautta.
ap
mulla on itsellänikin kilpirauhasen vajaatoiminta, syön 0,1mg thyroxinia päivässä. Siitä huolimatta olo on koko ajan väsynyt ja kaiken aloittaminen todella haastavaa.
Olen nyt yrittänyt saada painoa putoamaan, mutta se on todellakin työn ja tuskan takana, paino ei vaan meinaa pudota, vaikka syön päivässä 1000-1200 kaloria, käyn 10 kilometrin lenkkejä, nostelen painoja, pyörittelen painollisella hulavanteella, teen vatsoja, Zumbaan ja teen steppivideota jossa aerobinen ja lihaskunto-ohjelma.
Olen itsekin miettinyt olisiko vaan alettava nutriletteja syömään, mutta mietin myös nouseeko paino heti takaisin, jos palaa tuohon 1000-1200 kaloriin.
Jaksamista!
mutta olen ihan samassa tilanteessa.
Minulle lääkärit haluaisivat syöttää kortisonia, eivätkä halua määrätä sairauslomaa, vaan sanovat vain, että kohottavat kortisoniannoksia, jos ei kilpirauhanen muuten tokene.
Eli minun pitäisi jaksaa jo valmiiksi uupuneena vaativassa töissä niin, että kortisoni vielä turvottaa kymmeniä kiloja...
vaikka siitä ei tunnu olevan näyttöä. Voisiko kohdallasi olla kyse hypokondriasta? Yritä rauhoittua ja keskity elämän iloisiin puoliin. voithan sinä siellä endokrinologilla käydä jos se ahditustasi lieventää.