Lue keskustelun säännöt.
Nyt pinoon kaikki kummalliset kasvatusmetoodit
28.06.2011 |
Minä aloitan
- Ei kerrota kenellekään tuliko tyttö vai poika
- Lapselle ei saa kertoa satuja. Kaikki mitä kerrotaan pitää olla ihan totta. Esimerkiksi lapselle ei lueta punahilkkaa tai Ronja Rövärintytärtä. Suututaan kun on vahingossa sanonut lapselle nukuttamistilanteessa, joo nyt kaikki nukkuu, myös kissa. Koska kissa on yöeläin.
- Lapsi pitää osaa pyytää jotain uutta ruokaa ennen kuin se tarjoitaan. Tarkoittaen sitä. että lapsi pitää osaa osoittaa tai sanoa että se haluaa esim lohta... Ennen sitä lapselle ei tarjota mitään uutta.
- Lapsi saa itse päättää koska menee nukkumaan, ikinä ei nukuteta..
Tässä nämä jota minulle on tullut vastaa...
Kommentit (4)
-lapselle ei saa tuottaa pahaa mieltä(eli uhmaikäistäkään ei saa komentaa tai jos äiti ei halua olla se paha joka sanoo ei niin kärjistetään tilanne kyläpaikoissa niin että emännän on sitten oltava se joka sanoo ei)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko enää maailma mallilleen mennä. Miks ei enää laspet saa olla lapsia niinkuin ennen vanhaan. Tytöt tyttöjä ja pojat poikia! Miks kaikki niin normaalikin pitää vääntää jotenkin epäterveeksi?
vaatteisiin. (kyseessä oli kaksoset)
lapsi herätettiin pissamaan, ei haluttu käyttää vaippoja vaikka oli vauva. (vastasyntynyt)
on tullut kummallisia metodeja vastaan. Lähinnä nämä:
- lasta ei viedä parturiin/hammaslääkäriin tms. jos lapsi ei halua. Annetaan mieluummin lapsen kärisä reikäisistä hampaista ym.
- ei anneta lapselle määrättyjä antibiootteja korvatulehdukseen (eikä kunnon kipulääkitystä) koska "elimistö itse parantaa". Kumma kyllä vanhemmat itse syövät sekä kipulääkkeitä että muita lääkkeitä jos ovat sairaana.
- ei anneta pienellekään lapselle mitään hiilihydraatteja, ettei lapsi sairastu aikuisena diabetekseen. Ei siis leipää ym. Tästä syystä (kotihoidettu) lapsi ei saa osallistua synttäreille eikä kerhoihin joissa ruokailu, koska lapsen kanssa on helpompi olla kun lapsi ei edes tiedä että tiettyjä ruokia on olemassa.
Itse taidan kyllä kuulun myös niihin joiden tapoja voi kummeksua. Raskausaikana olin jotenkin täysin vakuuttunut, että lapsen sielu ei kehity, jos lapsi ei saa kuunnella elävää musiikkia ja varsinkin klassista/urkumusiikkia. (joo, tiedetään, tosi kummallinen ajatus, varsinkin kun en ole mitenkään hengellinen ihminen enkä ole ennen edes ajatellut, että sielua voi olla olemassa). Niinpä mä pönötin ison vatsani kanssa kaikissa konserteissa jonne pääsin, ja yhtäkin harrastajateatterin musikaalia kävin katsomassa niin monta kertaa, että näyttelijät kävivät moikkaamassa vatsaani ennen esityksen alkua. Koska olin herkässä tilassa, niin toki itkinkin avoimesti jokaisessa näytöksessä. Joka kerta.
Siitä huolimatta että oli raskausajan lievästi sekaisin, olen kuitenkin ihan normaali äiti nykyään. :)