Sosionomeja, onko heitä?

Valmistumiseni jälkeen jäin suoraan äitiyslomalle esikoisesta ja vuoden -03 syksyllä menin ekaa kertaa töihin valmistumisen jälkeen. Silloin töiden saaminen tuntui helpolta, sain heti alkuun tosi naurettavan vajaan kuukauden mittaisen sosiaalityöntekijän sijaisuuden vanhainkodissa. Tämän poiki sitten sen, että pääsin 2 kuukauden mittaiseen sosiaalityöntekijän sijaisuuteen sairaalaan. Sairaalan sijaisuudelle olisi tullut jatkoa mutta sain n. 7kk pituisen aikuisssosiaalityöntekijän sijaisuuden. Tämän jälkeen työskentelin vielä 2 kk toisessa paikassa aikuissosiaalityöntekijän sijaisuudessa, jonka jälkeen jo kuopus ilmoitteli niin näkyvästi tulosta etten enää saanut muita sijaisuuksia.



Nyt lasten kanssa vietetyn kahden vuoden kotona olon jälkeen olen ollut työnhakijana tässä marraskuusta lähtien. Toissa viikolla olin haastattelussa sos.ohjaajan vakinaiseen virkaan mutta en tullut siihen valituksi. Tosin samaisesta paikasta tarjottiin aikuissosiaalityöntekijän sijaisuutta vuuoden loppuun.



Mielestäni vaikeampaa on ollut nyt saada työtä kuin vuonna 2003. Vaikka työpaikkoja on auki enemmän kuin koskaan myös sellaiset työssä olevat työnhakijat hakevat paikkoja. Suurin osa paikoista varmaan menee sisäisessä haussa.



Nytkin mulla on sellainen tilanne, että mulla oli tässä pari vakiviran hakua kesken kun tuota aikuissosiaalityöntekijän sijaisuutta tarjottiin. Ajatteli katsoa ne ensin ennen kuin lupaudun tuohon sijaisuuteen kokonaan. Tänään tuli ilmoituitus just, et enpä tullut valituksi, hävisin jollekin enemmän työkokemusta omaavalle. Tällä viikolla mulla vielä toinen vakiviran haastattelu edessä. Tunnelmat ovat kyllä nyt tosi latteat. Tuntuu, jotenkin et onko tämä pätkätyölaisen osa mun kohtalo. En jaksa enää olla kovin toiveikas noiden vakituisten virkojen saamisen suhteen. Ilmeisesti sinne tarjottuun määräaikaiseen sijaisuuteen on taas tyydyttävä ja mentävä.



Mulla siis kaikki työkokemus on ollut sijaisuuksissa sosiaalityöntekijänä. Nykyään tuntuu, et tämäkin muuttunut. Pääkaupunkiseudulla ei taideta enää kovin hevillä palkata sosionomeja sosiaalityöntekijän sijaisuuksiin. Pikemminkin jos palkkaavat muodollisesti epäpäteviä niin ottavat noita Valtsikasta valmistuneita.



Itse olen alkanut miettiä, pitäisiköhän vielä mennä koulunpenkille hankkia sosiaalityöntekijän pätevyys niin ois paremmat mahdollisuudet siihen vakivirkaan.

Suuntautumisvaihtoehtoni oli sosiaalipedagogiikka. Valmistumisen jälkeen hain töitä n. 1½ kuukautta. Sen jälkeen tehnyt sekä erityislastentarhan- että lastentarhanopen töitä, välillä ollut kotonakin hoitamassa omia lapsia, tällä hetkellä päiväkodin johtajana vakituisessa työsuhteessa. Itse olen kokenut että työllistyminen on ollut suht helppoa. Tosin jonkin verran olen myös valmistumisen jälkeen opiskellutkin.

Työn saaminen riippuu varmaan aika paljon siitä, mitä työtä hakee...