Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies väheksyy synnytyskokemustani
17.07.2011 |
Haluaisin mielipiteitänne seuraavaan asiaan: Synnytin yli vuosi sitten. Itse koen synnytykseni sujuneen hyvin. Toki teki kipeää, mutta kipu ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä. Itse koen, että olisin kestänyt vaikka kovempaakin kipua. Keskustelimme mieheni kanssa tässä taannoin synnytyksestä. Mieheni oli sitä mieltä, että synnytys oli minulle niin traumaattinen, että olen unohtanut kuinka kipeä olinkaan. Hänen mielestään (sivusta seuranneena) olin niin kipeä, että yhtään enempää jos olisi ollut kipua, olisin pyörtynyt. Mieheni on ehdottomasti tätä mieltä, eikä hyväksy että minä (synnytyksen fyysisesti kokeneena) voisin olla oikeassa sanoessani, että kipu ei ollut ylitsepääsemätöntä. Mielestäni mies väheksyy synnytyskokemustani, ja olen itse ruvennut kokemaan, ettei synnytys ollutkaan niin hyvä, kuin "luulin". Kertokaa avoimesti mielipiteitänne, pliis. Ylireagoinko, kun asia harmittaa vieläkin?
Kommentit (22)
että vatvotte asiaa tuolla tavalla vielä vuoden päästä. Se on ollut ja mennyt, ja jos meni hyvin niin hyvä. JOkaisella ihmisellä on oma kokemus jonka voi kokea vain itse, siksi mielipiteitä on yhtä monta. Sinulla on oma fyysinen kokemus ja miehellä omansa, lähinnä henkinen. Onko synnytys/kipu joku mittari millä arvotatte sinua äitinä/vaimona? Kuullostaa omituiselta. Keskittykää lapseenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä tule mulle kertomaan miltä se tuntuu tai on tuntumatta, perkele! Niin minäkään en sitten ala analysoimaan armeijakokemuksiasi, perkele!
Otsikon luettuani oletin, että mies väheksyisi kokemustasi tyyliin "no, eihän se nyt niin kovasti voinut sattua, olet aina ollut niin herkkä prinsessa, että liioittelet taas".
Se, että miehesi uskoo kipusi olleen kovempaa kuin muistatkaan kertonee pikemmin siitä, että hän pitääkin kokemustasi vielä rankempana - ja miesten mittapuilla siis arvokkaampana - kuin luuletkaan.
Ja miten se synnytyksen "hyvyys" on muutenkaan kiinni miehesi mielipiteestä? Onko oma naiseutesi riippuvainen synnytyksesi "hyvyydestä"? Hylkäisitkö lapsesi, jos kävisi ilmi, ettet ole häntä "hyvin" synnyttänyt?
Kerran keskusteltiin, ja jäi minua harmittamaan. Olet varmaan oikeassa, että pitäisi antaa asian vain olla.
kannattaako tuota jauhaa miehen kanssa, jos hän ei halua ymmärtää, ni pahoitat vaan mieles.. Ja kipu näyttää takuulla sivullisen silmin ihan erilaiselta, kuin miltä se sinusta tuntui.. Saattaa olla niinkin, että sä vähättelet miehen tunteita. Mun mies ainakin sanoi, että on niin kynsille lyöty olo, kun ei pysty tekemään mitään ja näkee, että sattuu. Olisko synnytys ollukin henkisesti rankempi miehelle ku sulle? Olisko mies kokenu avuttomuutensa sun kivun edessä niin suureksi, ettei käsitä, että olisit saattanutkin kestää kovempaakin kipua tai olisko mies kestäny sitä, jos olisitkin ollu kipeämpi? Mieti asiaa siltäkin kannalta, sinä olit varsinaisesti aktiivisesti toiminnassa ja koit itsessäsi kivun, mutta ymmärsit sen tarkoituksenmukaisuuden ja pystyit suhteuttamaan kipua siihen, mies ei voinut kuin sivusta seurata ja arvailla miltä sinusta tuntuu... sun reaktioista päätellä, kuinka kipeä olit, kun siihen sotkeutuu omat tunteet, ilo, hämmennys, liikutus jne, ni helposti ylitulkitsee merkkejä.
Ymmärrä miestäsi, sinä tiedät, mitä olet kokenut ja mitä mahdollisesti olisit vielä kestänyt, mies voi vain arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä tule mulle kertomaan miltä se tuntuu tai on tuntumatta, perkele! Niin minäkään en sitten ala analysoimaan armeijakokemuksiasi, perkele!
Itse asiassa tämä oli aika piristävä viesti. Kiitos siitä! :D Minäpä annan asian olla, unohdan mielestäni. Kiitos teille. Vaikkakaan eivät kaikki kovin "kilttejä" viestejä laittaneet, niin avasivatpahan silmäni. Ootte te hassuja...
heh aika kultaa muistot naisella...moni nainen heti synnytyksen jälkeen tai synnyttämässä ollessaan ajattelee ja tuntee, että ei koskaan enää halua siihen samaan kipuun ja piinaan, että se todellakin on kauheaa... mutta annas kun se vauva on vähän kasvanut niin jo iskee uusi vauvakuume...ja ajatukset muuttuu, ettei se ihan niiin kauheeta kuitenkaan ollutkaan...
miehen aivoissa taas hormoonit ei tee sille samaa töppöstä vaan se todellakin muistaa miten kärsivältä sää näytit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Ymmärrä miestäsi, sinä tiedät, mitä olet kokenut ja mitä mahdollisesti olisit vielä kestänyt, mies voi vain arvailla.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. Fiksulta ihmiseltä vaikutat.
On se kovaa se elämä, kun pitää olla "kiltti" ja synnyttää "hyvin" ja olla aina muille "mieliksi"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen aivoissa taas hormoonit ei tee sille samaa töppöstä vaan se todellakin muistaa miten kärsivältä sää näytit.
[/quote]
Varmasti näytinkin kärsivältä, ja kipeä olinkin! Muistan kuitenkin että koko synnytyksen ajan odottelin, että milloinkahan tämä TODELLA rupeaa sattumaan, eikä niin käynytkään...
Hänellä (lapsettomalla) on selkeä käsitys siitä, miltä adoptoimisen kuuluu tuntua.
Ei kestä ollenkaan, kun minä en stressaantunut "oikeista" kohdista ja kehtasin prosessin jälkeen sanoa, että kyllä vaan edelleen muistan selkeästi kaikki heidän viranomaistöpeksinnät. Lapsen tultua, kun "kuuluu" sanoa, että "lapsi on niin ihana, että kaikki kärsimys on poispyyhkäistyä". Ei se ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kovaa se elämä, kun pitää olla "kiltti" ja synnyttää "hyvin" ja olla aina muille "mieliksi"...
Ei pitänyt olla kilttejä. Minähän nimenomaan pyysin mielipiteitänne. Tarkoitin, että apua oli, vaikkeivat kaikki viestit "kilttejä" olleetkaan. Myös näistä viesteistä oli siis apua. Ja halusin apua, menikö perille? Ihme asioista tuohdut :D
On se kovaa se elämä, kun pitää olla "kiltti" ja synnyttää "hyvin" ja olla aina muille "mieliksi"...
Ei pitänyt olla kilttejä. Minähän nimenomaan pyysin mielipiteitänne. Tarkoitin, että apua oli, vaikkeivat kaikki viestit "kilttejä" olleetkaan. Myös näistä viesteistä oli siis apua. Ja halusin apua, menikö perille? Ihme asioista tuohdut :D
Vaan alkoi taas ahdistaa, kun ajattelin kuinka moni nainen kärsii siitä, kun pitää aina olla niin "kiltti" (kamala sanakin!) ja tehdä kaikki "hyvin" - jopa synnyttää... Ja sitten, jos joku kyseenalaistaa (tai jonkun voi tulkita kyseenalaistavan) sen, että kaikki on tehty "hyvin", menetetään yöunetkin asiaa vatvottaessa... Eläkää rohkeasti elämäänne, unohtakaa muiden miellyttäminen! (Etenkin kun ei se miellyttäminen ole ollenkaan tarpeen; ap:n tapauksessakin mies varmasti olisi ihan yhtä mieltynyt vaimoonsa, vaikka vaimo olisikin synnyttänyt hieman "huonosti"...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisella osapuolella ei oo omakohtaista kokemusta. Eli sinä olet tuntemuksinesi "oikeammassa".
vaan pikemmin siis mielestäsi liioitteli. Mieheni oli ekan synnytyksen jälkeen aivan varma etten ikinä suostuisi toiseen llapseen ja taisi olla kokemuksena hänelle järkyttävämpi. Myönnän uhkailleeni häntä ja luvanneeni myös tappaa. :(
Seuraava synnytys meni paremmin kun molemmat jo tiesimme mitä odotettavissa. MUTTA selvisi mulle kaikesta huolimatta myös toisen synnytyksen aikana varsin hyvin miksi olin uhkaillut miestäni edellisellä kerralla.
Asettui yläpuolelle ja selitti, että ap ei toimi niin kuin pitää ja miehelle on kerrottu.
Tuo on vähättelyä, jos mikä.
vaikka itse jouduin käymään pelkopolilla jälkikäteen... Että meillä näin päin :(
En kärsinyt muka kovia kipuja ja kaikki meni niinkuin piti. Kysyjille vastasi että nopea ja helppo synnytys oli, puudutusta ei edes tarvittu.
Ihmettelee kun jälkeenpäin puhun kivusta ja pelosta jota koin, "höpsistä, hyvinhän sä selvisit, et edes huutanut niin paljon kuin olin kuvitellut"
Alue: Aihe vapaa
Ja puhukaa sitten...