Mielenterveyshäiriöiden periytyminen

Vaikka on perinnöllinen altistus, ei välttämättä koskaan sairastu.

Koskee niin fyysisiä sairauksia kuin mielialahäiriöitäkin.

Toki perinnöllisyys altistaa sairauden puhkeamiselle.

Paniikkihäiriöstä löydät tietoa tästä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00404#s2

Ajattelisin että lapsellasi olisi riski sairastua, mikäli sinulla tai puolisollasi, tai teidän vanhemmilla tai sisaruksilla olisi paniikkihäiriötä. Nuin kaukaisesta sukulaisesta tuskin kannattaa ajatella olevan sukurasitetta. Vai mitä muut on mieltä?

Paniikkihäiriöhän johtuu neuroottisuudesta mikä on periytyvä piirre. Neuroottisuus yksin ei toki tarkoita että puhkeaisi paniikkihäiriö. Tytöt ovat suuremmassa riskissä, mutta en tytönkään kohdalla olisi huolissani. Panostaisin lapsen kehumiseen ja kannustamiseen sekä koittaisin opettaa tunteiden käsittelyä pienestä pitäen.

Periytymisen riski olisi jos vanhemmat/isovanhemmat sairastaisivat paniikkihäiriötä.

Onko jollakin tarkkaa tietoa kysymykseeni?

Perimän kautta saattaa tulla alttius sairastua, mutta suuresti vaikuttavat myös kokemukset ja olosuhteet puhkeaako sairaus.

Nykyajan häiriö paranoia ym mulk kupäisyys muita kohtaan

Kysyn vielä uudelleen, eli onko aloituksessa kertomani lähin sukurasite (vaarin sisko) riski periytymiselle?

Mulla on paniikkihäiriö. Vanhemmillani ei ole, sisaruksillani ei ole, tädilläni on, kauempaa historiaa en tiedä.

Eikai se suoraan suvussa kulje, olosuhteet ja oma persoona vaikuttaa kovasti.

Itse olen muutenkin tosi herkkä ja eniten siihen on vaikuttaneet esim läheisten kuolemat ja sairaudet, traumatausta jne.

Eikös suurimmalla osalla ihmisistä ole paniikkikohtauksia joskus ilman varsinaista häiriötäkin?

Tätä pitää kysyä neurologilta. Mielestäni pitää ottaa huomioon myös muut lähisuvun altistavat piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paniikkihäiriö. Vanhemmillani ei ole, sisaruksillani ei ole, tädilläni on, kauempaa historiaa en tiedä.

Eikai se suoraan suvussa kulje, olosuhteet ja oma persoona vaikuttaa kovasti.

Itse olen muutenkin tosi herkkä ja eniten siihen on vaikuttaneet esim läheisten kuolemat ja sairaudet, traumatausta jne.

Eikös suurimmalla osalla ihmisistä ole paniikkikohtauksia joskus ilman varsinaista häiriötäkin?

Mellä sitä on eniten lähisuvun nepsyillä, mutta itse kärsin ilmeisesti nuorena paniikkihäiriöstä ilman kuolemanpelkoa.

Olin erittäin stressaantunut ja sairastin myöhemmin masennusta ja olin ahdistunut.

Herran jumala voihan se lapsi saada jonkun ihan muunkin sairauden, ei tuo nytmummin siskolta niin vahvasti periydy että sitä erityisesti kannattaisi pelätä.

Lisääkö se lapsen alttiutta sairastua, jos ainakin toisella vanhemmista on paniikkihäiriö ja lisäksi vanhemmilla epävakaa, myrskyisä, kriiseistä kärsivä avioliitto?

Minun kaverillani paniikkikohtaukset ovat traumaoire. Joten siltä pohjalta en olisi järin huolissani periytyvyydestä.

Meilläpäin puhutaan että tietyt suvut on skitsofreniasukuja. Toisin kuin psykoanalyytikot väittää skitsofrenia on biologistaustainen sairaus joten alttius periytyy. On jopa havaittu että jotkin virusinfektiot saattavat altistaa skitsofrenialle. Sopii muihinkin mt-häiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverillani paniikkikohtaukset ovat traumaoire. Joten siltä pohjalta en olisi järin huolissani periytyvyydestä.

Alttius on silti perinnöllistä. Joko toinen ei välttämättä ole moksiskaan vaikka kokisi saman traumatisoivan tilanteen.

Vain skitsofrenia on geeneissä, näistä nipsy nepsyistä en tiedä

Meillä on suvussa myös paniikkihäiriötä. Monella serkulla ja mummollani oli. Äidilläni ei. Minäkin luulin pitkään etten ollut perinyt tuota ikävää sairautta mutta se puhkesi kannabiksen kokeilun vuoksi. Yksi kerta riitti ja nyt olen sairastanut jo seitsemän vuotta. Päihteisiin en ole koskenut sen jälkeen. Pystyn elämään lähes normaalia elämää lääkityksellä, mutta välillä kohtaus iskee. Käyn nyt yksityisellä kuntoutuksessa.

Kukaan ei voi antaa varmaa vastausta kysymykseesi. On mahdollista että lapsesi perii häiriön, mutta ei varmaa. Sinuna en kantaisi huolta asiasta, sillä paniikkihäiriö on aika "kevyt" mt-ongelma. Ei edes verrattavissa skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Silloin kun olen panikoinut niin en koskaan tekisi mitään hullua. Vetäydyn vain rauhoittumaan ja kaipaan tukea.