kauhea morkkis!!!

pettäminen on hyvästä niin kauan kun siitä ei jää kiinni/ ei kanna tauteja toiselle. eikös nyt käynytkin niin, että hairahduksesi johdosta miehesi saa nyt sinulta oikein ekstra- annoksen hellyyttä ja huomiota? Arvostat nyt omaasi enemmän ja halu olla hänelle parempi tuli ajankohtaiseksi? väitän että nakertava omatuntosi & salaisuutesi parantaa suhdettanne, jos osaat nyt pelata korttisi oikein.

Onneksi tuttavapiiriini ei kuulu tuommoisia. Katsopa hieman peiliin ;)

niin älä tunnusta!!

jos tunnustat niin voi olla että miehesi ei koskaan anna sinulle anteeksi.

Opettele antamaan itsellesi anteeksi. Virheitä tekee jokainen.



se mitä ei tiedä ei satuta.

sen jälkeen yhessä ja lopulta lemppasin sen. En pystynyt antamaan anteeksi, pohja suhteelta hävinnyt ja luottamus, en nähnyt järkeä jatkaa. en olisi kunnioittanut itseäni jos olisin jatkanut. eli älä kerro ellet tahdo parisuhteesi loppuvan.

mutta karseelta tuo ihminen kuulostaa. Oikealta psykopaattiharakalta. Itse en edes piloillani voisi kirjoittaa noin..

Oletko nyt eri ihminen? et. Paitsi ehkä omat virheet tekevät suvaitsevammaksi toistenkin virheitä kohtaan, ja se on pelkästään hyvä juttu.



Kai haluat olla vanhempana ja iso-vanhempana sellainen joka on vähän elämää nähnytkin, omakohtaisesti eikä vain naapurin verhojen välistä pilkahduksen. Ota se viisastuttavana kokemuksena.



Ja mitä niihin omantunnontuskiin tulee, kyllä ne vielä laimenee ajan kanssa. Eläkä nyt aivan itseäsi ristiinnaulitse. Miehelläsi on TAKUULLA ollut joskus kans jotain vipinää ellei se nyt satu olemaan hartaan uskonnollinen tai muutenvaan ihan sairaan kurinalainen.



Elämässä ja parisuhteessa pitää keskittyä olennaiseen, tuollaset pikku mokat ei merkkaa mitään. Ja kerranhan täällä vaan eletään.



Mutta elä ole missään yhteydessä siihen mieheen ja varo ettei se vaan ala tekstailemaan tai mitään, sano suoraan et sulla on ihan kauhee olo siitä mitä tapahtu ja et tosiaan halua mitään jatkoa.



tsemppiä. Viikon päästä on jo helpompaa, vuoden päästä koko juttu on vaan hämärä muisto.

oikeasti, nyt jo monesti petetyksi tulleena ajatttelen jo näin. seksi on vielä ihan eri asia kuin rakkaus, ja tiesin kyllä että mieheni rakasti minua, vaikka uittikin munaansa muualla. jotenkin vaan tässä vaiheessa elämää olen hyväksynyt sen tosiasian, että harva ihminen oikeasti on niin yksiavioinen, ettei pettäminen koskaan mieleen tule, ja tosi usea menee kyllä jos tilaisuus tulee. Toisaalta se tosiaan voi parantaa suhdetta, se mikä ei tapa, vahvistaa. Vieraissa käytyä koti ja vaimo voivat tuntua kuitenkin taas mukavalle, kun huomataan ettei ruoho ollutkaan sen vihreämpää muualla. Siihen vain tarvitaan pieni hairahdus silloin tällöin, että se pysyy mielessä. Toki minustakin on ehdottoman väärin, jos ei suojauduta taudeilta ja riskeerataan sitten puolisokin niille.

sydäntä vaan repii kun miettii mitä tuli tehtyä! ap

päinvastoin, tämä ajattelu vapautti elämää aika lailla. Kun ei mieheltä kummoista odota, ei voi kovin pahasti pettyäkään. Taatusti olen suhteessa vapaampi- ja vahvempi kuin moni teistä. Arvatkaa onko miehelle vaikea paikka, kun en pahemmin välitä mitä reissuillaan touhuaa? Menohalut ukolla meni lähes vuodeksi kun mainitsin toiveena että käyttää edes kortsua, ettei minulle mitään tuliaisia tuo. Hän näkee minut nyt paljon vahvempana & tasavertaisenaan kun en jaksa olla epätoivoisesti hänessä roikkuva mustis pikkuvaimo.

Jos sussa ei ole sen vertaa itsekunnioitusta että pystyisit heivaamaan sen ja ettimään paremman kuin miehen joka useasti pettää! Se ei kunnioita sua vaan pitää itsestäänselvyytenä. Ajattelee että voi tehdä mitä vaan ja sinä pysyt silti siinä. Must se tossumaista.

Miten ihmeessä te voitte olla noin kaksnaamaisia?!?

mitä vaan.

Miten joku nainen alistuu tollaseen?Et taida kuitenkaan itseäsikään arvostaa että pistäsit ukon menemään? Ja ap jos liittossanne on yhtään rehellisyyttä niin kerrot ja kannat seuraamukset, jos ei niin et kerro

ja elämä rakenettu. kummallakaan ei ole mitää halua luopua tutusta kodista, toistemme tavoista. Rakastamme kumpikin toisiamme ja saamme toisemme nauramaan. miellä on ihan hyvä yhdessä, eikä seksi ole koskaan meillä ollutkaan lähelläkään ratkaisevin asia suhteessa. Olemme kumppanit enemmän kaikilla muilla aloilla. eroaminen nyt vain olisi tosi tyhmää, menettäisimme vain molemmat hyvän ystävän ja turvalliset juuret. Kuten sanottu, täytyy vähän nähdä ja sietää muutakin elämää, että osaisi arvostaa omaansa.

11

en minä vain istu kotosalla ukkokultaa odottamassa. Kyllä tälläinen ymmärrys toimii meillä myös toisin päin-en minäkään kotiin sidottu ole! Minulla on paljon miespuolisia ystäviä, joiden kanssa ei tosin seksistä ole puhettakaan, mutta voin minäkin leffaan tms. mennä sen kummemmin lupia kyselemättä.

teidän väliseen rakkauteen, jos miehesi todella noin toimii.

sitä jo rakastaa ihan erilailla kun vatsanpohjassa olevilla perhosilla. odotas vaan niin hoksaat.

Sen kun tietää että miehistä suurin osa pettää (ylivoimaisesti suurin osa, tiedän kun niitä saa aina ravistella kimpusta, niitä hiljaisia kilttejä perheenisiäkin) ja tietysti naisistakin, ja nekin jotka ei petä haluaisivat niin tehdä.

Onhan se kaikille helpompaa hyväksyä toinen puutteineen kaikkineen, mun mielestä on liian hatara pohja liitolla jos se johonkin uskottomuuteen kaatuu. Tärkeintä on se et pidetään yhtä ja joskus vähän nauretaankin. Aviomies on aviomies, perheenjäsen, eikä mikään rakastaja (tulenpalavan rakastajan lemppaisin minäkin uskottomuudesta), se on sitä kestävämpää laatua.



Ailahtelevia romansseja ei kannata ehkä viedä ihan alttarille asti. Ei ihme et puolet avioliitoista päättyy eroon kun tuollainen asenne teillä monella. Eikse riitä että saatte miehestänne 90%, ei kun pitää omistaa koko pakkaus. Se kielii huonosta omanarvontunnosta jos mikä, ja vaivaudutaan kyttäämään ja komentamaan sitä ukkoa, voi taivas!

pitkälti toistakymmentä vuotta ja silti olen tuota mieltä. T 22

Vierailija:

Sen kun tietää että miehistä suurin osa pettää (ylivoimaisesti suurin osa, tiedän kun niitä saa aina ravistella kimpusta, niitä hiljaisia kilttejä perheenisiäkin) ja tietysti naisistakin, ja nekin jotka ei petä haluaisivat niin tehdä.

Onhan se kaikille helpompaa hyväksyä toinen puutteineen kaikkineen, mun mielestä on liian hatara pohja liitolla jos se johonkin uskottomuuteen kaatuu. Tärkeintä on se et pidetään yhtä ja joskus vähän nauretaankin. Aviomies on aviomies, perheenjäsen, eikä mikään rakastaja (tulenpalavan rakastajan lemppaisin minäkin uskottomuudesta), se on sitä kestävämpää laatua.

Ailahtelevia romansseja ei kannata ehkä viedä ihan alttarille asti. Ei ihme et puolet avioliitoista päättyy eroon kun tuollainen asenne teillä monella. Eikse riitä että saatte miehestänne 90%, ei kun pitää omistaa koko pakkaus. Se kielii huonosta omanarvontunnosta jos mikä, ja vaivaudutaan kyttäämään ja komentamaan sitä ukkoa, voi taivas!