Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti, masentunut?
11.03.2011 |
Kahden pienen lapsen (2v ja kohta 1v) äitinä koen jatkuvasti oloni kurjaksi, en osaa nauttia lasten kanssa kotona olosta vaan usein päivän aikana tulee itku ihan turhanpäiväisistäkin asioista. Välillä tuntuu että elämässä ei ole mitään hyviä asioita vaan pelkkää taistelua päivästä toiseen. Perheneuvolassa on käyty puolisen vuotta keskustelemassa jaksamisestani ja siellä sanotaan että tämä on lievää alakuloa. Omasta mielestä voisi olla kyllä jotain enemmänkin mutta mistäs apua jos perheneuvolassa vähätellään? Vai saako apua vasta kun tekee jotain typerää, kuten satuttaa itseään tai lapsiaan?
Meillä ei ole tukiverkostoa lähistöllä joten olen paljon yksin lasten kanssa, mies auttaa todella paljon aina kun töiltään voi. Lapset hoidan hyvin enkä halua että kärsivät siksi että äiti voi huonosti.
Kommentit (2)
masennus on sairaus, ja siihen tarvitaan ehkä myös lääkitystä. Älä tuhlaa vuosiasi alakuloon. Mene siis ihan terkkariin, tai halutessasi suoraan psykiatrille yksityiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi kuulosti tutulta, minustakin tuntui vauva-aikana tuolta. Meidän lapsilla on 1,5 vuotta ikäeroa ja kyllä kahden noin pienen kanssa on rankkaa! Itselleni kertyi valtava univelka, jonka takia aloin olla ihan sekaisin. Jokainen päivä oli selviytymistä ja joka ilta tuli itku.
Meilläkään ei ollut tukiverkostoa, tai oli, mutta se petti. Neuvolan mukaan meillä ei ollut hätää, koska isovanhemmat asuivat lähellä. Mutta mitä hyötyä siitä oli, kun heistä ei ollut mitään apua. Tätä ei neuvolassa tajuttu.
Meillä myös mies auttoi ihan kaikessa niin paljon kuin töiltään pystyi, meidän elämä muistutti ihan työleiriä. Kuopuksen vauva-ajasta en muista mitään, reilu vuosi siis elämästä on pyyhkiytynyt lähes kokonaan pois.
Nyt meidän lapset on 5 ja 3,5 -vuotiaat. Elämä on jo ihan erilaista. Mutta se täytyy sanoa, että aikamoinen katkeruus on jäänyt sukulaisia kohtaan, joilta ei saanut apua silloin kun sitä pyysi. Sen olen päättänyt, että omia lapsiani autan niin paljon kuin pystyn, jos vastaavassa tilanteessa joskus ovat.
En siis valitettavasti osaa antaa mitään varsinaista neuvoa. Yritä levätä niin paljon kuin pystyt ja yritä joskus jaksaa lähteä yksin kodin ulkopuolelle, johonkin harrastukseen tai shoppailemaan. Jos teillä on rahaa, niin palkkaa joskus vaikka MLL:n lastenhoitaja. Ja muista, että vielä tulee aika, jolloin on helpompaa!