Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan parantunut kroonisesta vakavasta masennuksesta?
03.03.2011 |
Mulla kestänyt kohta 10 vuotta. Välillä ollut vähän parempi mutta lähellekään terve en ole ollut. Onko kukaan siis päässyt monen vuoden jälkeen siihen tilaan, että nauttisi elämästään, ei miettisi itsemurhaa joka päivä, olisi kiinnostunut asioista ja aidosti haluaisi tehdä jotain muuta kuin tuijottaa kattoon tai nukkua? Ja jos on, niin mikä auttoi (tosin kaikkia hoitoja sähköhoitoa lukuunottamatta olen kokeillut).
Kommentit (25)
mulla paha masennus loppui kuin seinään keitetyillä pavuilla 2-3 desiä paäivässä.(valkoist pavut tomaattikastikkeessa)
se valmistaa serotoniinia aivoille ,kokeile ja aloita uusi elämä onnellisena.ehkä sinun ruokavalio on ollut puutteellinen,ja tärkeät aineet on puuttuneet.kuten typrofaani,jota pavuissa on riittävästi.huomaat jo toisena päivänä muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla paha masennus loppui kuin seinään keitetyillä pavuilla 2-3 desiä paäivässä.
se valmistaa serotoniinia aivoille ,kokeile ja aloita uusi elämä onnellisena.
Ala-asteelta asti kärsin masennuksesta, koulukiusaamisen takia. Ylä-asteella ekan kerran koitin tappaa itseni, valehtelin terkkarille, joten totesivat minulla olevan vain lievän masennuksen, vaikka tosiasia oli, että masennukseni oli erittäin vakava.
Kannoin kaikkien muiden murheet omilla harteillani, viiltelin ja leikin silloilla ja raiteilla.
Amikseen asti pärjäsin ilman minkään laista hoitoa, lopulta ammattikoulussa tapahtui jotain todella pahaa sain ajan kuraattorille. Ensin se totesi että mä pärjään hyvin asian kanssa, viikko meni ja palasin samaan huoneeseen. Nyt itken, voimvarat oli ylitetty, mä en enää vain jaksanut. Kuraattori soitti terkalle, määräsi saikkua ja omalle lääkärille. Oma lääkäri jatkoi sairaslomaa, meinasi määrätä mulle lääkkeet, joita en koskaan suostunut ottamaan. Ainoa mitä suostuin käyttämään, oli nukahtamislääke. Nukuin vain 3-4 tuntia yössä. Olin lähellä alkoholismia ja muo pakotettiin takaisin kouluelämään. Meni aikansa, kun mun saatiin kuntoon ja jaksoin kiinnostua käydä koulussa. Lopulta pamahdin raskaaksi ja kun testi näytti positiivista, elämä vaihtoi suuntaa.
Kun katson pinnasänkyyn, jossa lepää 2-vuotias yöunillaan, ajattelen, kuinka mun pelastaja se siinä nukkuu. Ilman raskautta, mä tuskin olisin tässä. Kaikki on mennyt aina vain paremmin. Sain päätökseen vihdoin huonon, epäkypsän parisuhteen, jossa minua kohdeltiin kuin roskaa, sain kouluni käytyä ja löysin miehen, joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. En voisi kuvitella elämää ilman pikkuistani, hänellä on aina erityinen paikka sydämessäni. Joten masennuksesta voi parantua! :)
paine kuntoutumiseen hävisi ja nyt saa elää ihan itselleen.
mä vaan en haluaisi eläkkeelle vaan töihin, mutta on vaikea keskittyä jos miettii vain että mistä ikkunasta hyppäisi ulos ja että kylläpä kaikki on turhaa. Ym. normimasennuskuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo kaksi kertaa saanut siitä apua vakavaan masennukseen, joihin lääkkeet eivät ole tehonneet.
ollut jo 15 vuotta...
Pakkohoidossakin olin välillä, kun menin niin huonoon kuntoon.
Masennus johtuu enimmäkseen yksinäisyydestä ja sinkun turhasta elämästä.
Apuna yllättäen matkustelu! Vähintään 2 pidempää reissua vuodessa, joten on aina jotain kivaa mitä odottaa. Muuten tuntuu kaikki niin turhalta.
Mies ja perhe silti toiveissa joskus saada, jotta olisi joku tarkoitus tässäkin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta alkaa terapia taas. Aiemmmin en kyennyt käymään.
Lääkkeitä kokeiltu erilaisia mm. Efexor depott, cipramil, Sepram, seroxat,Cipralex,Xanor, Alprox, Opamox, Diapam.
Sairastan myös sos. tilanteiden kammoa.
Olin vuoden ilman lääkkeitä, kun inhoan syödä noita. Rauhoittavia syönyt hetkellisesti juuri ennen töiden aloittamista/opiskelun aloittamista että pystyy menemään paikalle aluksi.
kun ei oikeastaan ole mitään syytä olla masentunut ja sehän se ongelma kai onkin, jos olisi joku syy niin voisin tehdäkin jotain konkreettista asialle ja masennus poistuisi. Ainoa "syy" on lapsuus, tai että silloin tämä masennus pääsi kehittymään olosuhteiden vuoksi, eikä kukaan tehnyt mitään asialle ja niin pikkuhiljaa tunteet kuoli ja ahdistus ja masennus lisääntyi ja ilmeisesti tilanne meni sitten korjaamattoman pahaksi. Kuitenkin olen sinänsä ihan sinut lapsuutenikin kanssa, masennus vaan ei ole poistunut. Sinä joka olit sähköhoidossa, miten pääsit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaa suosittelen. T. 11 vuotta masentunut
kun ei oikeastaan ole mitään syytä olla masentunut ja sehän se ongelma kai onkin, jos olisi joku syy niin voisin tehdäkin jotain konkreettista asialle ja masennus poistuisi. Ainoa "syy" on lapsuus, tai että silloin tämä masennus pääsi kehittymään olosuhteiden vuoksi, eikä kukaan tehnyt mitään asialle ja niin pikkuhiljaa tunteet kuoli ja ahdistus ja masennus lisääntyi ja ilmeisesti tilanne meni sitten korjaamattoman pahaksi. Kuitenkin olen sinänsä ihan sinut lapsuutenikin kanssa, masennus vaan ei ole poistunut. Sinä joka olit sähköhoidossa, miten pääsit siihen?
kyllä ollut terapiassa suurinpiirtein viimeiset 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä sillä, ettei ole syytä, ettei mua masenna mikään yksittäinen asia tai olosuhteet tai vääristyneet ajatukset, kaikki on vain kokonaisuudessaan täysin harmaata ja tyhjää.
osastohoitoon itsetuhoisuuden vuoksi. Muistaakseni lääkäri ehdotti tuota hoitoa minulle. Pelkäsin etukäteen aika paljon, mutta kaikki meni hyvin ja hoito auttoi jo heti ekalla kerralla. Tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta.
Toisella kerralla masennuksen uusiuduttua kysyinkin heti lääkäriltä mahdollisuutta päästä sähköhoitoon ja sainkin pian arviointiajan sähkölääkärille, koska hoito oli kohdallani toiminut aiemmin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksan aloittaa terapian. 11 vuotta mennyt täysin hukkaan ja sohvalla makaamiseen. Masentavaa on se ettei noinkaan pitkällä terapialla ole sinulla saatua asoita järjestykseen :(
Kyllä ulkomaanmatkat piristäisi varmasti kaikkia jopa masentuneita, mutta työttömänä huono loihtia rahoja sellaisiin.
T. 11 vuotta masentunut
jaksan aloittaa terapian. 11 vuotta mennyt täysin hukkaan ja sohvalla makaamiseen. Masentavaa on se ettei noinkaan pitkällä terapialla ole sinulla saatua asoita järjestykseen :(
Kyllä ulkomaanmatkat piristäisi varmasti kaikkia jopa masentuneita, mutta työttömänä huono loihtia rahoja sellaisiin.T. 11 vuotta masentunut
että olen harvinainen poikkeus, käsittääkseni terapia auttaa useimmilla. Mulla se vain on niin, että jos esim. huomaan ajattelevani tyypillisen masentuneesti, että olenpas tyhmä kun sitä ja tätä, ja sitten perustelen, että no en minä oikeasti ole tyhmä vaan ehkä se johtui siitä ja tästä, niin ei tuo ajatuksen muutos vaikuta tunnetilaani mitenkään, vaikka ilmeisesti pitäisi. Että vaikka päättelisin, etten olekaan tyhmä, niin ei se minua mitenkään piristä tai vaikuta mihinkään. Vähän vaikea selittää.
sellaista turhaa lässytystä kuinka pitää ajtella olevansa arvokas yms.
T. 11 vuotta masentunut
jaksan aloittaa terapian. 11 vuotta mennyt täysin hukkaan ja sohvalla makaamiseen. Masentavaa on se ettei noinkaan pitkällä terapialla ole sinulla saatua asoita järjestykseen :(
Kyllä ulkomaanmatkat piristäisi varmasti kaikkia jopa masentuneita, mutta työttömänä huono loihtia rahoja sellaisiin.että olen harvinainen poikkeus, käsittääkseni terapia auttaa useimmilla. Mulla se vain on niin, että jos esim. huomaan ajattelevani tyypillisen masentuneesti, että olenpas tyhmä kun sitä ja tätä, ja sitten perustelen, että no en minä oikeasti ole tyhmä vaan ehkä se johtui siitä ja tästä, niin ei tuo ajatuksen muutos vaikuta tunnetilaani mitenkään, vaikka ilmeisesti pitäisi. Että vaikka päättelisin, etten olekaan tyhmä, niin ei se minua mitenkään piristä tai vaikuta mihinkään. Vähän vaikea selittää.
en usko että terapia toimii kaikille, ainakaan en usko että se voi toimia loputtomiin. Luulen että ne asiat mitä terapiassa voi oppia on jossain vaiheessa opittu ja sitten se ei enää edistä mitenkään vaan ehkä jopa päinvastoin, (jos vaikka jää tavallaan jumiin mielenterveyskuntoutujan rooliin).
Mun kokemukseni on sellainen että terapeutin ja lääkärin on vaan jostain syystä ollut vaikea hyväksyä tätä asiaa, vastenmielisyys terapiaa kohtaan selitetään alitajuiseksi vastustukseksi jne.
Jossain ketjussa täällä oli sellainen juttu että jos ajattelee olevansa tyhmä niin sitä ajatusta ei kannattaisikaan torjua vaan ottaa vastaan, vaikka itkeskellä sitä että on niin tyhmä ja näin ikäänkuin mennä sen ajatuksen ja huonommuuden tunteen läpi...
Mitä olen omaa masennustani ym. ongelmiani miettinyt, niin on tullut mieleen että ehkä masennuksesta on vain tullut itselle luonteenomainen tapa kokea asioita, tai keino saada huomiota ja huolenpitoa. En tosin itsekään tiedä mitä mun pitäis ongelmieni ja elämäni kanssa tehdä...
Pitäiskö yrittää hyväksyä masennus itsessään samalla tavalla kuin tuo tyhmyys? Taidan tästä häipyä suremaan tyhmyyttäni ja masennustani...
Mitä olen omaa masennustani ym. ongelmiani miettinyt, niin on tullut mieleen että ehkä masennuksesta on vain tullut itselle luonteenomainen tapa kokea asioita, tai keino saada huomiota ja huolenpitoa. En tosin itsekään tiedä mitä mun pitäis ongelmieni ja elämäni kanssa tehdä...
Pitäiskö yrittää hyväksyä masennus itsessään samalla tavalla kuin tuo tyhmyys? Taidan tästä häipyä suremaan tyhmyyttäni ja masennustani...
no olen mä itsekin tähän jo tavallaan tottunut, mutta siitähän vasta tyhmä olo tuleekin, jos alkaa ajatella, että mä vaan olen tällainen, siis esim. itseäni ärsyttää, kun ei pysty innostumaan tai kiinnostumaan mistään (kuten vielä 10 vuotta sitten), niin tuntee itsensä ihan tylsäksi. Ja se innostumattomuus ynnä muu alkoi parissa viikossa masennuksen myötä joten ei se mitään iän mukanaan tuomaakaan ole. Muhun ei myöskään päde se, että haluaisin tällä huomiota, en tosiaankaan kerro kellekään masennuksestani, en vain halua nähdä ketään.
Kyllä siellä terapiassa muutakin tehdään kuin pakotetaan yrittämään positiivista ajattelua, yksi terapeuttini sanoikin, että positiivinen ajattelu on ihan perseestä eikä hän usko siihen ollenkaan. Että onhan niitä vaikka millaisia tekniikoita ja terapeutteja, että kannattaa kyllä mennä jos ei ole ennen kokeillut. Itse alan uskoa että mun aivoni on vaan niin käristyneet, ettei niistä tule enää kalua.
syö keitettyjä papuja 2-3-dl päivässä.meikä parantui sillä. tosi vaikeasta elämän tilanteesta ,ja parissa -kolmessa päivässä. kuulostaa uskomattomalta, mutta TOtta.siitä saa typrofaania joka valmistelee serotoniini saannin.siis kaupasta saa vlmiina purkissa.70 senttiä purkki.eikä tuusivuvaikutuksia, päinvastoin kunto nousee kohisten.