Onko kukaan parantunut kroonisesta vakavasta masennuksesta?

tarkoitit ehkä masennuksen hyväksymisellä sitä, että sitten ei kulu energiaa sen esittämiseen, ettei ole masentunut tai ettei väkisin yrittäisi piristää itseään, se varmaan auttaakin joitakin. Itse olen huomannut, että jos vain käyttäydyn ja teen asioita, kuten ei-masentuneena ehkä tekisin, niin jossain vaiheessa tulee hysteerisiä itkukohtauksia ja aivot menevät ihan takalukkoon, sekään (ns. normaali elämä) ei siis aina auta.

Mulla pitkän, lapsuudessa jo alkaneen masennuksen katkaisi lopulta ISO annos Efexoria (lääkärin valvonnassa toki), sivuvaikutukset olivat inhottavat, mutta toisaalta olin sairaslomalla, joten ei tarvinnut aivosäkäreiden ja pahoinvoinnin kanssa lähteäkään kotoa mihinkään. Jossain vaiheessa vain tajusin, että en ollut tarvinnut rauhottavia pitkään aikaan, en miettinyt itsemurhaa koko ajan, en ollut koko ajan sellaisessa epämääräisessä paniikissa jne.



Purin lääkityksen siinä viaheessa kun aloitin taas opinnot, koska noiden sivuvaikutusten kanssa en olisi voinut opiskella. Mieliala laski kyllä, mutta ei niin pohjamutiin kuin aiemmin ja toimintakyky mulla on säilynyt, koska opinnot ovat olleet niin ihania.



Eli siis, sanoisin että lääkityksen lisäksi siinä vaiheessa, kun voimavaroja tuntui olevan vähän enemmän, auttoi myös se, että oli jotain mielekästä tekemistä. Mikään työpajanäpertely ei mulle ollut mielekästä, koska olin aina ollut matemaattisesti suuntautunut, enkä mikään käsillä tekijä. Joillekin voi olla toisinkinpäin, mutta halusin tällä sanoa sen, että jos sulle hoitopaikassa osoitetaan joku tietty ryhmä tmv., niin ei pidä tuntea huonoutta, jos se ei sua auta, koska vika voi olla siinäkin, että se on aktiviteettina sulle väärä.

pitäisiköhän sitten kokeilla vielä tuota Efexoria, olen aika pitkälti menettänyt toivoni lääkkeiden suhteen. Mä olen kyllä miltei koko tämän ajan puuhastellut jotakin, pari ekaa vuotta makasin sängynpohjalla mutta sitten ajattelin, että josko se normaali elämä auttaisi, mutta ei. En jotenkin näe että tämä parantuisi ulkopuolisilla tekijöillä, minusta tämä on jo pelkkää aivokemian häiriötä. Kuinka kauan kesti, että lääkitys alkoi tehota? Ja miten iso annos sinulla oli?

Nyt on ollut pahemman luokan masennus jo yli 4 vuotta. Oon siis 13 v.

voi parantua. yli 16vuotta masennuksen kanssa elämää. takana lääkkeitä, rohmahduksia, keskusteluavuista psykoterapiaan. Rationaalinen pohdinta siitä etten enää jaksa ja konkreettinen kuoleman jälkeisen maailmanmenon pohdinta sysäsi jotain mielessä auki. Illalla olin juuri kironnut jumalan ja kysynyt miksi tämä ei parane. Aamun kuoleman suunnittelu ja pohdinta sai aivot uusille urille kaikkien mielen lukkojeni kanssa. sain vastuksen. Kevyt ja epäuskoinen olo, että voiko se loppua noin vain seinään. se sisällä vuosikausia asunut paha olo voi lähteä vain noin. kukaan ei kertonut että se tapahtuu noin ja että voi ylipäätänsä parantua. ja noin äkillisesti yli16 vuoden jälkeen. Hämmentävää. Eli älkääkä luovuttako siellä..