Lue keskustelun säännöt.
Todella haastava 2v9kk, onko tällainen normaalia ikäiseltään?
24.01.2011 |
Meillä levoton ja villi lapsi, toisaalta voimakkaasti jännittävä ja ujosteleva. Elikäs kotona on hirveä show ja häsläys päällä, kerhossa ilman äitiä ujostelee eivätkä ohjaajat ikipäivänä usko että lapsi on kuin tuuliviiri kotioloissa. Saa kehuja nätistä käytöksestä ja toisaalta kuulemma myös reipas. Kotona sitten purkaa paineita riehumalla kaksin verroin. Kerran kerhokaverin äiti kysyi voivatko tulla meille leikkimään, saman ikäiset lapset kun on, sanoin että toki. Oli noloa kun oma lapsi ei kyennyt puolivieraan kanssa leikkeihin ollenkaan, kiipesi pöydälle, kiskoi sängystä lakanoita yms. riehumista. Tuttujen kavereitten kanssa menee paremmin, leikkivät mutta tokihan se riehumista on. Kahvipöydässä muut istuvat, oma lapsemme ei. Kotona ruokailutilanteet ovat tuskastuttavia. Lapsi sotkee ja häslää, tahtoo vaan pöydästä pois. Nyt taas menossa kausi, ettei syö juuri mitään, hirmu laiha onkin. Pituutta tulee hyvin ja taidot ikätasolla. Palapelejä tekee kotona, pystyy siis keskittymäänkin. Ulkoilua saa paljon.
Kaikkea menee vielä suuhun, muovailuvaha on piilossa koska söi sitä lukuisista kielloista huolimatta. Kuivaksi on jo oppinut.
Tuskastunut olo hänen kanssaan. Miten tällaista kasvattaa? Ei välitä vaikka laitetaan joku lelu kaappiin kun ei ole totettullut, tuntuu ettei millään saa opetettua esim. käyttäytymään ruokapöydässä. Pöydästä poistaminen on pikemminkin palkinto hänelle, eihän hän syömisestä välitäkään. Jelppiä!
Kommentit (4)
Voi huokaus jos tämä on "normaalia"! Mä olen niin turhautunut tuohon tenavaan tällä hetkellä. Yritin leipoa pullaa hänen kanssaan, ei olisi pitänyt.. joululahjojaan tykkää lähinnä vaan hajottaa. Miten saat hänet syömään? Meillä söi eilen pari palaa juustoa ja maitoa päälle, ei juuri muuta. Näyttää olevan ruokahalu taas täysin poissa. Ja vaikka sitä olisi, ei malta keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meille se on. Meidän esikoinen ei todellakaan välittänyt ruuasta, pahimpina päivinä meni kaksi teelusikallista ruokaa / ateria. Pöydästä poistaminen oli palkinto hänelle. Mutta nyt koululaisena syö jo ihan kohtuullisesti. Laiha toki on, mutta vahva.
Kuopus meillä paiskoo kaiken, jos mahdollista, kuvailisin vieläkin tulisieluisemmaksi kuin ap:n lapsi. Kaikki hajotetaan, ihan kaikki. Suuttuu joka asiasta joka ei mene juuri niin kuin hän haluaa ja sitten paiskoo kaiken. Edelleen menee tavaraa suuhun, muovailuvahat, legot, kaikki. Muovailua ei voi edes ajatella ilman taukoamatonta valvontaa.
Tyhjentää sängyt lakanoista ja patjoistakin, raatelee saksilla (joo, sai käsiinsä!) pehmolelut riekaleiksi, ei halua syödä, ränttää ruokia pitkin pöytiä ja tuoleja. Ja sitten pyörii, siis seisoo ja pyörii ympäri niin kauan että tasapaino menee. Ja taas ylös.
Kiipeilee joka paikkaan, haluaa tulla pää edellä alas, täysin vahdittava. Ja ikää nyt 3 vuotta.
Ja hoidossa kuin itse leppoisuus. Hyväkäytöksinen, kiltti, rauhallinen ja sopuisa.
Olisi todella mielenkiintoista kuulla, millaisia tällaiset lapset ovat myöhemmin - missä iässä rauhoittuvat, onko nelivuotiaana jo eri meno, tuleeko keskittymisongelmia esim läksyjen teon suhteen jne? Välillä niin huolissani..
tosin ei ole kuiva vielä mutta muuten on sama pelleily päällä.
Oli tossa jo viikon ilman leluja kun isi takavarikoi ja kohta on taas lelut kaapissa kun ei osaa leikkiä. Rikkoo vaan :/ Huoh toivon täällä vaan että rauhottuis hieman vanhetuessaan.
Voimia sinne kaipa nuo villit yksilöt joskus rauhoittuu :D