2- ja 4-vuotiaat sisarukset kinastelevat koko ajan, loppuuko se ikinä?

Olen aina kuvitellut, että jos ovat samaa sukupuolta, niin tulevat paremmin juttuun... Onko mitään perää?



t. toista odottava

Itse olen perheestä jossa lapsia kolme tasaisin kahden vuoden välein (samaa sukupuolta) ja aina kinattiin, tapeltiin ym. Siltä ainakin tuntuu näin jälkikäteen, vasta nyt kolmekymppisenä tulen paremmin juttuun isojen sisarieni kanssa.

nimim. murrosikä se vasta kamalaa onkin ;)

Ja ovat kinastelleet ja kilpailleet koko ikänsä! Jopa minun, äidin, katseesta kilpaillaan, katsonko toista enemmän kuin toista.

Ei tämä lopu kuin aikuisina.

Kuka teki mitä vanhempien asunnossa, mökillä, lahjan hyväksi jne. Parempi olla ainut lapsi!

tein omat lapseni isommalla ikäerolla- se aikakin on meillä ollut hyvä ratkaisu, lapset ovat tosi rakkaita toisilleen, eivätkä tappele, kinastele ym. kun ikäeroa on sen verran ettei ainakaan leluista ym. tule riitaa.

nro 7

Olisiko mitään kikkoja paremman sietokyvyn kehittämiseksi tai muuten?



Lapset ovat eri sukupuolta, ikäeroa tarkalleen 2v5kk. Eivät juurikaan riitele leluista, vaan keksivät tikustakin asiaa, jotta saavat taistelun aikaiseksi. Ihan tyhjästä siis, kuin heillä olisi joku tarve saada tapella muutamia kymmeniä kertoja päivässä. Miten ainoat lapset, mihin he tuon kinastelun tarpeen purkavat ;) ?





ap

kait ne ainoat lapset purkaa sen kiukun sitten vanhempiin (meillä esikoinen oli kyllä aina tosi rauhallinen, mutta tää kuopus kyllä purkaa varmaan kaikki jutut vanhempiin, on sen verran kiukkuinen tapaus;))

Me ainakin lapsena saatiin sisarrusten kanssa riita aikaan ihan kaikesta, suunnilleen siitäkin että :" TOI hengittää mun huoneen ilmaa!!!!"

T: Nro 7 ja 10

Kannattaa varmaankin miettiä, miten lapsia saisi välillä pidettyä toisistaan erossa, esim. isommalle kerhopäiviä, harrastuspäiviä toisen vanhemman kanssa jne.



Ja sitten antaa positiivista palautetta kun leikit menevät hyvin. Lapsia voisi myös kannustaa keksimään yhteisiä hauskoja leikkejä vaikka pihalla missä on tilaa. Kun sitten olisi mukava päivä, voisivat yhdessä saada jonkin kivan jutun kuten yhteisen teltan johon mahtuu leikkimään eikä siellä edes olisi kivaa olla yksin.



Kaikkiin riitoihin ei kannata puuttua eikä mennä niitä ratkaisemaan, ettei sillä haeta aikuisen huomiota ja mustamaalata toista. Huuda vaikka että ette tule huoneesta ulos ennen kuin olette sopineet riidan (no 2-vuotiasta ei vielä saa sopimaan, mutta myöhemmin).



Kun lapset kasvavat, niin varmaan jonkin verran neuvottelu ja puhuminenkin auttaa. Ja jos leikit ei suju yhdessä, niin sitten joku komennus että toinen leikkii toisessa huoneessa ja toinen toisessa.

Sitten kun sinä makaat 90-vuotiaana sairaalassa keuhkokuumeessa koristen, niin jo taas kinaavat, kumpi saa maljakot, kumpi taulut, kumpi lipaston..

2 ja 4 vuotiaammekaan eivät kinastele juurikaan.

meillä 2-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Ja tappelee ihan KOKO ajan!!!!



Oon aatellu että he ovat jotenkin täysin epäsopu pari...mutta ehkä he ovat sitten normaaleja lapsia..Toivon toki että tää menis ohi pian, mutta ei kovin hyvältä kuulostanu nuo teifän jutut.



Mut kiva kuulla että muillaki :)!

et meillä olisi joskus (edes joskus) sellaista seesteistä perhe-elämää =( Lapset kyllä leikkivätkin välillä yhdessä, mutta se on niin onnettoman pieni hetki joka pystytään sovussa leikkimään.



Olipa muuten kiva lukea kun joku kertoi, et jopa katseesta kilpaillaan nimittäin just tota se on meilläkin....



Tää tuntuu kyllä semmoiselta ettei selväjärkisenä tästä voi selvitä kun joka päivä tapellaan ja auta armias sitä huudon ja kiljumisen määrää mikä noista lähtee.... huhhuh!!!!!

Eli se alkoi jo siinä vaiheessa kun istutin heidät vierekkäin lastenvaunuihin ja toinen huusi kun toinen oli liian lähellä... Siitä saakka se on kestänyt ja ihan totta tuun välillä hulluksi! Parempia ovat ne päivät kun käymme jossain välillä ja lapsetkin pääsevät kotoa pois. Silloin voivat leikkiä rauhassakin hetken. Pahimpia päiviä on ne kun lapsetkin turhautuvat ja silloin alkavat kinastella...



Oon myös ajatellut että olemmeko ainoita.. Onneksi emme siis ole! Tyttö ja poika kyseessä.