Jos olet joskus ollut työtön, minkälainen vaihe se elämässäsi oli:
olitko epätoivoinen töiden saamisen suhteen tai jopa häpesit työttömyyttäsi? Vai otitko lungisti ja odottelit rauhassa?
Kommentit (8)
ja olin epätoivoinen. Kummallakin kerralla työttömyys jäi vajaan 2kk mittaiseksi.
Mulla on kuitenkin taipumus tipahtaa jaloilleni.
olen kouluttautunut hyvin ja työkokemustakin on. Sitten tyhmyyksissäni lähdin miehen ulkomaankomennukselle pienten lasten kanssa. Mies matkusti koko ajan enkä halunnut jättää lapsia pitkälle iltaan jonkun hoitajan huomiin. Siellä jos olisin mennyt töihin, niin työpäivät olisivat olleet vähintään klo 18 asti, joten ei paljon iltaa vietettäväksi lasten seurassa työmatkan jälkeen.
Muutaman vuoden ulkomailla olon jälkeen - joka aikana suoritin lisäopintoja Suomeen ja tein lehtijuttuja ja muita pikkuprojekteja - oman alan töiden Suomesta on osoittautunut mahdottomaksi.
Olivathan ne ulkomaan vuodet ihan mukavia, mutta eivät tämän arvioisia.
Mä olen ollut nyt kohta 4 vuotta työttömänä. Opiskelujen päättymisen jälkeen on ollut vain pelkkiä työharjoitteluja ja työkkärin kursseja. No, olinhan puoli vuotta töissä, mutta silloinkin palkkatuella...
En kuitenkaan häpeä työttömyyttäni, koska tiedän, ettei monikaan samaan aikaan luokaltani valmistunut ole saanut töitä. Kuitenkin haluaisin jo kovasti saada töitä, mutta ei tällä alalla, mihin olen kouluttaunut, oikein ole töitä... Opiskelutkin ovat käyneet mielessä, mutta olen niin epävarma alasta.
Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, olen jämähtänyt ja pahasti. Välillä ahdistaa.
kävin tykäärin kursseilla ja etsiskelin töitä, olin työtön noin vuoden verran, sain hyvää ansiosidonnaista, otin ehkä sen takia rauhallisesti
ja koska olin itse sanoutunut irti ei tullut koskaan mitään huonommuus tunnetta.
taisin olla n. 1½ vuotta työttömänä ja sain onnetonta päivärahaa n. 12 mk päivässä, koska miehen tulot huomioitiin enkä ollut kuulunut tarpeeksi kauan alan liittoon.
No työttömäksi jättäydyin ahdistavasta työpaikasta perhesyistä. Sopivaa työtä ei ehtinyt löytyä ennen uutta raskautta. Loppujen lopuksi jäin kotiäidiksi samaisten perhesyiden takia kokonaan.
opinnoista valmistumisen jälkeen 2 kk - otin lungisti
kahden työpaikan välillä 2 kk - otin lungisti
työpaikan ja koulutuksen välillä 4 kk - otin lungisti
hoitovapaalta palaamisen jälkeen 7 kk - otin lungisti
en heti saanut opiskelupaikkaa, joten ilmoittauduin työttömäksi ja opiskelin kätännössä täysipäiväisesti avoimen yliopiston kautta. Seuraavana vuonna pääsinkin sitten opiskelemaan oikeasti. Eli ei ollut mitenkään ahdistavaa aikaa.
Olen ollut muutaman kesän työttömänä aikoinaan. Töitä tiedossa heti koulujen alettua, ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Olen siis opettaja.