Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan, korvaan materialla lapselleni sisaruksien puuttumista.
03.03.2011 |
Meillä on vain yksi lapsi, poika, ja toista ei tule. En usko poikani kärsivän yksinäisyydestä tms., hänellä on paljon kavereita ja harrastuksia, mutta minua välillä ahdistaa se että on ainoa lapsi. Niinpä "korvaan" hänelle sitä materialla, matkoilla jne. Mitä mieltä olette?
Kommentit (8)
Lapsi olisi kovasti aina halunnut sisaruksia, mutta niitä meille ei vain tule, vaikka kaikki keinot käytetty.
Siksi ostan "lohdukkeeksi" pleikkoja ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi adoptiolasta ja olen tosi vihainen äidilleni, joka koko ajan syytää näille tavaraa ja krääsää, kun "ressuilla on ollut niin kamalaa".
Kyllä se normaali arki on parasta, eikä lapsia tarvitse sen kummemmin hyvitellä tms.
Aikaansa toki voi antaa miten paljon vaan!
muttei se sisarusta koskaan korvaa. Olen sen itse kokenut, ainoa kun olen. Sitä riesaa en omilleni halunnut, niimpoä heitä onkin nyt kolme :)
Ja ei niitä sisaruksia niin lapsena kaipaakaan, on kavereita ym., vaan vasta nyt aikuisena. Että olisi joku, joka tuntisi sinut lapsuudesta asti, olisi jakanut lapsuutesi, muistot, tavat, sukulaiset....Että olisi nyt joku, jonka kanssa keskustella omien vanhempien asioista, vanhenemisesta, mahdollisista tulevista sairauksista ja avun tarpeista. Mutta ei...äitini takia meitä on vain minä!
tuo katsos elämään jotain aivan muuta kuin tavara.
Eikä se suuri tavaramäärä mitään erityistä nykyaikana ole, ei se sun lapsi siitä osaa kiittää. Monet saa reilusti sekä materiaa että sisaruksia, kuten vaikka mun lapset.
sulla on varaa käyttää se "sisaruksillekin" menevä raha tähän yhteen ainokaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muksulle... mitä isommaksi tulee, enempi tulee vaatimaan, koska tottunut.
Kaverit ei korvaa sisarruksia.
Ja ainokaiset tuppaa olemaan itsekkäitä, juuri tuon takia, että saavat kaiken kun manu illallisen.
Pidän huonoa ratkaisuna tuota toimintaasi, en sitä, että on ainoa lapsi.
että lelut, matkat ja muut jotenkin korvaisi sisarusten puuttumista. Nehän on ihan eri kategorian asioita tyyliin jos puuttuu vettä niin mitä auttaa ostaa helvetisti leipää?
Sitä paitsi on melko vanhakantaista ajatella, että jos lapsia on enemmän kuin yksi, sitten ei riitä pelimerkit hankkia niille kasa roinaa, harrastuksia ja käydä matkoilla. Aika monilla riittää nimittäin eikä ap:n lapsi sillä rahallisella panostuksella millään lailla erotu.
Minulla oli 10 vuoden ajan vain yksi lapsi, muttei saanut sen enempää roinaa kuin mitä tarvitsi. Matkoilla kyllä käytiin joka vuosi, mutta kyse oli yhteisestä ajasta, yhteisestä kokemuksesta, eikä mistään elvistelystä tai lahjomisesta. Otettiin aina välillä lähisuvun samanikäinen lapsi mukaan reissukaveriksi, niin sai kokemusta siitä takapenkin jakamisesta. :) Ei se ainokaisuus tarkoita sitä, että lapsi on yksinäinen, rikki ja pitäisi jotenkin pehmitellä tai lahjoa tai olla pahoilla mielin.