Lue keskustelun säännöt.
Miehen näkemys synnäristä / omat pelot?
03.03.2011 |
Jostakin syystä mieheni on kovin kiinnostunut ottamaan kantaa siihen, missä sairaalassa synnytän.
Meillä on mahdollisuus mennä joko suureen yliopistosairaalaan tai sitten pienen paikkakunnan lämminhenkiseen ympäristöön.
Itse pelkään yli kaiken sitä, että minulle tehdään jotakin toimenpiteitä vastoin tahtoani. En pelkää synnytystä itseään, vaan pelkään että synnytykseen puututaan ja joudutaan komplikaatiokierteeseen. Uskon vahvasti, että nuo pienet, yksilölliset yksiköt osaavat tässä asiassa kuunnella potilasta aivan eri tavalla kuin isot sairaalat.
Mieheni haluaa suureen synnytyssairaalaan, koska sinne on n. 15 minuuttia lyhempi matka (isoon 45min, pieneen tunti).
Mitä mieltä ovat av-mammat, pitäisikö minun tässä ottaa huomioon mieheni näkemys, kun itse suorastaan pelkään tuota isoa yliopistosairaalaa (tilastollisesti Suomen toimenpidemäärien kärkipäässä).
Mietin täällä nyt itku kurkussa, että minkälainen mielipiteiden esittämisoikeus ja päätösvalta miehelläni tässä pitäisi olla.
Itse koen että vauvaa koskevat päätökset ovat yhteisiä, ja en todellakaan halua antaa miehelle sitä käsitystä että sanelen niitä.
Kuitenkin tuntuu, että tämä asia on niin korostetun henkilökohtainen ja nimenomaan minua, ei miestäni koskeva, että olen ihan ulalla.
Kertokaa av-mammat, miten te tällaiseen suhtautuisitte?
Kommentit (15)
Kyllä keskiverto palstalainen heivaa miehensä vähemmästäkin ulos pakkaseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai keskustelisin miehen kanssa ja selittäisin omat mielipiteeni ja pelkoni, mutta päätöksen tekisin minä 100%. Nainen päättää omasta vartalostaan!
Itse kokisin varmaan aika outona ja epämiellyttävänä ylipäätään sen, että mies yrittäisi painostaa minua johonkin. Oma mieheni on tällaisissa asioissa aina täysin minun tukenani eikä edes ajattele, että hänellä tulisi olla oikeuksia määrätä minun synnytyksestäni. Hän on aina tullut synnytyksiinkin mukaan ensisijaisesti tukemaan minua, ei elämysmatkalle katsomaan lapsensa syntymää, vaikka toki sekin on erittäin tärkeä osa!
Miten mies ajattelee tuon toisinpäin? Onko hän valmis menemään omissa asioissaan sinun tahtosi mukaan, vai pitääkö itsestään selvänä että hän päättää omasta vartalostaan? Keskustelkaa paljon, mutta muista että sinä yksin päätät omasta vartalostasi ja minusta sinulla on erittäin hyvät perustelut omalle kannallesi!
Mutta synnytys on ensisijaisesti kyllä sinun asiasi. Pidä pääsi, ei se muutenkaan mitään herkkua ole, turha ottaa lisäpaineita jos jo etukäteen kammoat isoa sairaalaa.
Meillä kyseisen kaltainen asia päätettäisiin yhdessä. Mielestäni isällä on yhtälainen oikeus päättää synnytyspaikasta (tosin jos hänellä on yhtään pelisilmää, hän kuuntelisi lapsen äitiä todella tarkkaan). Onko miehesi ainoa perustelu lyhyempi matka-aika? Ettei hän kuitenkin arvostaisi myös suuremman paikan tuomia etuja mahdollisissa hätätilanteissa tms.?
Meillä kyseinen keskustelu oli melko pintapuolinen, sillä Tampereella ei saa lähetettä Vammalaan (johon olisin halunnut). Mietimme sellaista vaihtoehtoa, että "sattuisi" vaan ilmestymään Vammalaan silloin kun synnytys olisi käynnissä. Molemmat olimme lopulta sitä mieltä, että moista kieroilua ei antaisi itselleen koskaan anteeksi, mikäli lapselle tulisi seuraamuksia esimerkiksi päivystävän lääkärin viivästymisen takia.
Synnytin siis Taysissa. Olin siellä yhteensä viikon ajan, sillä käynnistys vei aikansa. Vaikka Tays onkin iso ja melko kliininen laitos, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa ko. paikasta. Henkilökunta oli työlleen omistautunutta ja minua (sekä miestäni) kuunneltiin niin synnytyksen aikana kuin sen jälkeenkin.
Koen, että tärkeintä synnytyskokemuksen muodostumisessa on oma asennoituminen. Kannattaa lähteä matkaan avoimin mielin ja kätilöiden sekä lääkäreiden ammattitaitoon luottaen. Valitsette kumman paikan tahansa, uskon, että kaikki menee hyvin. Onnea matkaan :)
PS. Itselläni on toinen synnytys melko lähellä. Kun kuvittelen matkaa sairaalaan supistusten kanssa, valitsisin mahdollisimman lyhyen matkan. Minulle ei ainakaan se istuva asento ollut optimaalinen supistusten aikana ;) Tämä tietenkin edellyttää sitä, etten taas joudu käynnistykseen :/
Tutustu kumpaankin jos vain voit. Mielestäni nainen saa kyllä itse valita synnytyspaikkansa. Itse valitsisin yliopistosairaalan, koska JOS komplikaatioita synnytyksen kulkuun kuitenkin tulee, on kiva että kaikki mahdollinen apu on lähellä niin itselle kuin vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnyttänyt isossa sairaalassa, ja ihan hyvät kokemukset on jäänyt.
Missään vaiheessa ei ole tehty tarpeettomia toimenpiteitä, toivomuksiani on noudatettu niin tarkasti kuin se vain on ollut mahdollista.
Minulle jäi sellainen tunne, että henkilökunta oli siellä synnyttäjiä varten :)
Käykää miehen kanssa tutustumassa kumpaankin sairaalaan.
on 15min ero ajomatkassa, niin pidä pääsi. Sen verran pienestä erosta kuitenkin kyse, ettei se ole mikään peruste. Jos miehellä on kuitenkin muita syitä toivoa synnytyksen tapahtuvan yliopistollisessa sairaalassa, kuuntele miestäsi ja keskustele asiaan liittyvistä tunteista. Vielä synnärille lähtiessäkin voi muuttaa mieltänsä, jos vaikka tuntuu, että haluatkin mennä äkkiä isoon yksikköön.
Onko muuten kyseessä TAYS ja VAS?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen hitusen verran kallistumassa sille kannalle että tämä olisi minun valintani.
Uskon myös että lapsen kannalta paras synnytysympäristö on se missä äiti kokee olonsa turvalliseksi. En siis ihan täysin usko yliopistosairaalan teknisen kehittyneisyyden tarpeellisuuteen. Sellaiset ihan perus komplikaatiot kuten jännityksestä (pelko) johtuva kudosten jännittyminenhän aiheuttaa paljon ongelmia, ja sen tiedetään olevan psykosomaattista. Uskon siis että valitsemalla miellyttävän (tai sellaiseksi uskomani) paikan, tuen parhaiten synnytyksen sujuvaa kulkua myös lapsen eduksi.
Toisaalta hirvittää, että mitä jos sitten sattuisikin jotain ja joku erityislääketieteellinen apu olisi liian kaukana - antaisinko ikinä anteeksi itselleni etten kuunnellut miestä, tai syyttäisikö mies minua lopun ikäämme asiasta...
määrä johtuu osin myös siitä, että sinne ohjataan automaattisesti ne synnyttäjät joilla on riskisynnytykset. Pienissä sairaaloissa synnyttävät ne joilla on pienimmät riskit ja siksi ne osin näyttävät paperilla paremmilta.
Itse olen synnyttänyt isossa yksikössä ja mitään valittamista minulla ei ole.
Mä luulen, että miehesi haluaa sinut nopeasti ammattilaisten käsiin synnytyksen alkaessa. Ja varmaan ajattelee myös että isommassa sairaalassa mahdollisiin hätätilanteisiin saadaan apu nopeammin. Ei se halua kurjistaa sinun synnytystäsi vaan yrittää ajatella järjellä tätä synnytystä ja hallita omaa pelkoaan.
Keskustelkaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis tarkoitan, että mielestäni huonosti voi pahimmassa tapauksessa käydä kummasta tahansa syystä. Mutta jos se huonosti meneminen tapahtuu mun valitsemassa paikassa, se on mun syy...
Tietysti jos asuisin edelleen pk-seudulla niin Haikaranpesä olisi ykkösvaihtoehtoni sillä myös minä pidän tärkeänä ettei synnytyksiini olla puututtu. MUTTA ei niihin yleensä väkisin puututa ja itse olen joka kerta saanut kuitenkin synnyttää niin kuin halusin ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Ei kukaan pakota sinua esim. ottamaan epiduraalia jos et sitä halua! Kannattaa vaikka käydä etukäteen juttelemassa sairaalassa(joka tapauksessa)esim. sype-kätilön pakeilla niin pääset keskustelemaan ajatuksistasi etukäteen.
Mutta koska teillä on lähes saman ajomatkan päässä sairaala jossa mielummin synnyttäisit niin menisit sinne. Eihän se ole miehen asia missä synnytät kun hän ei joudu sitä hommaa tekemään. Voihan olla että miestä jännittää että synnytät ajomatkalla ja hän joutuu kätilöksi?! Yleensä synnytykset eivät suju niin nopeasti ja voitte toki sopia että jos tuntuu että vauva tulee matkalla niin sitten lähempään sairaalaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta helvetissä useimmat isät valitsevat a) lähimmän b) mielestään turvallisimman vaihtoehdon. Synnytys on heille aivan uppo-outo juttu, johon he eivät voi vaikuttaa mitenkään muuten kuin a) ajamalla nopeasti sairaalaan ja b) antamalla naisensa ja lapsensa vieraisiin käsiin. Kuulostaako järkevältä, että mies haluaa ajaa nopeasti tehokkaaseen paikkaan? :)
Sen sijaan nainen on se joka siitä synnytyksestä vastaa, joten viime kädessä nainen päättää minne päin sen auton nokka osoittaa.
Koittakaapas vielä jutella ja ilman mitään kinastelua. Sopikaa, että nyt ette ole päättämässä asiasta, vaan ihan vain juttelette synnytyssairaaloihin ja synnytykseen liittyvistä mielikuvista, toiveista, peloista sun muusta.
Minäkin luulen, että mies pelkää ennen kaikkea ajomatkaa sairaalaan. Se kun on yleensä miehen vastuulla, ellei matkaan sitten jostain syystä tarvitse lähteä ambulanssilla. Oma miehenikin on kaksi kertaa ollut hoputtamassa minua aivan liian aikaisin synnärille. Kaipa ne pelkäävät, että vaimo synnyttää jossain viimeisissä liikennevaloissa ennen sairaalaa...
Vartti on yleensä kovin lyhyt aika, varsinkin kun puhutaan ensimmäisestä synnytyksestä. Poikkeuksiakin toki on, en sitä väitä.
Itse olen synnyttänyt pienehkössä sairaalassa, ja arvostin kokemusta todella. Kummallakaan kerralla olen saanut synnyttää "rauhassa" ilman synnytyksen hoputtamisia tai ylimääräisiä toimenpiteitä. Edes pinniä ei tarvinnut laittaa lapsen päähän, kun sydänääniä sai hyvin seurattua vatsan päältäkin, ja kivunlievitykseksi riitti ilokaasu.
Itse olen toimenpidekammoinen, ja tiedän selviäväni paljon paremmin jos synnytykseen ei puututa tarpeettomilla toimenpiteillä. Ponnistusvaihe olisi varmasti helpompi, jos olisi väkevämmät kivunlievitykset, mutta se on onneksi ollut nopeasti ohi.
Suhtautuminen synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumiseen olisi tietysti täysin eri, jos vauvan tila vaatisi erityistoimenpiteitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä oli myös mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta ja minä sen valinnan myös tein. Ei itseasiassa miehelläni tainnut kovin selvää mielipidettä ollakaan. en olisi ehkä sitä niin kysellytkään.
Jos päätät mennä vastoin tahtoasi miehen mukaan, ja joku menee pieleen, sitten kuitenkin syytät mieheäsi, ei se ole hyvä juttu
Olisko kellään kommenttia tähän? Missä määrin itse ottaisitte miehen kannan huomioon tässä?
Olen ihan nyt hukassa siitä, miten jatkan tätä keskustelua. Joten kaikki näkökulmat olisivat tervetulleita.