Te, jotka haluatte/halusitte ehdottomasti tytön!

Halusin kahden pojan jatkoksi tytön lähinnä siksi, ettei sitä ole ennestään ja isovanhemmat ja muut sitä toitotti. Isäkin toivoi pientä tyttöä itelleen jo esikoisen kohdalla. Mutta huomaan kyllä miten tyttöni haluaa olla kuin äitinsä, hiukset, korut yms.

joskus laitella tytölle lettejä ja kaikenlaisia muita tukkahörhötyksiä ja pukea rimpsumekkoihin ;) Pojalle ei ihan sellaisia viitsi käydä laittelee..



Ei silti, pojatkin ovat aivan yhtä ihania =)

enkä minäkään halunnut EHDOTTOMASTI tyttöä, joskin toivoin sitä ja sainkin. Toiveeni pohjalla oli ennemmänkin huoli, miten olisin osannut kasvattaa poikaa, ja suhtautua häneen ylipäätään kuten viattomaan lapseen kuuluu. Minulla on näet tosi huono kuva miehistä ja miehisyydestä ylipäätään ( en ole lesbo, mutta aikoinaan erittäin huonosti kohdeltu), joten helposti olisin saattanut ns. vetää oman poikani kasvatuksen " yli" normaalin, että estäisin häntä kasvamasta samanlaiseksi p- pääksi aikuiseksi kuten monet sukupuoltaan ovat.

vaan poika tuli. Jos nyt raskaana olisin niin toista poikaa toivoisin. Niin se mieli vaan muuttuu.

En osaa selittää miksi itse " toivoin" tyttöä. Osasyynä voi olla se, että tytön kanssa voi tehdä kaikkea, mutta pojan kanssa ei.



Jos tyttö pukeutuu poikamaisesti, se on ok. Jos poika pukeutuu tyttömäisesti, se on kaikkea muuta kuin ok!



Tyttö voi yhtälailla harrastaa " tyttöjen lajien" lisäksi mitä vaan; erilaisia urheilulajeja, kalastusta, metsästystä jne, mutta jos poika tahtoo esim. balettiin, on edessä lähes varmasti ura koulukiusattuna.



Tytölle voi ostaa prinsessapyörän tai krossipyörän, mutta ei tulisi kuuloonkaan että poika ajaisi kimaltelevalla vaaleanpunaisella pyörällä jossa on kukkakori edessä.



Samanlaisia esimerkkejä on satoja; tyttöjen kanssa yksinkertaisesti voi tehdä enemmän kuin poikien kanssa. Lisäksi voi vaikuttaa (harha)luulo siitä, että tytöt ovat automaattisesti kiltimpiä ja helpompia kasvattaa. (Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, puhtaasti luonnekysymys) Ja ehkä monet äidit ajattelevat että tytön kanssa on enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Ja lisäksi: (tämä on yksi erittäin tärkeä seikka!) tyttö on se, joka tuo lapsenlapsia sukuun! (tottakai pojat saavat lapsia ihan yhtä lailla, mutta tutkitusti tyttären lapsista tulee mummoille läheisempiä kuin pojan lapsista. Pojan lapset menevät tavallaan miniän kautta miniän sukuun, jos ymmärrät mitä ajan takaa.)



Keksitkö sinä jotain, mitä voisi tehdä vain pojan kanssa?



Tiedän, hirveää yleistystä. Aloin vain pohtimaan ja tällaista tuli mieleen.

On täysin erilaista kuin pojan kanssa! Tytön kanssa voi harrastaa balettia, tyttö voi alkaa taitoluistella, tyttö ihailee äitinsä laittautumista ja vaatteita mikä on niin liikuttavaa ja ihanaa... :-)

Jotenkin on vaan sellainen kaipuu.

Kuitenkin se suhde on erilainen äidin ja tyttären välillä kuin pojan ja tyttären. AInakin useimmiten.

Me teemme äitini kanssa paaaaljon sellaisia asioita joita äitini ei tee veljeni kanssa.

Käymme yhdessä ostoksilla, puhumme sydänsuruista:), mennään yhdessä laulamaan karaokea, pohditaan syviä, saunotaan yhdessä, ollaan toisillemme makutuomareina ja lainailemme toistemme vaatteita :) Jotenkin tuntuu, että suhde lapsenlapsiinkin on läheisempi lapsen äidin vanhemmilla.

Ainakin meillä on niin, ja monilla tuttavilla.

Rakastan yli kaiken prinsessaleikkejä ja barbeja ja pitsejä yms ja minulla on jo monta kaunista tytönnimeä valmiinakin ;)



Olen aina ajatellut että ihanne on saada ensin poika ja sitten tyttö (minullakin on isoveli, voisiko näkemys tulla jo omasta kodistani).



Nyt meillä on ihana poika :)!

Mielenkiintoisia vastauksia! Pohdin tätä nimittäin, koska ystäväni sanoi minulle (meillä kaksi poikaa), että meidän täytyis vielä tehdä tyttö. Ja mä en tunne mitään tarvetta siihen, että tyttö ois ehdottomasti oltava. Mä en hinkua ostella mitään prinsessamekkoja tms. (voin ostaa kummitytölle). Mielestäni poikien kanssa voin tehdä kaikkea mitä olen ajatellut: harrastaa yhdessä liikuntaa, tarjota erilaisia harrastusmahdollisuuksia (tanssia, musiikkia, laskettelua, pelejä jne.)



Ja mitä tuohon yleistykseen tulee, että tytöt ovat kiltimpiä, niin musta taas on kiva, että pojissa on särmää (mikä sekin on tietty yleistys). Itse olen aina tullut paremmin juttuun poikien kanssa, vaikka yhteistoiminta tyttöjenkin kanssa toiminut ok, mutta tyttöjen ja naisten välillä on aina kateutta. ap

eli voit mennä tyton kanssa manikuurille ja kasvohoitoon



Minä vietän pari kertaa vuodess naisten päivän mihin kuuluu shoppailu, manikuuri, ja viimeksi minä sain kulmakarvani vahattua jne.



tuttavani meni tyttonsä 12 vuotis syntymäpäivän kunniaksi pedikuurille - siiis kahdestaan. Sanoi että siitä lähtien on ollut koukussa ja nyt menevät kerran kuukaudessa

Onko jotenkin jalompaa toivoa sitä samaa sukupuolta lisää (kuin mitä edelliset jo on) kuin vastakkaista sukupuolta?!

Esim. yhdessä toisessa ketjussa kolmen tytön äiti sanoi että toivoivat neljännestäkin tyttöä, ja tytön saivat.

Minusta erikoista tuokin.

Vierailija:

vaan poika tuli. Jos nyt raskaana olisin niin toista poikaa toivoisin. Niin se mieli vaan muuttuu.

Jotenkin vaan " pelkäsin" miten pärjään pojan kanssa. Ehkä sittenkin olen itsekkin vähän poikamainen =)

Ei sen ihmeellisempää syytä.

nro 8

Tai no on, mutta ei sellaista, jonka kanssa olisi puhettakaan mistään normaalista ihmissuhteesta.



Kun sain toivomani tytön, tunsin, että olen elämässäni sittenkin saanut tilaisuuden kokea millainen on äidin ja tyttären välinen oikea ihmissuhde. Ja ainakin ekat 3 vuotta on ollut ihanaa; todella korjaava kokemus!



Nyt on toinen tulossa, ja toivon lasta. Sukupuolella ei oikeasti ole mitään väliä!

koska oma äitisuhteeni on huono. Jos minulla olisi oma tytär, voisi se olla minulle eheyttävä kokemus.



Lisäksi samoja syitä kuin muilla: saa shoppailla ja pukea tytön kauniisti, käydä yhdessä kampaajalla, opettaa lakkaamaan kynnet jne.

Se kasvattaisi minuakin naisena sillä tunnen olevani hiukan " puolinainen" . Terapiaa siis :)

Olenkohan minä tuo jonkun viittaama neljän tytön äiti...?

No, joka tapauksessa, itselle se on ollut sellainen lapsuuden unelma, tiedättehän kirjan: Pikkunaisia;)



Kouluaikanakin olin hieman kateellinen luokkakaverilleni, jolla oli vuoden vanhempi isosisko, niillä oli osi hauskaa aina yhdessä, puhuivat pojista jne....tiedättehän.



Musta on ihanaa käydä tyttöjen kanssa ostoksilla, rakastamme kaikki vaaleanpunaista ja kaikkea söpöä.

Nyt kun vanhimmat ovat jo murkkuja, on tosi hauskaa seurata niiden juttuja ja tekemisiä, pojat soittelee jne.



Tyttöjen kuuntelema musakin on enemmän omaan makuuni.

Siivoushetkinä laitamme musan täysille ja tanssahtelemme imurin kanssa=)



Sellaista elämä on meillä tyttöjen kanssa.



Poikaa en ole koskaan kaivannut, jotenkin poikien elämä tuntuu minusta tylsältä, eikä tästä kenenkään pidä loukkaantua.



Jos mulla olisi poika, sitten olisi vain pitänyt opetella olemaan kiinnostunut niistä poikienkin jutuista, ei siinä sen kummempaa, mutta tämä on kyllä luontaisempaa minulle.

toivoin tyttöä, koska musta tuntui, että pojan kasvattaminen on vaikeampaa! Sainkin kaksi tyttöä, ja toki poikaakin olisin rakastanut. Oma lapsi on aina rakas

Tosin näin tytön ja pojan äitinä en toista tyttöä enää haluaisi. Tytöt ovat rasittavuuteen asti kiljuvia kitisiöitä ja itkijöitä. Ja ne tyttöjen " ollaan kahden lällälää" -jutut.

ainakin monista omista kavereistani olen huomannut, että tytöt ovat aikuisenakin monet tosi läheisiä omille äideilleen kun taas miehenretaleita saa PAKOTTAA soittamaan omalle äidilleen.



Siksi halusin tytön, että mulla on joku jonka kanssa juoruta kun olen 60-vuotias ja tyttäreni 30 v :-)

Vierailija:

Itse olen aina tullut paremmin juttuun poikien kanssa, vaikka yhteistoiminta tyttöjenkin kanssa toiminut ok, mutta tyttöjen ja naisten välillä on aina kateutta. ap

Jos sun naissuhteissas näin on ollut, niinpliis, älä oleta että kaikilla muilla ois myös.

Itse en ole pätkääkään kateellinen, eikä ystäväpiiriini kuullu kateellisia ihmisiä. Emme juoruile toinen toisistamme, vaan aidosti pidämme huolta toisistamme jne.

Ja kuule, niitä on olemassa ihan yhtä paljon niitä perhanan kateellisia miehiäkin kuin naisia.

saa maalata ihanilla väreillä ja laittaa kaikkee hempeetä. Tytölle on ihana ostaa vaatteita kun ne on niin suloisia. Poikien vaatteet on aina vaan harmaita tai muita synkkiä:(



Odotan että tyttö kasvaa ja voidaan askarrella koruja ja kaikkee suloista. Että pääsen laittamaan leikkimökin kuntoon ja tehdä siitä oikein herttaisen. Pojan kanssa ei paljon askartelut nappasi, mitä sen kanssa edes askartelisi?? Tai pojalle leikkimökki, plaah



Odotan että tyttö kasvaa vielä tuostakin ja päästään yhdessä shoppaileen, kerrotaan toisillemme salaisuuksia. Että pääsen opettamaan tytölle leipomista ja ruuan laittoa:)



Ja ajatelkaa kun oma tyttö tulee joskus raskaaksi, saa oman lapsenlapsen ilman ärsyttävää miniää!!!



Olen tämmöinen romanttinen kaikesta kauniista pitävä höpsö ja en voisi kuvitellakkaan leikkiväni jotain " poikien juttuja" . Tiedän että tytöstäni saattaa tulla autoleikkejä rakastava rasavilli, mutta se on siltikin TYTTÖ!!!



Kai se oma oma tyttö vaan naiselle se tärkein:)



Ja vielä tiedoksi, tyttö jää ainoaksi lapseksi koska ei haluta miehen kanssa toista lasta kilpailemaan pikku prinsessan huomiosta

Mulla on kaks tyttöä joista olen onnellinen, mutta heidän välissä tuli poika, joka on luonnollisesti myös maailman rakkain ja hänen kanssaan oon tutustunut poikien ajatusmaailmaan :)