Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

eikö teitä muita pelota kuolema?

Vierailija
02.03.2011 |

Itseäni pelottaa ajatus että joutuisi liian aikaisin lähtemään täältä tai muutenkin kun elämä on aika lyhyt. Ei kerkeä kaikkea tekemään mitä haluaisi. Ja ajatus että haudataan maan alle. Olisi niin kivaa jos tietäisi varmasti että tämä on vain välivaihe johonkin muuhun. Mutta järki sanoo että tämä sielu ja elämä on tässä. Pelkääkö vanhukset kuolemaa?

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki pitää miettiä joskus sen verran, että miten lapset esimerkiksi pärjäisivät sen jälkeen jos kovin aikaisin täältä lähtisi.

Vanhuksia kun tunnen, ei heitä varsinkaan pelota.

Pääsee kärsimyksistään, ja loppujen lopuksi moni vanhus sanoo, että jo täältä vois lähteä, kun ei enää ruumis ole nuori, eikä voi enää tehdä mitään mitä mieli vielä haluaisi. Ja aika käy pitkäksi.

Plus mahdolliset sairaudet päälle. Tai sitte vanhus on jo niin höperö, että ei itsekään tajua omaa tilaansa.

Sen lisäksi, uskon tuonpuoleiseen vahvasti, joten ei todellakaan pelota. Ei tässä nyt mikään kiire ole mihinkään, elääkin pitää. :)

Eikä se ruumis enää tunne ja tiedä mitään, kun olet kuollut. Sen jälkeen on täysin sama, kuopataanko maahan vai poltetaanko ensin.

Vierailija
2/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä ehkä pelkään että se sattuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitkittynyt elämä mua pelottaa, elämä vanhainkodissa vaipoissa.



Juu olen hoitaja.Jotkut vanhukset pelkää, jotkut ei.

Vierailija
4/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun mielestä kuolemasta puhutaan liian vähän. Mä olen monesti miettinyt kuolemaa. En juuri nyt hirveästi pelkää kuolemaa, mutta pelkään vanhuutta ja sitä että joutuisin kituuttamaan jossakin "palvelu"kodissa joidenkin sadistihoitujen armoilla kroonikkona osaamatta itse ilmaista itseäni jonkun sairauden/vanhuuden takia. Olen kyllä tehnyt hoitotestamentin, mutta silti se pelottaa...

Vierailija
5/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän sitä koskaan tiedä milloin lähtö tulee, mutta uskoisin ettei vielä vuosikymmeniin. Ja jos tulee, niin uskon että perheeni selviäisi, onhan heillä iskä ja isovanhemmat.

Uskon Jumalaan, joten ei ole mitään pelättävää sitten kuoleman jälkeen.

Vierailija
6/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Sillä nykyään tiedän, että jokainen on itse valinnut oman sielunsuunnitelmansa, myös lähtöajankohtansa ja seuraavassa elämässä sit opetellaan jotain ihan muuta kuin tässä elämässä...



PAitsi mikäli ei tässä elämässä oppinut sitä mitä oli tarkoitus jotutuu sitten samojen haasteiden eteen seuraavassa elämässä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja luulen, että en pelkää itse kuolemaa tapahtumana niinkään. Mutta mietityttää kyllä, että voinko jotenkin jäädä tyhjyyteen. Minullekin järki sanoo, että kun aivotoiminta lakkaa niin se on siinä, tietoisuus häviää eikä sitten ole enää mitään.



Kuitenkaan ihmisen käsityskyky ei tunnu riittävän siihen että kuolema on henkilökohtainen kaiken loppu, yhden yksilön maailmanloppu. Sen jälkeen ei millään ole väliä. Siksi on kehitetty kaikenlaisia uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä.



Elämän rajallisuus pelottaa kyllä. Pelottaa se, että kuolemaan jokainen menee yksin, vaikka joku pitäisi kädestäkin. Hän elää, minä kuolen, menen yksin.



Toivon, että saan kuolla sellaisessa vaiheessa elämääni, että se tuntuu helpotukselta ja armahdukselta, mutta tietenkään en haluaisi pitkää kitumista sitä ennen. Haluaisin kuitenkin ehkä tiedostaa, että kuolen - en siis välttämättä kuolla nukkuessani,

Vierailija
8/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etenkin nyt kun nuoren ihmisen kuolema osunut lähipiiriini ja näin sen läheltä mitä tekee ihmisen sielulle ja ruumiille paha sairaus ja kuoleman odotus...pelottaa todellakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pelkään sitä tunnetta miltä tuntuu tajuta että elämä loppuu ja pitää jättää kaikki rakkaat ihmiset. siis jos se kuolema ei tule siltä seisomalta...vakava sairauskin pelottaa se on karmea tapa lähteä :(

Vierailija
10/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä että ihminen vaan lakkaa olemasta. Mies oli vapaa-ajattelija ja agnostikko. Minusta on lohdullinen ajatus, että ihminen katoaa tuuleen ja lakkaa olemasta.



Kaikki taivasajattelu ja uudelleensyntymisteoriat tuntuvat raskailta ja epäuskottavilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluan polttohautauksen. Hautapaikka on ostettu jo.

Vierailija
12/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin ajattelen aikaa jolloin en ollut vielä, sehän on sama asia oikeastaan, kuin kuoleman jälkeinen. Sitä kautta sitten yritän asiaa hahmottaa. Lisäksi tätä elämänkiertoa ajattelen usein. Äidit siellä!, katsokaa lapsianne, se helpottaa kanssa. Toivottavasti loppu on sitten nopea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pelota sillä uskon elämän jatkuvan henkimaailmassa. Ainoastaa kuolintapa joskus mietityttää.

Vierailija
14/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ystäväni kuoli 3 vuotta sitten syöpään. Hän oli perheen äiti ja pidetty työtoveri.

Hän ennen kuolemaansa itki ja suri miksi kaiken elämän pitää loppua.

Vähän ennen kuolemaansa hän oli hetken tajuttomuuden tilassa ja pari viimeistä päivää meidän ystävien, ja perheen kesken. Hän kertoi että nyt hän tietää pääsevänsä aivan ihanaan paikkaan, oli kuulemma käynyt siellä.

Kuoli rauhallisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullekin järki sanoo, että kun aivotoiminta lakkaa niin se on siinä, tietoisuus häviää eikä sitten ole enää mitään. Kuitenkaan ihmisen käsityskyky ei tunnu riittävän siihen että kuolema on henkilökohtainen kaiken loppu, yhden yksilön maailmanloppu. Sen jälkeen ei millään ole väliä. Siksi on kehitetty kaikenlaisia uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä.


tästä asiasta. Ihminen on niin itsekäs, ettei voi kuvitellakaan että Upea Mahtava Minä lakkaisi joskus olemasta. Uskon, että kaikki loppuu kun kuolema tulee, ja parempi niin.

Vierailija
16/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

...pelottaa lähinnä jäljelle jäävien puolesta.

Olen itseasiassa enemmänkin utelias millainen tila kuolema on tai siis että jos ihmisellä on sielu mihin se menee? Ja millaista on. Tapaanko sukulaiseni tai ystäväni? En kuitenkaan usko Jumalaan enkä taivaaseen tai helvettiin.

Enkä halua saada näistä asioista selvää ennen aikojani.

Vierailija
17/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja että elämä jatkuu, en tiedä millaisena mutta uskon että paljon parempana, lähellä Jumalaa :)



sinänsä kuolema ei siis pelota. Yleensä.



Kyllä mullakin joskus on silti epäuskon hetkiä, jolloin pohdin että onko sitä taivasta ja että pääsenkö sinne varmasti.



Ja tietysti mua pelottaa että miten sitten kuolee, pelkään erityisesti että kuolisin jotenkin tukehtumalla, hukkumalla vaikka. Tai sitten jossain karmeassa onnettomuudessa, että joutuisin kitumaan kauankin..



Ja mielessä käy, että jos kuolisin nyt nuorena, niin miten kävisi pienten lasteni. Onhan heillä isä kyllä, mutta silti!



Toisaalta sitten uskon ja luotan siihen, että Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava Isä, ja milloin Hän sitten katsookin, että on minun aikani lähteä, hän pitää huolen myös lapsistani jotka tänne jäisivät.



Siihen on hyvä ja turvallista luottaa.

Vierailija
18/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

äärettömästi... jos kuolisin nuorena, en näkisi lasten kasvavan, en lapsenlapsiani, en tehdä kaikkea mistä olen unelmoinut... vanhana kuoleminen ei pelota.

Vierailija
19/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta läheisten kuolema joskus on mielessä. En ole koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä. Pelottaa miten sellaisesta voi päästä yli.

Vierailija
20/27 |
02.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei pelota, mutta surettaa äärettömästi... jos kuolisin nuorena, en näkisi lasten kasvavan, en lapsenlapsiani, en tehdä kaikkea mistä olen unelmoinut... vanhana kuoleminen ei pelota.

Näin juuri.

Ennen pelkäsin kuolemaa, mutta en enää. Nyt, kun olen menettänyt pienen poikani, luotan että kuoltuani pääsen jälleen hänen luokseen. Siksi en osaa enää pelätä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme seitsemän