Onko sulla kokemusta TheraPlaysta?

Olen hänen yksinhuoltajansa jo odotusajasta asti,ei suunniteltu raskaus ja oli vaikea suhtautua lapseen.Lisäksi varovainen haave edes toisesta sukupuolesta..Kaikki meni kuitenkin loistavasti,ja tapasin kihlattuni hänen ollessaan 5kk.

Ongelmia tuli siinä vaiheessa,kun hänen ollessaan kolmevuotias meille syntyi ensimmäinen yhteinen,kovasti yritetty vauva,poika ja toinen reilun vuoden päästä.Tyttö reagoi hyvin voimakkaasti jo ensimmäisen sisaruksen syntyessä,mitä toisen pojan syntymä vielä lisäsi entisestään.Hän karkaili,juoksi autoteille ja kyseli joka päivä,rakastanko häntä.Ikinä en ole taustoistani hänelle puhunut,joten normaalia mustasukkaisuutta ja uusperheen ongelmia varmaankin.

Kävimme Theraplayssa minä ja lapsi ja vuoron perään isäpuoli ja lapsi.Meistä vanhemmista se tuntui hassulta,mutta voin todella lämpimästi suositella sitä kaikille! Pelkästään positiivisia kokemuksia.Lapsi piti kovasti ja kaikki helpottui noiden käyntien jälkeen.

Perheenjäseneni kuoli juuri ennen vauvani syntymää joten olimme lastensuojelun tarkkailun alla (minulla masennustausta). Käskivät kunnan pitämään Theraplayhin, joka oli minusta ihan ok noin ajatuksena mutta en koskaan onnistunut ymmärtämään mistä siinä oli kyse: vaikka surin perheenjäsentäni, olin paljon vuorovaikutuksessa lapsen kanssa enkä esim. vältellyt häntä tai käyttäytynyt alakuloisesti hänen lähellään. Lapsella oli myös (loistava) isä.



Theraplay-tätien kanssa tuli olo, etten osaa mitään. He alkoivat lopulta tunkeutumaan jopa uniini(!) ja ylimalkaiset kommentit jäivät päähän pyörimään. Kun saimme homman päätökseen vihdoin ja viimein, hyökkäsivät kimppuumme kuin hyeenat ja yrittivät saada meidät tunnustamaan että minä olen ollut masentunut. Ööö...joo...niin olinkin, mutta kiitos intensiivisen hoidon, paranemassa. Keskustelussa oli mukana myös terapeuttini, joka ihmetteli syytöksiä avoimesti.

tukee lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja katkaisee vuorovaikutuksellisen negatiivisen kierteen. Lapsi saa theraplayssa vanhemlta hyvin paljon positiivista ja vanhempi oppii näkemään lapsen positiiviset piirteet (esim. vaikean ajanjakson jälkeen, kun lapsella enemmän negatiivisia) ja vahvistamaan niitä positiivisia piirteitä. Lapsi saa kehuja ja kannustusta, joka ruokkii hänen positiivisia piirteitä. Kaikki tämä lasta ja vanhempaa lähentävä tehdään leikin varjolla ja yhteisten mukavien hetkien ohessa. Lapsi saa kokemuksen, että vanhempi on hänelle läsnä tilanteessa ja ammentaa siitä positiivista kasvuunsa.

Monet myös luulevat, että ne luottamusharjoitukset yms. ovat sen homman "harjoiteltava pointti", vaikka oikeastaan ne voi yhtähyvin nähdä vain jonain, mitä tehdään jotta tehtäisiin yhdessä jotain kivaa.

hölmöä hommaa.

että lainasin kirjastosta aiheesta kertovan kirjan ja kokeilin harjoituksia lapseen ja lapsi rakasti niitä. Silloin sattumalta myös keskusteltiin aiheesta täällä ja vähän sellainen fiilis jäi että AIKUISET ei pysty suhtautumaan siihen avoimin mielin.

lapsella kielen kehityksessä erityisvaikeus

On kokemusta. Me kävimme muutaman kerran TheraPlayssa, kun kärsin vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja mulla oli tunne, etten osaa tehdä lapsen kanssa mitään.



Vuorovaikutustamme videoitiin ja tarapeutit totesivat että kaikki on mun ja lapsen välillä sillä saralla ihan kunnossa. Toimintaterapeutin kanssa kävimme kuitenkin läpi erilaisia "leikkejä" ja puuhia mitä vauvan kanssa voi tehdä.



Kyllä koin että tuosta oli hyötyä. Ehkä tärkeintä oli terapeutin persoonallisuus.



TheraPlayta kai annetaan kovin menenlaisissa tilanteissa, eli mun tapaukseni on vaan yksi esimerkki.

että mitä toi nyt on, heitellään vaan jotain pussia tms. tyhmää ja helppoa, kuka tahansa voisi kotona heitellä pussia, mihin siinä terapeutteja tarvitaan, eikä ymmärrä harjoituksen perimmäistä tarkoitusta.

Meillä sitä käytettiin tilanteessa, jossa ensin päiväkodissa oli alkanut mennä hirveän huonosti, sieltä tuli negatiivista palautetta ja siten alkoi kotonakin mennä honosti lapsen kanssa. Oli sellainen negatiivisen tunteen ja suhtautumisen kierre. Päiväkoti moitti, minä yritin komentaa/opettaa/neuvoa lasta käyttäytymään paremmin ja päädyin samalla moittimaan lisää ja lapsi stressaantui ja turhautui ja kaikki meni entistä pahemmin solmuun. Theraplay auttoi katkaisemaan kierteen sillä että vaikka päiväkodin moitteet eivät heti lakanneetkaan, minä ja lapsi aloimme nähdä toisimmamme muutakin kuin moitittavaa - tai näkeminen ei ehkä iole oikea sana, kyllä minä TIESIN että lapsi on oikeasti ihan ihana, mutta en osannut/muistanut/jaksanut/tajunnut tuoda sitä esiin kun vain yritin patistaa parempaan. Theraplay jokatapauksessa toi meille sellaisia mukavia hetkiä, jotka katkaisivat sen negatiivisuuden kierteen, niin että vähitellen lapsi jaksoi käyttäytyä päikyssäkin paremmin ja sieltäkin alettiin suhtautua häneen positiivisemmin.



Mullakin on sellainen kuva, että moni aikuinen vierastaa theraplayta menetelmänä, koska sehän lähtee siitä, että vuorovaikutuksen molemmissa päissä on jotain vikaa. Mutta oikeasti pointti ei ole se, missä tai kenessä on vikaa, vaan se, että katkaistaa paha kierre. Monet myös luulevat, että ne luottamusharjoitukset yms. ovat sen homman "harjoiteltava pointti", vaikka oikeastaan ne voi yhtähyvin nähdä vain jonain, mitä tehdään jotta tehtäisiin yhdessä jotain kivaa.

ja oli kyllä pönttöä ja keinotekoista puuhaa.