Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lapsi kärsii masentuneesta äidistä?
09.03.2011 |
Olen käytänössä totaali-yh, lapsenhoitoapua saan vaan kun mulla on koulua eli n. kerta viikkoon pari tuntia.
Olen ihan loppu, tänään en meinannut päästä sängystä ylös. Kuinka paljon lapsi, tasan 1 v. kärsii tästä?
Käyn psykologilla, mutta ei siitä keskustelusta ole apua, haluaisin omaa aikaa ja haluaisin olla rauhassa!!
Takana on "epäonnistunut" synnytys, mies jätti kun vauva oli n. 2 kk, lapsi valvottaa vieläkin, eikä kauheasti apuja ole.
Kavereita ja sukulaisia kyllä löytyy, mutta minä en löydä sitä energiaa, että jaksaisin lähteä jonnekin, tänne ei tule yleensä kukaan vaikka pyydän. Olen yksinäinen.
Joskus aikaisemmin olen syönyt mielialalääkkeitä, mutta niistä tuli niin kauheasti sivuvaikutuksia, etten haluasi niitä millään alottaa.
Stressiä ja suorituspaineita tulee vielä lisäksi opinnoista ja raha-asioista. En jaksaisi enää mitään!!!
Lapsi itkee ja kitisee koko ajan (varmaan siis mun takia) ja minä haluaisin vaan olla apaattisena paikoillaan. Suihkussa en ole tainnut käydä pariin päivään...
Tämä oli vaan nyt purkaus, älkää ainakaan tulko sanomaan, että "ota lapsi ja lähde ulos auringonpaisteeseen!".
Kommentit (13)
Kerro tilanne neuvolassa, vaikka tällä juuri kirjoittamallasi viestillä, jos et jaksa puhua. Sinä ja lapsi tarvitsette apua. Jos se ei millään käy, jaksaisitko hankkia lapselle kunnallisen hoitopaikan. Siellä hän saisi pirteämpää seuraa ja sinä saisit aikaa - ehkä jopa voimia. Pyydä neuvolan terveydenhoitajalta apua heti, soita nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et oikeasti jaksa, niin hyvä että myönnät sen.(:
ole semmoinen äiti kuin haluaisin ja niin turvallinen ja hyvä kuin pitäisi.
Noissa ryhmäjutuissa ja kaikessa muussakin on se, että pitäisi jaksaa lähteä jonnekin... Kun se sängystä nouseminen ja omien vaatteiden pukeminen on jo aika iso suoritus, niin en vaan pysty edes ajattelemaan minnekään lähtemistä.
Kaikista eniten tarvitsisin jotain apua kotiin, ihan käytännön apua. Vastuunjakamaista ja toista ihmistä, johon voin luottaa kun itselle tulee se tunne, että ei enää jaksa ja haluaa lähteä vaikka hermolenkille.
ap
Viimeksi viime viikonloppuna itkin lapsen isälle väsymystä puhelimessa ja tulos oli, että hän ei suostunut tulemaan auttamaan tai mitään. Viikot hän on reissuhommissa.
Kunnallista päivähoitoa olen miettinyt ja sinne haluaisinkin lapsen laittaa, luulen, että tässä tapauksessa se olisi lapselle jopa ihan hyväksi. Ainut vaan, että sitten mun pitäisi hakea toimeentulotukea joka kuukausi, raportoida opintojen edsitymisestä, tehdä opintosuunnitelmia sossuun ja lisäksi vielä hakea aktiivisesti töitä, jotta maksaisivat toimeentulotukea. Tuo rumba tuntuu tällä hetkellä niin suurelta, että helpompi kituuttaa kotihoidontuella... Yritän jaksaa syksyyn saakka.
ole semmoinen äiti kuin haluaisin ja niin turvallinen ja hyvä kuin pitäisi.
Noissa ryhmäjutuissa ja kaikessa muussakin on se, että pitäisi jaksaa lähteä jonnekin... Kun se sängystä nouseminen ja omien vaatteiden pukeminen on jo aika iso suoritus, niin en vaan pysty edes ajattelemaan minnekään lähtemistä.
Kaikista eniten tarvitsisin jotain apua kotiin, ihan käytännön apua. Vastuunjakamaista ja toista ihmistä, johon voin luottaa kun itselle tulee se tunne, että ei enää jaksa ja haluaa lähteä vaikka hermolenkille.
ap
kun on "pakko" nousta ja kun on "pakko olla ihmisten ilmoilla. auttoi mua. en olisi saanut yhtään mitään tehtyä, ellei heti maanantaina olisi ollut pakko lähteä jonnekin.
tottakai tuntuu superraskaalta, mutta mitään ihmekonsteja vain ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä keskustelusta juurikaan, enkä halua kauheasti nähdä ihmisiä.
No, jospa tää tästä.
Helsingissä? Ainakin neuvolan kautta (sosiaalipalvelut tms.) saa konkreettistakin apua esim. kodin siivoukseen tai lapsen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mua ihmetyttää kaverit, ne joiden pitäisi olla tukena, kävisivät kylässä ja tarjoaisivat apua, mutta yksin jää.
On tosi yksinäinen olo. En varmastikaan ole kovin hyvää seuraa väsyneenä ja masentuneena, mutta olisiko paljon jos kaverit edes vähän vaivautuisivat tukemaan ja pyytäisivät juttuihin mukaan ja kävisivät välillä piristämässä?
Jos mun joku ystävä joskus joutuisi tähän tilanteeseen, en ikinä jättäisi sitä yksin! Ja itse kuitenkin olen tosi yksin.
Tsemppiä sinulle, tiedän todellakin kuinka raskasta on hoitaa valvottavaa pientä yksin 24/7, samassa tilanteessa olen!
Hetki hetkeltä vihaan exääni, joka jätti minut tähän tilanteeseen, yhä enemmän.
Ps: Ei kai sosiaalitoimisto voi vaatia kotihoidontuella olevaa hakemaan töitä?
Keski-Suomessa. Nyt kyllä tuntuu siltä, että jos oisin tienny mihin jamaa joudun, oisin tehnyt abortin jo ihan lapsen oman edun takia.
Ja jos ei olisi sukulaisia paheksumassa, antaisin adoptioon.
Mutta jee, nyt jäi laskujen jälkeen 160 e tilille, onneksi tulee vielä elarit ja lapsilisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä on kiva nähdä lapsen isää aina silloin tällöin, kun porskuttaa onnellisena uuden anisen kanssa (jonka löysi 2 vk mun jättämisen jälkeen), ajaa uudella autolla ja ostelee uusia vaatteita ja syö hyvin.
Siis sossu velvoittaisi hakemaan töitä siinä tilanteessa, että laittaisin lapsen hoitoon ja jatkaisin opintojani. En ole enää oikeutettu opintotukeen.
ap, joka on joihinkin vastauksiinsa unohtanut laittaa ap:n.
iästä riippumatta, valitettavasti.
Tämän tiedon turvin, olen itse päässyt rämpimään pahimmasta suosta ylöspäin, mutta vaiheessa olen vielä ja tiedän, että matka on pitkä, liian pitkä, siltä tuntuu...
Voimia vaan kaikille masennuksen kanssa painiville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kärsivät ja paljon, iästä riippumatta, valitettavasti.
Tämän tiedon turvin, olen itse päässyt rämpimään pahimmasta suosta ylöspäin, mutta vaiheessa olen vielä ja tiedän, että matka on pitkä, liian pitkä, siltä tuntuu...
Voimia vaan kaikille masennuksen kanssa painiville!
Tuo lapsi niin ansaitsisi onnellisen vanhemman tai vanhemmat... Tämä on ihan noidankehä :´(
ainakin täällä meilläpäin on tukipalveluita masentuneiden äitien lapsille, suosittelen hankkimaan apua. oletko jutellut tilanteestasi tältä kantilta neuvolassa tai oman hoitotahosi kanssa? suosittelen lämpimästi.
itse kävin vauva-aikana kerran viikossa juttelemassa perheneuvolassa ja kerran viikossa oli sellainen äiti-lapsi-ryhmä, jossa sai jutella näistä asioista muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
toinen mitä suosittelen on mielialalääkitys, edes mieto sellainen. masennus vaikuttaa äidin ja lapsen vuorovaikutukseen (se ktinä josta puhuit voi olla juuri tätä). kannattaisi kokeilla.
hae rohkeasti apua nimenomaan lapsellesi, vaikket koe että itse saisit tarpeeksi apua.